Lasinen lapsuus – sensitiivisyys ja kunnioittava kohtaaminen kvalitatiivisessa tutkimuksessa
Opinnäytetyössä tehtiin kvalitatiivista tutkimuksista puolistrukturoitujen haastatteluiden ja teemachat-keskustelun avulla. Saatujen tutkimustulosten pohjalta luotiin A-klinikkasäätiön Lasinen lapsuus -toiminnalle valistava animaatiovideo, jota hyödynnetään muun muassa verkkokoulutuksissa ja sosiaalisen median kanavissa.
Puolistrukturoidut haastattelut ja ryhmämuotoinen teemachat päätyivät tutkimusmenetelmiksi, sillä tavoitteena oli antaa osallistujille mahdollisuus kuvata avoimesti omia kokemuksiaan. Puolistrukturoidulla haastattelulla tarkoitetaan menetelmää, jossa haastattelukysymykset on valmisteltu ennakkoon, mutta niiden sanatarkka muoto ja esittämisjärjestys elävät haastattelutilanteessa (Ojasalo, Moilanen & Ritalahti 2021, 108). Lasisella lapsuudella puolestaan tarkoitetaan lapsuuden ja nuoruuden kasvuympäristöä, jossa vanhemman tai vanhempien alkoholinkäyttö vaikuttaa lapsen elämään (A-klinikkasäätiö 2024).
Teemachat-keskustelua voi jossain määrin rinnastaa ryhmähaastatteluun, sillä niillä on monia yhdistäviä seikkoja, kuten ryhmädynamiikan vaikutus keskusteluun, asetelma, jossa on kaksi haastattelijaa ja useampi haastateltava ja virallista haastattelua rennompi tilaisuuden luonne, joka muotoutuu helposti yhteiseksi keskusteluksi (Ojasalo ym. 2021, 111–112).
Lasinen lapsuus voi heijastua aikuisuudessakin moni eri tavoin.
Lasiseen lapsuuteen linkittyvät usein vahvasti asiasta vaikeneminen, häpeä vanhemman tai vanhempien liiallisesta alkoholinkäytöstä, emotionaalisen ja fyysisen turvan puute, epävakaa kasvuympäristö ja olosuhteet, joissa vastuuta esimerkiksi kotitöistä, nuoremmista sisaruksista tai jopa vanhemmista on otettava liian aikaisin. Lapsuudessa opittu vaikeneminen, omien tunteiden ja ajatusten tukahduttaminen ja ikään kuin hiljaa kärsiminen saavat usein aikaan sen, että lasisen lapsuuden eläneet henkilöt eivät tunnista traumaattisia kokemuksiaan eivätkä osaa hakeutua avun piiriin (Coleman 2024.)
Lasinen lapsuus voi heijastua aikuisuudessakin moni eri tavoin. Esimerkiksi läheisissä ihmissuhteissa lasisen lapsuuden eläneen henkilön voi olla vaikeaa jakaa asioita itsestään ja luottaa siihen, että toinen pysyy rinnalla myös konfliktitilanteissa (Woititz & Ackerman 2002, 183, 185-186).
Häpeästä kumpuava arvottomuuden tunne saa helposti aikaan sen, että lasisen lapsuuden kokeneen henkilön on vaikea vielä aikuisiälläkin ottaa rakkautta ja hyväksyntää vastaan (Martin 2018.) Tämä korreloi vahvasti siihen, että usein vanhemman haitallisesta alkoholinkäytöstä vaietaan ja sen vaikutukset oivat kulkeutua sukupolvelta toiselle esimerkiksi toimintatapoina tai ajatusmalleina (Kellomäki 2017, 20.)
Lasisen lapsuuden edellä kuvatut vaikutukset ovat seikkoja, joita tutkittiin opinnäytetyön teoriaosuudessa ja joiden pohjalta toteutettiin kvalitatiivista tutkimusta. Aihe on hyvin arkaluontoinen, minkä vuoksi hienotunteisuuteen, sensitiivisyyteen ja kunnioittavaan kohtaamiseen piti kiinnittää erityistä huomiota.
Opinnäytetyöntekijöille oli tärkeää, että tunteiden näyttämiselle oli tilaa ja ilmapiiri pysyi avoimena ja luottamuksellisena.
