• konedirektiivi
• koneturvallisuus
• riskit
• standardit

Nykymaailmassa erilaiset koneet ja laitteet ovat olennainen osa ihmisen elinympäristöä. Ne suorittavat monenlaisia tehtäviä, arkisten askareiden helpottamisesta aina suurten teollisuusprosessien toteuttamiseen. Olipa kyseessä seinäkello, pölynimuri tai robotisoitu työstökeskus, kaikki laitteet, jotka vastaavat Euroopan unionin (EU) konedirektiivin 2006/42/EY määritelmän mukaista konetta, kuuluvat konedirektiivin vaatimusten piiriin. Konedirektiivin ydintavoitteena on varmistaa koneiden turvallinen käyttö.

Kun tarkastelet lähes mitä tahansa konetta tai laitetta EU-alueella, löydät koneen tyyppikilvestä CE-merkinnän. Harva kuitenkaan tietää merkinnän tarkoitusta. CE-merkintä osoittaa, että laite täyttää konedirektiivin vaatimukset ja että sen riskit on arvioitu ja pienennetty direktiivin mukaisesti. Merkintä on tarkoitettu sekä viranomaisille että kuluttajille, jotta he voivat luottaa laitteen turvallisuuteen ja vaatimustenmukaisuuteen. Jos kuluttaja ei löydä CE-merkintää, hänen tulisi kyseenalaistaa koneen alkuperä ja turvallisuus sekä ottaa yhteyttä jälleenmyyjään tai valmistajaan saadakseen lisätietoja.

Mitkä koneet merkataan ja kuka merkitsee?

Konedirektiivi 2006/42/EY, 2 artiklan mukaan: ”’koneella’ tarkoitetaan toisiinsa liitettyjen osien tai komponenttien yhdistelmää, jossa on tai joka on tarkoitettu varustettavaksi muulla kuin välittömällä ihmis- tai eläinvoimalla toimivalla voimansiirtojärjestelmällä ja jossa ainakin yksi osa tai komponentti on liikkuva ja joka on kokoonpantu erityistä toimintoa varten.”

Konedirektiivin piiriin kuuluvat koneluokat voidaan jakaa karkeasti kahteen kategoriaan:

1. EU:n ja Euroopan talousalueella (ETA) rakennetut uudet ja modernisoidut koneet:
   • CE-merkinnän vastuu on koneen valmistajalla.
2. EU:n ja ETA-alueen ulkopuolelta maahantuodut koneet:
   • CE-merkinnän vastuu on koneen maahantuojalla.

Kaikki EU- ja ETA-alueilla käyttöönotetut, markkinoille saatetut ja omaan käyttöön otetut koneet on aina CE-merkittävä alkuperästä riippumatta ennen käytön aloittamista. CE-merkinnän kiinnittäminen edellyttää, että konedirektiivin vaatimukset on täytetty.

Mitkä ovat konedirektiivin noudattamisen vaiheet ja miten vaatimuksia tulkitaan?

Konedirektiivin noudattaminen, toisin sanoen CE-merkinnän kiinnittämisen prosessi, voidaan karkeasti jakaa viiteen eri vaiheeseen:

1. Varmistetaan, että laite kuuluu konedirektiivin piiriin
2. Tuotetaan turvallisuussuunnittelu eli konedirektiivin mukainen riskin arviointi ja riskin pienentäminen
3. Vaatimusten mukaisuuden arviointi
4. EY-vaatimustenmukaisuusvakuutuksen laatiminen
5. Koneeseen kiinnitetään CE-merkintä

Prosessin eri vaiheiden suorittamista ja toteuttamista varten on laadittu lukuisia yhdenmukaistettuja standardeja, jotka on sovitettu konedirektiivin vaatimuksiin. Nämä standardit toimivat käytännön ohjeina prosessin toteuttajille, jotta he voivat varmistaa direktiivin vaatimusten täyttymisen. Konedirektiivin pykälät jättävät yleisesti paljon tulkinnan varaa. Yhdenmukaistettujen standardien tarkoitus on selventää näitä pykäliä ja antaa selkeät ohjeet siitä, miten direktiivin vaatimukset voidaan käytännössä täyttää.

