• taidelähtöisyys

Suomen kansainvälistyessä eri kieli- ja kulttuuritaustaisten lasten ja nuorten määrä lisääntyy erilaisissa kasvatus-, opetus- ja harrastusryhmissä. Tämän myötä ryhmän opettaja tai ohjaaja voi kokea riittämättömyyden tunnetta, kun hänellä ja oppilailla ei ole yhteistä kieltä. Miten varmistaa taideopetuksen saavutettavuus ja jokaisen lapsen mahdollisuus osallistua toimintaan, jos yhteistä kieltä ei ole?

Opinnäytetyö (YAMK) Taidematkalaukku – Taiteen opettaminen lapsille ilman yhteistä kieltä (2024) pohtii, millaisia työkaluja ja työskentelytapoja taideopetus vaatii monikulttuurisessa ympäristössä, jossa opettajalla ja osallistujalla ei ole yhteistä kieltä. Lisäksi tarkastellaan sitä, miten opetus eroaa puhtaasti sanalliseen viestintään ja ohjeistukseen painottuvasta opetuksesta sekä mitkä ovat ohjatun taidetoiminnan mahdollisuuksia, haasteita ja ratkaisuja.

Taideopetuksen haasteet

Opinnäytetyö toteutettiin toimintatutkimuksena, joka nivoi yhteen kolmen taide- ja kulttuurikentällä toimivan tekijän haastattelut, perehtymisen alan kirjallisuuteen ja muihin tutkimuksiin sekä viisi perheille pidettyä taidetyöpajaa vastaanottokeskuksessa. Taidetyöpajoissa hyödynnettiin asiantuntijahaastatteluista ja lähdeaineistosta esiin nousseita huomioita, näkökulmia ja konkreettisia esimerkkejä. Työskentely vastaanottokeskuksessa mahdollisti opitun tiedon soveltamisen heti osaksi omaa työskentelyäni.

Taideopetuksen haasteina nousivat esiin yhteisen kielen puuttumisen lisäksi yhteisen kulttuurin ja työskentelytapojen puuttuminen, ennakkoluulot taiteen tekemistä ja eri taidemuotoja kohtaan ja erilaiset taidekäsitykset. Lisäksi ihmisten tavoittaminen ja motivoiminen osallistumaan opetukseen söivät resursseja. Haasteena koettiin yhteyden ja luottamuksen rakentaminen ilman yhteistä kieltä, ihmisten sitouttaminen, ohjeiden antaminen ja sen varmistaminen, että ohjeet on ymmärretty oikein. Lisäksi on oltava avoin sille, että omat työskentelytavat eivät sovi kyseiselle ryhmälle ja hyväksyttävä se, että taiteella on rajalliset mahdollisuudet ja vaikutukset.

Tuloksena syntyi viisi taidematkalaukkua

Tuloksena syntyi viisi eri sisältöistä taidematkalaukkua, joista muodostui viisi itsenäistä taidetyöpajakertaa. Taidetyöpajoissa yhdistettiin kuvataidetta, liikettä ja teatteria. Jokaisesta taidematkalaukusta löytyy materiaalit ja kuvatuet yhtä taidetyöpajakertaa varten.

Opinnäytetyöprosessin edetessä kävi ilmi, kuinka verbaalisen kielen puuttuessa taide ja taidepedagogiset työtavat jo itsessään toimivat omana kielenään, tapana ilmaista ajatuksia, ideoita ja mielenmaisemia. Näin ne mahdollistavat tasavertaisen osallistumisen vuorovaikutustilanteissa ja ryhmätoiminnassa. Lisäksi taiteen tekeminen ja kokeminen voi toimia hengähdyshetkenä ahdistavissa ja stressaavissa hetkissä tuoden iloa ja vieden ajatukset muualle, kun keskiössä onkin luovuus, mielikuvituksen maailmat sekä vuorovaikutus toisiin, omaan itseen ja omaan kehoon.

Taiteella katsotaan olevan myös monia hyviä vaikutuksia taiteen kokijan ja tekijän henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin. (Karppinen ym. 2005, 7.) Taide voi olla väylä dialogiin eri kulttuurien ja erilaisten ajatusmallien ja käsitysten välillä. Se voi toimia apuna uuden kielen oppimisessa tehden oppimisesta hauskaa ja motivoivaa. Lisäksi taiteellinen työskentely vahvistaa omaa identiteettiä ja luo siltoja eri kulttuurien välille lisäten suvaitsevaisuutta ja erilaisuuden hyväksyntää. (Emts.)