Hienotunteisuuteen tuli huomioida haastattelu- ja chat-kysymysten muotoilussa. Niissä ei esimerkiksi käytetty sanoja ”alkoholismi” tai ”alkoholisti”, sillä niissä voidaan ajatella olevan leimaava sävy, eivätkä ne erota henkilöä hänen ongelmastaan (Volkow 2021.) Lisäksi vältettiin olettavia kysymysmuotoja (esim. ”Millaisia ongelmia olet havainnut vanhemman juomisen aiheuttaneen tunteiden säätelyssä?”), sen sijaan käytettiin neutraalimpaa kysymysmuotoa ”Onko vanhemman alkoholinkäyttö vaikuttanut kykyysi tunnistaa ja ilmaista omia tunteita?” Huomiota kiinnitettiin myös siihen, että haastateltavalla oli aikaa hakea sanoja, muodostaa ilmaisua ja jäsennellä lauseita.
Sensitiivisyys on sitä tärkeämpää, mitä arkaluontoisemman asian äärellä ollaan. Sanavalintoihin ja puhetapaan oli kiinnitettävä huomiota, jotta pystyttiin sen avulla konkretisoimaan sitä, ettei kukaan ole kenenkään yläpuolella tai kauhistele kenenkään traumaattisia kokemuksia. Opinnäytetyöntekijöille oli tärkeää, että tunteiden näyttämiselle oli tilaa ja ilmapiiri pysyi avoimena ja luottamuksellisena.
Kunnioittava kohtaaminen lähti siitä, että haastateltavilla oli tieto siitä, millaisten aiheiden äärellä haastattelussa jutusteltaisiin. Siksi lähetettiin infoviesti, jossa kiitettiin osallistumishalukkuudesta, kerrottiin haastattelutilaisuudesta, annettiin suostumuslomake täytettäväksi ja kerrottiin, miten aineistoa säilytetään ja miten se tuhotaan opinnäytetyöprosessin lopuksi. Lisäksi kuvattiin, millä keinoin pidetään huolta yksityisyydestä ja tietosuojasta.
Luvista, vaadittavista asiakirjoista ja tietojen säilytyksestä on aina sovittava yhteisesti.
Itse haastattelutilaisuudessa tervehdittiin aluksi haastateltavaa, esittäydyttiin ja kerrottiin opinnäytetyöstä. Lisäksi kerrottiin tallennuskäytännöistä ja pidettiin huolta siitä, että haastateltava tiesi, milloin tallennus alkoi ja päättyi. Haastattelutilaisuudet menivät sillä tapaa haastateltavan ehdoilla, että hänen äänensä sai tulla kuuluviin sellaisena kuin hän sen halusi. Erityistä huomiota kiinnitettiin läsnäoloon, sillä sen osoittaminen on verkkovälitteisessä kohtaamisessa merkityksellistä. Sitä pystyttiin korostamaan nyökkäyksillä, eleillä ja katsekontaktilla. Haastattelutilaisuuden lopuksi kiitettiin, annettiin mahdollisuus kysymyksille ja palautteelle sekä jätetiin yhteystiedot, jotta haastateltava voi halutessaan palata asiaan myöhemmin.
Luvista, vaadittavista asiakirjoista ja tietojen säilytyksestä on aina sovittava yhteisesti. Haastateltaville lähetettiin etukäteen suostumuslomake, joka pyydettiin ja saatiin kaikilta allekirjoitettuna takaisin. Suostumuslomakkeen ja sähköpostitse tapahtuvan informoinnin avulla pidettiin huolta siitä, että haastateltavat tiesivät, miksi haastattelu tehdään, mihin sitä käytetään, ketkä tallennettua tiedostoa käyttävät ja miten tietoturva on hoidettu. Haastateltavien henkilöllisyydet ovat vain opinnäytetyöntekijöiden tiedossa ja heihin viitataan siten, etteivät he ole tunnistettavissa. Chatista ja siihen liittyvistä käytänteistä sovittiin toimeksiantajan kanssa, täytettiin vaitiolositoumukset ja hankittiin tutkimusluvan. Näin saatiin virallinen oikeus toimia teemachatin järjestäjinä.
Chatin ennakkomainoksissa opinnäytetyöntekijät esittelivät itsensä ja kuvasivat, millaista opinnäytetyötä he tekevät ja millaisista asioista teemachatissa keskustellaan. Mainoksissa oli myös yhteystiedot mahdollisia kysymyksiä varten. Chattia varten tekijät loivat keskustelualustalle tunnukset sekä saivat keskusteluun ylläpito-oikeudet ja pääsyn Lasisen lapsuuden ryhmächatkanaville. Tunnukset ja pääsyoikeudet olivat vain tarvittavan ajan. Itse teemachat avattiin opinnäytetyöntekijöiden esittelyllä ja kertomalla opinnäytetyöstä. Osallistujille muistutettiin, että keskusteluun saa osallistua, vaikka kieltäisikin omien kommenttiensa käytön.
