Päihteidenkäyttäjien läheiset tarvitsevat tukea – Miten vertaisryhmä voi auttaa?
Päihteidenkäyttäjien läheisten on vaikeaa saada tukea, ja siksi monet perustavatkin tukiryhmänsä itse – Millä tavoin vertaisryhmän tuki auttaa? Vertaistukiryhmät tarjoavat apua matalalla kynnyksellä sekä netissä että kasvokkain. Uusille ryhmille on tarvetta monilla paikkakunnilla, mutta ryhmänvetäjistä on pulaa. Moni läheinen ohjaakin itse omaa vertaistukiryhmäänsä. Turun ammattikorkeakoulun opinnäytetyönä tehty opaskirja pyrkii madaltamaan kynnystä alkaa vertaistukiryhmän vetäjäksi päihteidenkäyttäjän läheisenä.
Kun perheenjäsen sairastuu päihderiippuvuuteen, sairastuu usein koko perhe. Lain mukaan myös päihteidenkäyttäjän lähipiiriä tulisi hoitaa, mutta monella paikkakunnalla tukipalvelut ovat riittämättömiä tai niihin on vaikea hakeutua. Palveluihin hakeutumista vaikeuttaa tiedon puute, avun hakemisen raskaus tai huonot kokemukset palveluista.
Uusia tapoja tukea ja ohjata päihteidenkäyttäjien läheisiä
Yhteiskunnassamme päihteidenkäyttöön liittyy lisäksi vahva stigma eli häpeäleima. Häpeän vuoksi ongelmaa saatetaan peitellä tai siitä vaietaan. Tämä vaikeuttaa avun piiriin hakeutumista ja eristää läheistä muista. Usein apua haetaankin vasta sitten, kun tilanne on käynyt sietämättömäksi. Läheisen auttamishalu on usein niin keskittynyt päihteidenkäyttäjään, että voimia ei enää ole oman avun etsimiseen. Päihteidenkäyttäjän läheisen kuormitus usein helpottuu, kun perheenjäsen saa päihderiippuvuuteensa hoitoa.
Läheisille räätälöityjä tukimuotoja olisi hyvä olla monenlaisia, sillä kaikki muodot eivät sovi kaikille. Monet läheiset kokevat löytäneensä itselleen sopivaa tukea eri yhdistysten järjestämistä vertaistukiryhmistä.
Turun ammattikorkeakoulun sosionomiopiskelijoiden opinnäytetyössä selvitettiin Kondis ry:ssä vertaisryhmiä ohjaavien päihteidenkäyttäjien läheisten tuen ja tiedon tarpeita. Kondis ry on uusimaalainen päihteidenkäyttäjien läheisten tukemiseen keskittyvä yhdistys. Kondis järjestää tukihenkilö- ja vertaistukiryhmätoimintaa päihteidenkäyttäjien läheisille, sekä tekee ennaltaehkäisevää päihdetyötä luennoimalla esimerkiksi kouluissa.
Opinnäytetyössä laadittiin alan teoriatietoon pohjautuva opaskirja Kondis ry:n läheisryhmien ohjaajille heidän tarpeistaan lähtien. Opaskirjassa opastetaan muun muassa oman ohjaustavan ja ohjaajan roolin löytämisessä, tunteiden käsittelyssä, asioiden puheeksi ottamisessa ja itsehoidossa. Lisäksi tietoa jaetaan päihderiippuvuudesta ja sen vaikutuksesta ihmissuhteisiin, kriisistä, toivon merkityksestä, toipumisesta ja suruprosessista.
Ryhmässä koettu vahvistaa
Ryhmänvetäjien oppaan ohjauksellisena viitekehyksenä on ratkaisukeskeisyys. Ratkaisukeskeisyys on ohjaustyön lähestymistapa, jossa keskitytään voimavarojen ja myönteisten tunteiden vahvistamiseen. Sen mukaan aivan pienetkin askeleet ja muutokset positiiviseen suuntaan auttavat. Opaskirjassa kannustetaan ohjaajaa huomioimaan osallistujien edistymistä ja selviytymistä. Uusia, positiivisia näkökulmia voi vahvistaa pienin huomioin ryhmän ohjauksessa.
Albert Banduran 1970-luvulla määrittelemässä minäpystyvyys-teoriassa tarkastellaan sitä, miten yksilö kokee oman selviytymisensä ja onnistumisensa mahdollisuudet. Pystyvyysuskoa vahvistavat omat aiemmat onnistumisen kokemukset, omien tunteiden tulkinta, sosiaalinen vertailu ja ympäristön antama positiivinen palaute. Vertaistukiryhmät mahdollistavat sosiaalisen vertailun tarjoamalla runsaasti vertaiskokemuksia. Ryhmän antama palaute, sosiaalinen tuki ja kannustus vahvistavat luottamusta myös omaan selviytymiseen.