Moninaiset mahdollisuudet ja ratkaisut

Opinnäytetyönä toteutetussa toimintatutkimuksessa tehtyjen päätelmien mukaan taiteen opettaminen ilman yhteistä kieltä on täynnä mahdollisuuksia, ja joskus taide voi jopa toimia vahvempana yhteyden luojana kuin mihin sanat riittävät. Tällöin omat ajatukset ja sielunmaisema piirtyvät paperille värein, muovautuvat liikkeeksi tai tulevat ulos rytmeinä. Kun opettajalla ja osallistujilla ei ole yhteistä kieltä, keskiöön nousee sanaton ohjeistus ja viestintä. Liikkeet, eleet, ilmeet, leikki, huumori, havainnollistavat kuvat, mallin näyttäminen ja hyvä ennakkosuunnittelu korostuvat osana ohjattua taidetoimintaa ja -opetusta.

Opetettaessa monikulttuurista ryhmää sanallista ohjeistusta vahvempana työvälineenä toimii läsnäolo, aktiivinen vuorovaikutus, halu ymmärtää ja tulla ymmärretyksi sekä osallistujien ja opettajien uskallus astua epämukavuusalueelle.

Uskon, että taito ymmärtää toista ei ole kiinni yhteisestä kielestä tai kielitaidosta vaan halusta ja asenteesta kohdata toinen tasavertaisesti ja taidosta pystyä asettumaan hänen asemaansa. Taiteen opettaminen ryhmälle, joka edustaa eri kieli- ja kulttuuriryhmiä, vaatii ryhmän opettajalta kiinnostusta ja arvostusta eri kulttuureja ja niiden tapoja kohtaan, halua kehittyä opettajana ja vuorovaikutuksen ammattilaisena, halua reflektoida ja kehittää omaa opetustyyliään, halua tarkastella kriittisesti omia asenteitaan, taidekäsitystään ja suhtautumistaan ympäröivään maailmaan, sen ihmisiin ja ilmiöihin ja halua olla valmis kehittämään omaa ajatteluaan ja toimimaan sen eteen, että jokaisella osallistujalla on nähty ja kuultu olo. Työskentely monikulttuurisessa ympäristössä vaatii hyviä vuorovaikutus- ja tunnetaitoja, herkkyyttä kuunnella ympäristöä, läsnäoloa ja tarvittaessa joustavuutta muuttaa suunnitelmaa lennosta, avointa asennetta, hyvää ennakkosuunnittelua, toistoja ja rutiineja.

Opinnäytetyöprosessin edetessä nousi esiin moniammatillisen tiimin tärkeys ja työparin kanssa työskentely monikulttuurisessa ympäristössä. Työparin kanssa työskentely mahdollistaa yllättävien, vaikeiden ja suurten tunteiden käsittelyn myös tarvittaessa myös kahdestaan oppilaan kanssa kesken opetuksen. Vaikka taidetoiminnan tavoitteena ei olisi esimerkiksi traumojen tai elämänhaasteiden käsittely, vaan esimerkiksi ilo ja hauskan pitäminen, voi toiminta silti laukaista ajatuksia tai tunteita, joita sillä hetkellä ei osannut odottaa.

On äärimäisen tärkeää sitouttaa koko henkilökunta ja moniammatillinen tiimi osaksi ideointia ja suunnittelua. Taide ei ole vain jotain, joka tapahtuu irrallaan kaikesta muusta toiminnasta, oli kyse sitten vastaanottokeskuksesta, koulu- tai päiväkotiympäristöstä. Taide on kaikkialla ympärillämme, ja ilmaisun monet muodot voivat lisätä ymmärrystä ja syventää eri tunteiden ja asioiden oppimista, käsittelyä ja hahmottamista.

Lähteet

Karppinen, S.; Ruokonen I. & Uusikylä, K. 2005. Taidon ja taiteen luova voima. Kirjoituksia 9–2-vuotiaiden lasten taito- ja taidekasvatuksesta. Tampere: Finn Lectura.

Lisätietoja

Linkki opinnäytetyöhön: Taidematkalaukku – Taiteen opettaminen lapsille ilman yhteistä kieltä (2024)

Eskel, Marja & Anttonen, Arja (toim.) 2019. KUVAKO. Kuvakommunikaatio arjen tukena vastaanottokeskuksissa. Helsinki: Humak.

Papunet 2024. Materiaalit.

Kuva: www.freepik.com