Koneturvallisuuden yhdenmukaistetut standardit

Konedirektiivin vaatimustenmukaisuuden noudattamista varten on laadittu koneturvallisuuden standardeja. Standardit jaetaan kolmeen eri luokkaan:

• A-tyypin standardi: Kaikkia koneita koskeva turvallisuuden perusstandardi
• B-tyypin standardit: Koneen osien, toimintojen, ominaisuuksien ja turvalaitteiden suunnitteluun ja turvallistamiseen tarkoitettuja standardeja
• C-tyypin standardit: Konekohtaiset standardit

Standardien käyttäminen on yleisesti ottaen vapaaehtoista, pois lukien tilanteet, joissa laki tai direktiivi erikseen määrää standardin käyttöä. Koneturvallisuuteen liittyen A-tyypin standardi SFS-EN ISO 12100 ja sitä tukeva tekninen raportti SFS-ISO/TR 14121-2 ovat käytännössä aina käytössä riskin arvioinnin ja pienentämisen vaiheessa. Koneen suunnittelun ja valmistamisen yhteydessä apuun tulevat B- ja C-tyypin standardit. Näitä standardeja tuottaa Suomen talousalueella Suomen Standardisoimisliitto SFS ry ja siihen sisältyvä kone- ja metallialan standardoinnista vastaava Metalliteollisuuden Standardointiyhdistys METSTA ry.

METSTA:n mukaan koneen suunnittelun aloitusvaiheessa olisi erittäin kannattavaa selvittää, löytyykö laitteeseen konekohtaista C-tyypin standardia. C-tyypin standardi kattaa konetyypin kaikki osa-alueet ja sen noudattaminen antaa lähes suoran olettamuksen siitä, että valmis kone täyttää konedirektiivin vaatimukset. C-tyypin standardin käyttö keventää riskin arviointia ja riskin pienentämistä, sillä nämä on sisällytetty standardin vaiheisiin ja viittauksiin. Tällöin valmiiseen koneeseen on tuotettava riskin arviointi ja pienentäminen vain niiden seikkojen osalta, joita käytetty C-tyypin standardi ei mahdollisesti suunnittelu- ja valmistusvaiheessa ottanut huomioon.

Koneensuunnittelijan ja rakentajan ”työkalupakki”

METSTA on koostanut koneenrakentajille yleishyödyllisen listan yleisimmistä ja useimmin käytetyistä standardeista.
Lisätietoa https://metsta.fi/

Oleelliset A- ja B-tyypin standardit

• SFS-EN ISO 12100: Yleiset suunnitteluperiaatteet, riskin arviointi ja riskin pienentäminen.
• SFS-ISO/TR 14121-2: Riskin arviointi. Osa 2: Käytännön opastusta ja esimerkkejä menetelmistä.
• SFS-EN ISO 13854: Vähimmäisetäisyydet kehonosien puristumisvaaran välttämiseksi.
• SFS-EN ISO13857: Turvaetäisyydet ylä- ja alaraajojen ulottumisen estämiseksi vaaravyöhykkeelle.
• SFS-EN 14118: Odottamattoman käynnistymisen estäminen.
• SFS-EN ISO14119: Suojusten kytkentä koneen toimintaan. Suunnittelu ja valinta.
• SFS-EN ISO14120: Koneturvallisuus. Suojukset. Kiinteiden ja avattavien suojausten suunnittelun ja rakenteen yleiset periaatteet.
• SFS-EN ISO 14122: osat 1–4: Koneiden kiinteät kulkutiet.
• SFS-EN ISO 13850: Hätäpysäytys. Suunnitteluperiaatteet.

Laajennettu valikoima B-tyypin standardeista

• SFS-EN ISO 13851: Kaksinkäsin hallintalaitteet. Toiminnalliset näkökohdat. Suunnitteluperiaatteet.
• SFS-EN ISO 4413: Hydraulinen tehonsiirto. Järjestelmiä sekä niiden komponentteja koskevat yleiset periaatteet ja turvallisuusvaatimukset.
• SFS-EN ISO 4414: Pneumaattinen tehonsiirto. Järjestelmiä sekä niiden komponentteja koskevat yleiset periaatteet ja turvallisuusvaatimukset.

Ohjausjärjestelmien B-tyypin standardit

• SFS-EN ISO 13849–1: Turvallisuuteen liittyvät ohjausjärjestelmien osat. Osa 1: Yleiset suunnitteluperiaatteet.
• SFS-EN ISO 13849-2: Turvallisuuteen liittyvät ohjausjärjestelmien osat. Osa 2: Kelpuutus.
• SFS-EN 62061: Turvallisuuteen liittyvien sähköisten, elektronisten ja ohjelmoitavien elektronisten ohjausjärjestelmien toiminnallinen turvallisuus.
• SFS-EN 60204-1: Koneiden sähkölaitteisto. Osa 1: Yleiset vaatimukset.
• IEC/TS 62046 ed. 2: Henkilön havaitsevien turvalaitteiden käyttö.

Lähteet:

Kaarne, K. 2024. Harjoitusrobottijärjestelmän kehitystyö – Theseus, Turun ammattikorkeakoulun opinnäytetyö

Metalliteollisuuden Standardisointiyhdistys METSTA ry. Viitattu: www.metsta.fi