Eettiset periaatteet ja haasteet mielenterveyskuntoutujien asumisyksikössä
Mielenterveyskuntoutujien asumisyksiköissä työskentelevät hoitajat kohtaavat päivittäin monimutkaisia eettisiä ongelmia, jotka vaikuttavat sekä heidän työhyvinvointiinsa että potilaiden hoidon laatuun. Henkilökunnan ja asukkaiden turvallisuus on samalla tärkeä turvata. Ratkaisuna on selkeä viestintä, organisaation tuki ja vahva eettinen osaaminen.
Hoitotyö mielenterveyskuntoutujien parissa on haasteellista ja vaatii erityistä eettistä herkkyyttä. Potilaiden autonomia, oikeudenmukainen kohtelu ja turvallisuuden takaaminen ovat keskeisiä eettisiä periaatteita, joiden välillä tasapainoilu voi aiheuttaa ristiriitoja. Hoitajilta odotetaan jatkuvaa ammatillista kehittymistä sekä kykyä tehdä päätöksiä, jotka tukevat potilaan hyvinvointia ja turvallisuutta.
Viestintä on olennainen osa hoitosuhteen onnistumista mielenterveyskuntoutujien kanssa. Hyvä kommunikaatio edistää potilaan turvallisuuden tunnetta ja luo luottamuksellisen ilmapiirin, joka on välttämätöntä toipumisprosessin kannalta. Hoitajien suuri vastuu saattaa kuitenkin aiheuttaa eettisiä ongelmia, erityisesti tilanteissa, joissa heidän on tehtävä päätöksiä potilaan puolesta. Hoitajat kohtaavat usein myös tilanteita, jossa selkeiden ohjeiden ja roolien puuttuminen hankaloittaa vastuullista toimintaa.
Epäasiallinen käytös haastaa hoitajien jaksamisen ja työhyvinvoinnin
Työpaikkaväkivalta on merkittävä haaste mielenterveyskuntoutujien asumisyksiköissä. Fyysinen ja sanallinen väkivalta sekä epäasiallinen käytös voivat johtaa hoitajien uupumiseen, heikentyneeseen työhyvinvointiin ja jopa irtisanoutumisiin. Väkivaltaa pidetään yhä enemmän työn arkipäiväisenä osana, mikä johtaa raportoinnin laiminlyöntiin. Epäasiallinen käytös vaikuttaa negatiivisesti sekä hoitajiin että potilaisiin, luoden vihamielisen työympäristön.
Mielenterveyskuntoutujien asumisyksiköissä tuettu asuminen tarjoaa pitkäaikaista tukea ja kuntoutusta, mutta samalla se kohtaa merkittäviä haasteita, jotka vaikuttavat hoitohenkilökunnan työhön ja potilaiden toipumiseen. Asukkaiden korkean riskin käyttäytyminen, itsemurhayritykset sekä lääkkeiden ja esimerkiksi päihteiden yliannostukset kuormittavat hoitohenkilökuntaa. Lisäksi henkilöstön vaihtuvuus ja resurssipula vaikeuttavat laadukkaan hoidon tarjoamista.
Psykiatriset sairaanhoitajat ovat hoitoketjussa keskeisessä asemassa, sillä he viettävät paljon aikaa potilaiden kanssa ja ovat usein ensimmäisiä, jotka kohtaavat potilaiden eettisiä ja moraalisia haasteita. Hoitajat joutuvat usein tilanteisiin, joissa potilaan itsemääräämisoikeutta on kunnioitettava, mutta samalla on varmistettava potilaan ja muiden turvallisuus. Tällaiset tilanteet voivat johtaa moraaliseen stressiin, joka heikentää hoitajien jaksamista ja vaikuttaa heidän kykyynsä tehdä eettisesti kestäviä päätöksiä.
Eettisesti kestävä hoito alkaa riittävistä resursseista
Mielenterveyskuntoutujien asumisyksiköissä on tärkeää panostaa henkilöstön viestintätaitoihin ja varautua haastaviin tilanteisiin selkeillä toimintamalleilla. Hyvä ja avoin kommunikaatio auttaa ehkäisemään eettisiä ristiriitoja ja luomaan luottamusta potilaan ja hoitajan välille, mikä on olennaista toipumisprosessin onnistumiselle. Korkean riskin tilanteita varten tarvitaan tarkkoja protokollia ja säännöllistä koulutusta, jotta henkilöstö osaa toimia turvallisesti ja tehokkaasti.
