Tekonurmi: Neljäs kerta toden sanoo
Tekonurmi syntyi tarpeesta löytää ratkaisu luonnonnurmen tuottamiin ongelmiin muun muassa Astrodome-urheiluareenan käyttäjille Houstonissa, Texasissa. Ensimmäinen nailonkuidusta valmistettu nurmi kehitettiinkin Yhdysvalloissa 1960-luvulla. Tätä tekonurmituotetta kutsutaan ensimmäisen sukupolven tekonurmikentäksi. Nyt on tarve luoda neljännen sukupolven nurmia, joissa on ratkaistu täyteaineena käytetyn kumirouheen aiheuttamat ongelmat.
Toisen sukupolven tekonurmikentät kehitettiin 1970-luvun loppupuolella ja eroavaisuudet ensimmäiseen sukupolveen ovat pienet. Tekonurmen joukkoon lisättiin täyteainetta, joka oli usein hiekkaa, kentän tukevuuden ja tasaisuuden lisäämiseksi.
Kolmannen sukupolven kentät ovat viimeisin malli ja ne ilmestyivät 1990-luvulla. Jalkapallon ja urheilulajien suosion nousun lisäksi tekonurmen kehittymistä ajavana tekijänä oli tarve löytää sellainen materiaalien yhdistelmä, joka vastaisi luonnonnurmen ominaisuuksia tai ylittäisi ne. Kenttiin lisättiin täyteaineeksi kumirouhetta ja tehtiin pieniä muutoksia nukkalankojen pituuksiin ja etäisyyksiin. Lopputulos olikin, että kolmannen sukupolven kentät vastasivat lähes kaikkia luonnonnurmen ominaisuuksia ja niitä alettiinkin kutsua ”tekonurmiksi”. Kaikki nykyään käytössä olevat tekonurmikentät ovat kolmannen sukupolven kenttiä.
Tekonurmet ovat Suomen toiseksi isoin mikromuovia luontoon päästävä tekijä. Tekonurmikenttiä on Suomessa noin 450 kappaletta. Euroopan komission julkaisema mikromuoviasetus määrää tekonurmissa käytettävän kumirouheen kieltämisen, markkinoille saattamisen ja muun luovuttamisen. Asetus tulee voimaan tekonurmien osalta vuonna 2031 ja koskee kumirouhetta.
Tekonurmen esittämä haastava yhtälö
Tekonurmen kierrätystä vaikeuttaa sen koostumus ja materiaalit. Tekonurmi koostuu useista eri muoveista ja kumista, ja täyteaineeseen sekoittuu muita aineita käytön aikana, mikä tekee materiaalien erottelusta ja kierrätyksestä haastavaa. Lisäksi uudelleenkäytön mahdollisuuksista, kysynnästä ja kannattavuudesta on saatavilla vain vähän tietoa. Suomessa ei ole juuri lainkaan tietoa tekonurmikenttien kierrätyksestä tai uudelleenkäytöstä. On selvää, että nämä aiheet vaativat lisää tutkimuksia ja tietoa.
Suurin ongelma tekonurmien jatkokäsittelyssä ja uudelleenkäytössä on täyteaineena käytetty kumirouhe. Se on yleisin täyteaine ja olennainen osa tekonurmen rakennetta, mutta aiheuttaa merkittäviä ongelmia kentän ulkopuolella.
Neljännen sukupolven tekonurmikentät
Biohajoavia ratkaisuja kumirouheen tilalle etsitään jatkuvasti, mutta on haastava löytää vaihtoehto, joka täyttää vaaditut standardit ja sopii kaikkialle. Puusta on pilotoitu täyteainekorvikkeita, mutta ilmastoerojen vuoksi se ei ole kannattava tai järkevä vaihtoehto kaikille kentille.
On mahdollista, että tulevaisuudessa löydetään tekonurmille koostumus, joka täyttää vaaditut standardit ja on biohajoava, mutta vielä korviketta ei ole löytynyt. Maailmassa, ja erityisesti Suomessa, on vasta viimeaikoina herätty tekonurmen ja sen täyteaineen haittoihin ja ongelmiin. Tekonurmi vastasi luonnonnurmen ongelmiin ja nyt täytyy vastata tekonurmen ongelmiin.
Tuotekehityksessä unohdettu seikka
Kirjallisuudesta ei löydy mainintaa, että tekonurmen kehityksen aikana kierrätettävyys ja uudelleenkäyttö olisivat olleet suunnittelijoiden mielessä. Tarkoitus oli ratkaista luonnonnurmen esittämät ongelmat ja lisätä urheilulajien harrastamisen mahdollisuutta. Valitettavasti, jos kierrätys tai uudelleenkäyttö ei ollut suunnitteilla jo kehityksen alkupäässä, on todella haastavaa jälkeenpäin löytää tehokkaita ratkaisuja ja menetelmiä.
Mielestäni tekonurmi on tuotteena hyvä ja sille löytyy sopiva paikka ja käyttötarkoitus. Tekonurmi kuitenkin jakaa monen muun saman vuosisadan tuotteen jatkokäsittelyiden haasteellisuuden tai mahdottomuuden.
Jatkokäsittelyiden selvittäminen
Käytöstä poistettua tekonurmea voidaan hyödyntää toisten kenttien paikkauksessa, mattoina, leikkipuistojen alustoina, aitoina, kynnyksinä ja julkisten huonekalujen muokkauksessa. Uudelleenkäyttöratkaisuja käytöstä poistetuille tekonurmille on paljon ja niitä pilotoidaan jatkuvasti lisää. Ratkaisuiden käytännöllisyyttä, kannattavuutta ja elinkaaria ei ole vielä tutkittu riittävästi.
Tekonurmen uudelleenkäytössä on paljon tiedonpuutteita ja tutkimuksia tehdään jatkuvasti uusien mahdollisuuksien löytämiseksi sekä käytännöllisen biohajoavan täyteaineen löytämiseksi. Tekonurmen kehittyminen on hidasta, mutta on mahdollista, että meillä on neljännen sukupolven kentät käytössä tai testauksessa seuraavan kahdeksan vuoden sisällä.
Aiheesta voi lukea lisää opinnäytetyöstä, joka löytyy Theseuksesta. Opinnäytetyö oli osa tekonurmien kiertotalouden selvittämisen hanketta, jonka toimeksiantajat olivat Helsingin kaupunki ja PlastLIFE-hanke.
Lähde:
Heinonen, O. 2024. Tekonurmien uudelleenkäytön mahdollisuudet Suomessa. Opinnäytetyö. Turun ammattikorkeakoulu. https://www.theseus.fi/handle/10024/857036.
Kuva: Unisport. Kyrkosjärven tekonurmikenttä. https://www.unisport.com/fi/cases/kyrkosjarven-tekonurmikentta.