Vertaisryhmässä koettu helpotus liittyy vahvasti myös häpeän tunteen vähenemiseen sekä nähdyksi ja kuulluksi tulemisen tunteeseen. Kun oma kokemus saa kaikupohjaa, tulee tunne, että ei ole kokemuksensa kanssa yksin. Ryhmässä jokainen, niin ohjaaja kuin jäsenkin tuo eväitä toisten henkilökohtaiselle matkanteolle. Läheisryhmässä jokainen on sekä antajan että ottajan roolissa.
Vertainen ohjaajana luo turvaa
Kun vertainen ohjaa omaa vertaistukiryhmäänsä, voi hän ammentaa omasta kokemuksestaan auttaessaan muita. Vaikeatkin tunteet voidaan tässä nähdä voimavarana. Omat tunteet tulisi kuitenkin olla käsitelty ja hyväksytty niin pitkälle, että niistä jakaminen on mahdollista. Omien tunteiden käsittelylle tulee antaa aikaa.
Vertaisen esiintyminen ryhmänvetäjänä myös omalta osaltaan vähentää ryhmäläisten kokemaa stigmaa ja tuo ryhmäläisille turvan tunnetta. Kun kaikki kokevat olevansa samassa veneessä samankaltaisten kokemusten äärellä, pelko leimaantumisesta häviää.
Vertaisryhmän vetäminen vaatii sitoutumista ja saattaa olla myös kuormittavaa. Vertaisryhmätyön kentällä onkin todettu tarvetta vertaisten ja ammattilaisten yhteisille koulutuksille ja työnohjaukselle. Vertaisryhmänohjaajan olisi hyvä myös hankkia itselleen tuuraaja. Vaativuudesta huolimatta vertaistuki tukee myös ohjaajaa. Vertaisten keskeinen tunteiden ja kokemusten jakaminen voimaannuttaa ja muiden toipumisen todistaminen edistää usein omaa toipumisprosessia.
Riippuvuuden leimaama ihmissuhde vaikeuttaa toipumista
Riippuvuussairauden edetessä päihdekäyttäytyminen ja päihdeaineen himo syrjäyttää lopulta kaiken muun edeltään. Käyttäjä alkaa manipuloida lähipiiriä saadakseen tahtonsa läpi. Päihteidenkäytön myötä päätöksentekokyky heikkenee, mielenterveysongelmat pahenevat ja niiden mukana eri väkivallan muodot korostuvat käytöksessä. Päihteidenkäyttäjä ei enää osaa lukea muiden puhetta tai käytöstä, jonka vuoksi aggressiivinen käytös lisääntyy.
Päihdekäyttäytymisen lisääntyessä perhe pyrkii ratkaisemaan ja helpottamaan tilannetta eri keinoin. On tavallista, että päihteidenkäyttöä pyritään peittelemään, sen haittoja silotellaan ja käyttäjän puolesta halutaan tehdään asioita. Hänelle saatetaan antaa rahaa ja häntä suojellaan käytöksensä seurauksilta. Tällainen toiminta yleensä vain mahdollistaa ja helpottaa päihteidenkäytön jatkamista.
Läheinen saattaa pyrkiä parantamaan tilannetta kontrolloimalla päihteidenkäyttäjää eri tavoin. Tämä aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä: kontrollointi aiheuttaa kohteessaan usein vain vastareaktion. Lisäksi kontrollointiin pyrkivä käytös lisää läheisen pakonomaista suhtautumista päihteidenkäyttäjään. Näkökulma kapeutuu ja sairastuneesta tulee oman elämän keskipiste. Tämä on varsinkin aikuisen lapsen ja tämän vanhemman välisessä suhteessa tavallista.
Hoivaamisen lopettaminen ei käy helposti, mutta rajojen vetäminen kannattaa.
Läheisryhmissä kannustetaan läheistä ottamaan oma elämänsä haltuunsa ja palauttamaan päihteidenkäyttäjälle hänen elämänvalintojensa autonomia. Läheisen keskittyminen omaan hyvinvointiinsa antaa myös päihteidenkäyttäjälle tilaa nähdä elämänsä ja valintansa ominaan, ilman muiden puuttumista niihin. Tämä voi auttaa häntä lopulta heräämään tilaansa ja yrittämään päihteidenkäytön lopettamista.
Kielteinen kierre katkaistaan tiedon avulla
Vaikeissa olosuhteissa mielellä on tapana keskittyä pelkästään ongelmiin ja tilanteen toivottomuuteen. Pitkittyessään tilanne voi saada aikaan noidankehän, jossa negatiiviset tunteet vahvistavat toisiaan. Negatiivisia tunteita ja ajatuksia ei voi tietoisesti lopettaa, eikä niitä ole hyvä vältelläkään, vaan ne tulisi pyrkiä käsittelemään. Tunteiden tunnistaminen ja omista ajatuspoluista tietoiseksi tuleminen on tärkeä taito. Myös tietoisuusharjoitukset auttavat tähän hetkeen palaamisessa.