Työpaikkaväkivallan ehkäisyyn tulisi keskittyä parantamalla työympäristön turvallisuutta ja arvioimalla riskejä ennakoivasti. Väkivaltaisten tilanteiden jälkihoito on erityisen tärkeää, sillä se tukee hoitajien hyvinvointia ja vaikuttaa suoraan hoidon laatuun. Tarjoamalla hoitajille mahdollisuuksia reflektoida työtään sekä osallistua työnohjaukseen, voidaan vähentää moraalista stressiä ja tukea ammatillista kasvua. Riittävä resursointi mahdollistaa eettisesti kestävän hoidon, joka edistää sekä henkilökunnan että potilaiden hyvinvointia.
Lähteet:
Atashzadeh Shoorideh, F., Moosavi, S., & Balouchi, A. (2021). Incivility toward nurses: a systematic review and meta-analysis. Journal of Medical Ethics and History of Medicine, 14:15. S. 2-4, 16-18. Viitattu 21.11.2024. https://doi.org/10.18502/jmehm.v14i15.7670.
Aydin Er, R., & Ersoy, N. (2017). Ethical problems experienced by nurses who work in psychiatry clinics in Turkey. Journal of Psychiatric Nursing, 8(2). S. 77-81.. Viitattu 21.11.2024. https://doi.org/10.14744/phd.2017.97720.
Bag, B. (2022). Ethics of responsibility in psychiatric care. Journal of Psychiatric Nursing, 13(2). S. 177, 178, 180-182. Viitattu 21.11.2024. https://doi.org/10.14744/phd.2021.57873.
Coelho, J.; Moreno Poyato, A.; Roldán Merino, J.; Sequeira, C.; Sampaio, F. 2024. Perspectives of adult patients with mental health disorders on the relationship with nurses: a focus group study. S. 6-8. BMC Nursing. Viitattu 21.11.2024. https://doi.org/10.1186/s12912-023-01663-5.
Dalton-Locke, C., Marston, L., McPherson, P., & Killaspy, H. (2021). The Effectiveness of Mental Health Rehabilitation Services: A Systematic Review and Narrative Synthesis. Frontiers in Psychiatry, 11, 607933. S. 6. Viitattu 21.11.2024. https://doi.org/10.3389/fpsyt.2020.607933.
Farkas, M. & Coe, S. (2019). From Residential Care to Supportive Housing for People With Psychiatric Disabilities: Past, Present, and Future. Frontiers in Psychiatry, 10, 862. S. 3–4. Viitattu 21.11.2024. https://doi.org/10.3389/fpsyt.2019.00862.
Kafle, S., Paudel, S., Thapaliya, A., & Acharya, R. (2022). Workplace violence against nurses: a narrative review. Journal of Clinical and Translational Research, 8(5). Viitattu 21.11.2024. S. 421-423. https://doi.org/10.18053/jctres.08.202205.010.
Kerman, N., Kidd, S. A., Mutschler, C., Sylvestre, J., Henwood, B. F., Oudshoorn, A., Marshall, C. A., Aubry, T., & Stergiopoulos, V. (2023). Managing high-risk behaviours and challenges to prevent housing loss in permanent supportive housing: a rapid review. Harm Reduction Journal, 20(140). S. 2-4, 15, 16. Viitattu 21.11.2024. https://doi.org/10.1186/s12954-023-00873-z.
Kertchok, R. (2015). Ethical issues and moral distress in psychiatric and mental health nursing: a literature review. Journal of Health Research, 29(3). S. 231, 232.. Viitattu 21.11.2024. https://doi.org/10.14456/jhr.2015.10.
Lotfi-Bejestani, S., Atashzadeh-Shoorideh, F., Ghafouri, R., Nasiri, M., Ohnishi, K., & Ghadirian, F. (2023). The relationship between perceived organizational justice, moral sensitivity, moral courage, moral distress, and burnout among mental health nurses. BMC Nursing, 22:368. Viitattu 21.11.2024. S. 2, 11, 12. https://doi.org/10.1186/s12912-023-01536-x.
Manderius, C., Clintståhl, K., Sjöström, K., & Örmon, K. (2023). The psychiatric mental health nurse’s ethical considerations regarding the use of coercive measures – a qualitative interview study. BMC Nursing, 22(23). S. 2, 3, 6-10. Viitattu 21.11.2024. https://doi.org/10.1186/s12912-023-01186-z.
Rihu, A. 2024. Eettiset periaatteet ja haasteet mielenterveyskuntoutujien asumisyksikössä: Henkilökunnan näkökulmat. Turun ammattikorkeakoulun opinnäytetyö. https://www.theseus.fi/handle/10024/870000?show=full