Ylipainoisten lasten stigma
Lihavien lasten kokema stigma on ilmiö, joka koskettaa monia, mutta josta puhutaan liian vähän. Ilmiö viittaa ylipainoisten lasten ja nuorten kokemaan negatiiviseen asenteeseen, syrjintään ja leimautumiseen. Se voi alkaa jo varhaisessa iässä ja ulottua pitkälle aikuisuuteen. Stigma ei ole vain sosiaalinen ongelma vaan myös vakava haaste mielenterveydelle, jolloin se heikentää lasten ja nuorten elämänlaatua.
Jo päiväkoti-ikäiset lapset voivat kohdata syrjintää ja leimaavia kommentteja painonsa vuoksi. Tämä voi johtaa kehonkuvaongelmiin ja häpeän tunteisiin, jotka alkavat määrittää lapsen minäkuvaa. Kehodysforia, syvä tyytymättömyys omaan kehoon, voi kehittyä jo varhain, mikä altistaa lapsen mielenterveysongelmille, kuten masennukselle ja ahdistukselle.
Kouluiässä stigma voi ilmetä kiusaamisena ja ulkopuolelle sulkemisena. Minnesodan yliopiston Project EAT -tutkimuksen mukaan ylipainoiset lapset raportoivat huomattavasti useammin kiusaamisesta kuin normaalipainoiset. Näillä kokemuksilla voi olla kauaskantoisia vaikutuksia nuoren itsetuntoon, koulumenestykseen ja sosiaalisiin suhteisiin.
Kehonkuva, itsetunto ja ylipaino – nuoruuden kehityksen kulmakivet
Stigman vaikutukset ulottuvat myös perheisiin ja terveydenhuollon ammattilaisten kanssa käytäviin vuorovaikutustilanteisiin. Vanhemmat saattavat kokea syyllisyyttä lapsensa ylipainosta, mikä voi vaikeuttaa avoimen ja tukevan ilmapiirin luomista.
Terveydenhuollossa ylipainoisia lapsia ja heidän perheitään voidaan kohdata ennakkoluuloisesti, sillä ylipaino voidaan nähdä merkkinä hoitoon sitoutumattomuutena. Tämä heikentää hoitosuhdetta ja vaikeuttaa tarvittavien toimenpiteiden toteuttamista. Terveydenhuollon negatiiviset asenteet voivat pahimmillaan estää potilaita hakeutumasta hoitoon, mikä syventää ongelmia entisestään.
Kehodysforia ja tyytymättömyys omaan kehoon ovat yleisiä kokemuksia, mutta ylipainoisten lasten kohdalla nämä tunteet voivat voimistua merkittävästi. Kehonkuvan häiriöt voivat johtaa syömishäiriöihin tai masennukseen, jotka pahentavat entisestään lapsen hyvinvointia. Lisäksi jatkuva vertailu muihin ja painonhallintapyrkimykset negatiivisen motivaation pohjalta voivat heikentää nuoren itsetuntoa ja vaikeuttaa terveen kehonkuvan kehittymistä.
Urheilu- ja liikuntaympäristöt voivat olla sekä mahdollisuus että este ylipainoisille lapsille. Positiivinen kokemus liikunnasta voi vähentää kehonkuvaan liittyvää epävarmuutta ja lisätä itseluottamusta. Kun taas pilkkaaminen ja ulkopuolisuuden tunne saattavat johtaa siihen, että lapset jättäytyvät pois liikunnallisista aktiviteeteista. Tämä lisää fyysisen passiivisuuden riskiä, mikä edelleen pahentaa terveysongelmia. Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että nuoruudessa koettu stigma vähentää tulevaisuudessa fyysistä aktiivisuutta.
Kohti myötätuntoisempaa yhteiskuntaa – kuinka ehkäistä stigmaa?