Päihderiippuvaisen läheisen tilanteesta tekee vaikean omien puuttumisyritysten tehottomuus ja siitä seuraava avuttomuuden ja toivottomuuden tunne. Kun tilanteesta ei pääse pois eikä sitä voi omalla toiminnallaan muuttaa, usein ainoa apukeino on oman suhtautumisen muuttaminen. Negatiivista kehää voi pyrkiä muuttamaan esimerkiksi näkökulman vaihtamisella. Vertaisryhmässä voi yllättyä, miten erilaisesti joku muu saattaa kokea samankaltaisen olosuhteen ja saada itse uusia, kuormitusta helpottavia katsantokantoja tilanteeseen.
Toivonkipinä herää ryhmässä
Toivoa vahvistava tulkintatapa nähdään erityisen tehokkaana negatiivisuuden kierteen katkaisussa. Tämä todennettiin kansainvälisessä tutkimuksessa, jossa tutkittiin eri luonteenvahvuuksien vaikutusta ihmisen psyykkiseen sopeutumiseen vaikeissa elämäntilantilanteissa. Vahvuuksia olivat mm. toivo, sisu, merkityksellisyys, uteliaisuus, kiitollisuus ja kontrolliuskomukset. Toiveikkuuden todettiin olleen ainoa näistä lähestymistavoista, joka lisäsi yksilön psyykkistä sopeutumiskykyä vaikeuksien kohtaamisessa.
Toiveikasta suhtautumista tulevaisuuteen voi vahvistaa mielikuvilla positiivisesta kehityksestä, keskittyä oman elämän ja hyvinvoinnin parantamiseen tai pyrkiä muuttamaan tunteiden käsittelytapaansa myönteisemmäksi. Pienet tavoitteet ja niiden saavuttaminen lisäävät toiveikkuutta paremmasta tulevaisuudesta.
Toivoa oman tilanteen ja läheisen paranemiseen valaa myös muiden ryhmäläisten tilanteen helpottamisen todistaminen. Vaikka päihdesairaus on monille pitkäaikainen kamppailu, joka näyttäytyy usein toivottomana, päihteidenkäyttäjät myös kuntoutuvat ja raitistuvat. Näistä tarinoista muutkin saavat voimaa. Toivon sanotaankin olevan sosiaalinen lahja, koska sitä on helpompi ylläpitää ryhmässä.
Lähteet:
De Jong, P.; Berg, I.; Furman, B.; Mattila, A. 2012. Ratkaisukeskeisen terapian oppikirja. Helsinki. Lyhytterapiainstituutti.
Fallon R.; Goodman, D.; J. Disabato, T; Kashdan, B, ja Mache, K. 2017. Personality Strengths as Resilience: A One-Year Multiwave Study. Journal of Personality 85:3, June 2017.
Jurvansuu, S. ja Rissanen, P. 2018. Vertais- ja kokemusasiantuntijatoiminnan laajuus päihde- ja mielenterveysyhdistyksissä ja yhdistysten toimijoille tarjoama tuki. Tietopuu: Katsauksia ja näkökulmia 1/2018 A-klinikkasäätiö, HELSINKI.
Jurvansuu, S., Laukkanen, S. & Tourunen, J. 2022. ”Jos ei saa hoitoa, niin miten ne läheiset voi saada mitään?” Päihteidenkäyttäjien läheisten kokemuksia palvelujärjestelmästä. Tietopuu: Katsauksia ja näkökulmia 1/2022:1–18.8
Klementtilä, A. 2020. Myös tukija tarvitsee tukea. Teoksessa Lahti, T. (toim.) Suru. Helsinki. Kustannus Duodecim.
Korhonen, U. 2018, Maailma jota kukaan ei tavoittele -Huumeriippuvuus sairautena, josta voi parantua, BoD, Helsinki.
Mikkonen, I. ja Saarinen, A. 2018. Vertaistuki sosiaali- ja terveysalalla. Helsinki. Tietosanoma.
Ojanen, M. 2007. Positiivinen psykologia. Helsinki. Edita.
Partanen, A.; Holmberg, J.; Inkinen, M.; Kurki, M. ja Salo-Chydenius, S. 2015. Päihdehoitotyö. Helsinki. SanomaPro.
Pietikäinen, A. 2017. Joustava mieli tukena elämänkriiseissä. Helsinki. Duodecim ja Arto Pietikäinen.
Ruuttu, S. ja Putkisaari, H. 2022. (toim.) Toipumisorientaatio ja ratkaisukeskeisyys lyhytterapiassa. Helsinki. Kustannus Oy Duodecim.
Soronen, K. 2020. Tunnekokemukset osana kokemusasiantutijaksi kehittymistä. Lapin Yliopisto. Vertaisarvioitu artikkeli. Janus vol. 28.(1)2022 60-76.
Sosiaalihuoltolaki 1301/2014, 11 §.