Muistisairaan asukkaan yksilöllinen hyvä elämä ympärivuorokautisen palveluasumisen yksikössä – hoitohenkilöstön osaamisen vahvistaminen tärkeää

Tutkimustulosten mukaan muistisairaan asukkaan yksilöllisyys ympärivuorokautisen palveluasumisen yksiköissä tulisi huomioida paremmin. Hoitohenkilökunta tarvitsee lisää keinoja siihen, kuinka kohdata muistisairas asukas yksilöllisesti ja kuinka mahdollistetaan hänen itsemääräämisoikeutensa ja osallisuutensa toteutuminen.

Muistisairaiden määrä Suomessa on jatkuvassa kasvussa, ja muistisairaudet ovatkin yleisin syy ympärivuorokautisen hoidon tarpeelle. Yksilöllisellä hoidolla voidaan edistää muistisairaan asukkaan elämänlaatua ja toimintakykyä sekä parantaa hoitohenkilökunnan työssäjaksamista. Hoitohenkilöstön osaamisella ja heidän saamallaan koulutuksella on suora yhteys siihen, miten he kykenevät toteuttamaan yksilöllistä hoitoa.

Turun ammattikorkeakoulun Master School -kehittämistyön tavoitteena oli kehittää muistisairaan asukkaan yksilöllistä hoitoa ympärivuorokautisen palveluasumisen yksikössä vahvistamalla hoitohenkilökunnan osaamista. Tarkoituksena oli tuottaa opas hoitohenkilöstön työvälineeksi sekä toteuttaa ja arvioida koulutusiltapäivä aiheesta muistisairaan asukkaan yksilöllinen hyvä elämä.

Kehittämistyön tietoperusta laadittiin alan ammattikirjallisuuden ja ajantasaisen tutkimustiedon pohjalta. Tietoperustan pohjalta tuotettiin opas ja koulutusiltapäivän sisältö. Käsiteltävät aihealueet olivat yleisimmät muistisairaudet ja niiden ominaispiirteet sekä muistisairaan asukkaan yksilöllinen hyvä elämä. Kehittämistyön aikana toteutettu koulutusiltapäivä antoi hoitohenkilökunnalle lisää keinoja toteuttaa muistisairaan asukkaan yksilöllistä hoitoa. Hoitohenkilöstön keskuudessa aihe nähtiin tarpeellisena ja siitä toivottiin koulutusta myös jatkossa.

Yksilöllisen hoidon toteutumisen edellytykset

Muistisairaan asukkaan hoitotyö on vaativaa ja vastuullista. Hoitohenkilökunnalla tulee olla tietämystä eri muistisairauksista ja niiden ominaispiirteistä, jotta osataan kohdata asukas yksilöllisesti ja kokonaisvaltaisesti. Yksilöllisessä hoidossa on lopulta kyse siitä, kuinka rakentaa muistisairaalle asukkaalle parempaa tulevaisuutta niin, että ylläpidetään asukkaan omien valintojen ja elämänhallinnan kulttuuria.

Muistisairaalla asukkaalla on oikeus tulla kuulluksi ja kohdatuksi omana itsenään siten, että hänellä on mahdollisuus elää merkityksellistä arkea turvallisessa ympäristössä sellaisten ihmisten seurassa, jotka tuntevat hänen tarpeensa ja toiveensa. Hoitohenkilökunnan vuorovaikutustaitojen merkitys korostuu, kun asukas ei kykene ilmaisemaan itseään ja ymmärtämään toisia kuten ennen. On hyvä tiedostaa, että käytös, jonka muut kokevat haasteellisena, on muistisairaan asukkaan näkökulmasta omien tarpeiden, toiveiden ja kokemusten esille tuomista. Kun hoitohenkilökunta kykenee ymmärtämään syyt käytöksen takaa, auttaa se kohtaamaan asukkaan oikealla tavalla.

Toimivan vuorovaikutussuhteen luominen on helpompaa silloin, kun tuntee muistisairaan asukkaan yksilöllisesti. Onkin tärkeää, että hoitohenkilökunta on selvillä asukkaan elämänhistoriasta ja elämäntavoista sekä tottumuksista ja tavoista ja että nämä tiedot kirjataan ylös asukkaan yksilölliseen hoito- ja palvelusuunnitelmaan.

Ihmisen tarve osallistua, saada arvostusta ja toteuttaa itseään eivät poistu muistisairauden myötä.

Hoito- ja palvelusuunnitelman laadinnassa tulee muistaa asukkaan osallisuus, ja hänen näkemyksensä on kirjattava ylös. Ihmisen tarve osallistua, saada arvostusta ja toteuttaa itseään eivät poistu muistisairauden myötä. Muistisairaan asukkaan osallisuutta ympärivuorokautisen palveluasumisen yksikössä voidaan tukea muun muassa ylläpitämällä asukkaan sosiaalisia suhteita ja mahdollistamalla asukkaan osallistuminen oman hoitonsa sekä yhteisen toiminnan suunnitteluun esimerkiksi asukasraatien kautta. Osallisuus onkin yksi muistisairaan asukkaan mielen hyvinvoinnin keskeisistä edellytyksistä. Tärkeää on, että asukas tuntee itsensä tarpeelliseksi ja kokee olevansa osa yhteisöä. Asukkaalla tulee olla mahdollisuus osallistua kodin askareisiin, ja hänelle tulee tarjota mielekästä, yksilön tarpeista lähtevää toimintaa.

Hoitohenkilöstön on tärkeä muistaa, että ympärivuorokautisen palveluasumisen yksikkö, jossa muistisairas asukas asuu, on hänen kotinsa. Asukkaat eivät asu hoitohenkilökunnan työpaikalla, vaan työtä tehdään asukkaiden kotona. Hoitotoimenpiteiden onnistumista voidaan edistää huomioimalla muistisairaan asukkaan yksilölliset tarpeet sekä aiemmat tavat ja tottumukset toimia. Hoitohenkilöstöllä tulee myös olla riittävästi keinoja kohdata asukas niissä hetkissä, kun esiintyy käyttäytymisen muutoksia. 

Organisaatio ja johto luovat edellytykset yksilöllisen hoidon toteutumiselle

Yksilöllisen hoidon toteuttaminen ei ole yksistään hoitohenkilöstön vastuulla. Organisaatiolla ja sen johdolla on tärkeä rooli muistisairaan asukkaan yksilöllisen hoidon toteutumisessa. Työyhteisön yhteinen tavoite työstä ja johdon sekä henkilökunnan välinen vuorovaikutus ja viestintä ovat tärkeässä asemassa.

Ympärivuorokautisen palveluasumisen yksiköissä tulee myös olla selkeät toimintatavat ja mallit, joiden mukaan yksilöllistä hoitoa toteutetaan. Näin varmistutaan siitä, että hoitohenkilökunnan saama osaaminen ja koulutus tulevat hyödynnettyä. On pidettävä huolta siitä, että hoitohenkilökunnan koulutukseen ja osaamiseen panostetaan. Näin voidaan varmistaa se, että jokainen muistisairas asukas voi elää yksilöllistä hyvää elämää ympärivuorokautisen palveluasumisen yksikössä nyt ja tulevaisuudessa.

Tutustu Veera Kotikiven opinnäytetyöhön Theseuksessa: Muistisairaan asukkaan yksilöllinen hyvä elämä – hoitohenkilökunnan osaamisen kehittäminen ympärivuorokautisen palveluasumisen yksikössä.