Stigman ehkäisemiseksi tarvitaan monitasoista lähestymistapaa. Ensinnäkin tietoisuuden lisääminen ja koulutus ylipainoon liittyvistä ennakkoluuloista ja stereotypioista ovat keskeisiä. Opettajien ja vanhempien on saatava tukea ja resursseja, jotta he voivat luoda nuorille turvallisen ja kannustavan ympäristön.
Lisäksi on tärkeää kiinnittää huomiota ympäristön fyysisiin ja psykologisiin esteisiin. Esimerkiksi liikuntaympäristöjen suunnittelussa tulisi huomioida kaiken kokoiset kehot. Kuntosaleilla laitteiden käytettävyyden parantaminen ja peilien vähentäminen voivat vähentää kehonkuvaan liittyvää epävarmuutta. Myös julkisen liikenteen istuimien suunnittelu erikokoisille vartaloille voi olla merkittävä tekijä stigman vähentämisessä.
Lihavien lasten kokemaa stigmaa ei voida täysin poistaa ilman yhteiskunnan asenteiden muutosta. Mainonnassa käytettävien vartaloiden moninaisuus, realististen kauneusihanteiden korostaminen ja median roolin tiedostaminen ovat tärkeitä askeleita oikeaan suuntaan.
Myötätuntoisempi ja ymmärtäväisempi suhtautuminen auttaa lapsia ja nuoria rakentamaan vahvemman itsetunnon ja löytämään paikkansa yhteiskunnassa. Jokainen lapsi ansaitsee tuntea olevansa arvokas ja rakastettu, riippumatta painosta tai siitä, miltä heidän kehonsa näyttää.
Aiheesta voi lukea lisää Turuin ammattikorkeakoulun opinnäytetyöstä.
Lähteet:
Borges, F.; Barreto, M.; Reis, P.; Viera. C. & Marcon, S. 2018. Perceptions and attitudes of children experiencing obesity. Rev Rene. Vol 19, 1-8. Viitattu 18.3.2024. http://www.periodicos.ufc.br/rene/article/view/31599/pdf
Koivukangas, V. & Pietiläinen, K. 2023. Painostigma näyttäytyy myös terveydenhuollossa. Duodecim-lehti; 139. Viitattu 19.2.2024. https://www.duodecimlehti.fi/xmedia/duo/duo17205.pdf
Meskanen, K. 2024. Kehonkuvanhäiriöt ja dysmorfinen kehonkuvanhäiriö. Duodecim. Viitattu 19.2.2024. https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00364
Sonneville, R.; Thurston, I.; Gordon, A.; Richmond, T.; Weeks, H. & Lipson, S. 2023. American Journal of Preventive Medicine. Weight Stigma Associated with Mental Health Concerns Among College Students. Viitattu 29.11.2023. https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0749379
Strand, T.; Ridanpää, S. & Kotovirta, E. 2023. Suosituksia mielenterveyteen, päihdeongelmiin ja riippuvuuteen liittyvän stigman ja syrjinnän tunnistamiseen ja vähentämiseen. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. Viitattu 19.2.2024 https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/165165
Terävä, H. 2019. Ylipainoiset nuoret kokevat muita enemmän yksinäisyyttä, kiusaamista ja masennusta – ”Siitä tulee helposti kehä, joka vain ruokkii itseään”. Yle Uutiset. Viitattu 14.5.2024. https://yle.fi/a/3-10942068
Thedinga, H.; Zehl, R. & Thiel A. 2021. Weight stigma experiences and self-exclusion from sport and exercise settings among people with obesity. BMC Public Health. 21: 565. Viitattu 21.2.2024. https://bmcpublichealth.biomedcentral.com/articles/10.1186/s12889-021-10565-7
Van den Berg, P.; Neumark-Sztainer, D.; Eisenberg, M. & Haines, J. 2012. Racial/Ethnic Differences in Weight -related Teasing in Adolescents. Obesity, Volume 16, Issue S2 3-10. Viitattu 19.3.2024. https://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1038/oby.2008.445
Kuva: Pixabay