Opinnäytetyön aihe oli arkaluontoinen, ja siihen sisältyy paljon vaikenemista, häpeää ja tunnistamisen vaikeutta.
Sensitiivisyys, hienotunteisuus ja kunnioittava kohtaaminen vaativat opinnäytetyöntekijöiltä erilaisia huomioita verrattuna haastattelutilanteisiin. Teemachatissa oli läsnä useampia osallistujia kahden tunnin keskustelutilaisuuden aikana. Opinnäytetyöntelijät kiinnittivät huomiota siihen, että jokainen tuli tervehdityksi, osallistujia puhuteltiin nimimerkeillä ja kohdattiin näin myös henkilökohtaisella tasolla. Kysymysvalinnat ja -muotoilut sovitettiin keskustelutilaisuuteen sopiviksi ja käytettiin paljon ”sinä”-muotoa kysymyksenasetteluissa (esim. ”Millaisia toimintatapoja sinulla on konfliktitilanteissa?” ja ”Millaisia keinoja sinä käytät huolehtiaksesi hyvinvoinnista?”). Chatin loppupuolella pehmennettiin tunnelmaa hengitysharjoituksen avulla ja kiitettiin keskustelutilaisuudesta.
Kehittämistyön eettisinä lähtökohtina pidetään sopimusten laatimista, tekijöiden oikeuksien ja valmiin tuotoksen omistusoikeusten selvittämistä, kohdeorganisaation eettisten sääntöjen ja ohjeiden selvittämistä, tiedonhankinta- ja arviointimenetelmien eettisyyden varmistamista, kerätyn tiedon luottamuksellisuuden takaamista ja kertomista myös tutkittaville sekä selkeitä lähdemerkintöjä (Ojasalo, Moilanen & Ritalahti 2021, 49.) Näiden pohjalta luotiin opinnäytetyöprosessille eettiset toimintatavat, joista pidettiin kiinni.
Opinnäytetyön aihe oli arkaluontoinen, ja siihen sisältyy paljon vaikenemista, häpeää ja tunnistamisen vaikeutta. Toimeksiantajana oli tunnettu sosiaalialan järjestö, jolla on vakiintunut asema auttavissa palveluissa ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen kentällä. Näiden seikkojen vuoksi eettisiin ja kunnioittaviin toimintatapoihin sekä virallisiin lupaprosesseihin oli ensiarvoisen tärkeää panostaa kunnolla.
Janika Angelsolan ja Anni Järvisen opinnäytetyö Theseuksessa: Lasisen lapsuuden vaikutukset aikuisuuteen.
Lähteet:
A-klinikkasäätiö 2024. Viitattu 29.4.2024 https://lasinenlapsuus.fi/tietoa-lasisesta-lapsuudesta/aikuiselle/ilmion-laajuus
Coleman, H. 2024. ACOAs (Adult Children of Alcoholics) Psychotherapy. You need a therapist that sees and hears you. Viitattu 3.5.2024 https://www.heathercolemanpsychotherapy.com/acoathera
Kellomäki, A. 2017. ”Kosteusvaurioita – kasvukertomuksia pullon juurelta.” Atena.
Martin, S. 2018. – 9 Common Struggles for Adult Children of Alcoholics. Viitattu 5.5.2024. https://goodmenproject.com/featured-content/you-dont-outgrow-the-effects-of-an-alcoholic-family-9-common-struggles-for-adult-children-of-alcoholicssharon-martin-jrmk/
Ojasalo, K.; Moilanen, T. & Ritalahti, J. 2021. Kehittämistyön menetelmät. 3–7. uud. p. Helsinki, Sanomapro Oy.
Volkow, N. 2021. Words Matter: Preferred Language for Talking About Addiction. Viitattu 6.5.2024. https://nida.nih.gov/research-topics/addiction-science/words-matter-preferred-language-talking-about-addiction
Woititz, J.G, & Ackerman, R.J. 2002. The Complete ACOA Sourcebook. ADULT CHILDREN OF ALCOHOLICS at Home, at Work and in Love. Health Communications, Inc.
Kuva: Pixabay