Sydämen vajaatoimintaa sairastavan potilasohjaus – miten tieto tavoittaa potilaan?
Potilasohjaus vaatii sairaanhoitajalta tiedon lisäksi myös taitoja, joilla luodaan luottamuksellinen suhde potilaaseen ja vahvistetaan potilaan omia voimavaroja. Ohjauksen tavoite on tuottaa potilaalle lisää tietoa sydämen vajaatoiminnasta, vaikuttaa positiivisesti potilaan käytökseen ja asenteisiin liittyen terveyden ylläpitämiseen ja parantamiseen.
Potilaan toteuttama omahoito on olennainen osa sydämen vajaatoiminnan hoitoa. Potilaan omahoidon onnistumisen kannalta sekä elämänlaadun ja oireiden hallinnan näkökulmasta, potilasohjauksella ja sen laadulla on suuri merkitytys. Onnistuessaan omahoito vähentää terveydenhuollon kustannuksia sekä sairastavuutta ja kuolleisuutta. (Vuckovic ym. 2020, 56; Salahodinkolah ym. 2019, 61.)
”Rutiininomainen – toiminta tai prosessi, joka tapahtuu säännöllisesti ja ennakoitavasti, usein ilman erityistä ajattelua tai pohtimista.”
Potilasohjausta pidetään rutiinikäytäntönä ennen potilaan kotiutumista sairaalahoidosta, sen ajatellaan olevan vakiintunut osa sairaanhoitajan työtä. Tutkimusnäyttö kuitenkin osoittaa, että valtaosalla sydämen vajaatoiminnan pahenemisvaiheen hoidon jälkeen sairaalasta kotiutuneista potilaista ei ole kokonaisvaltaista ymmärrystä sydämen vajaatoiminnan merkeistä ja oireista (Lee ym. 2017, 496–503). On huomattu, että ohjaus jää usein tekemättä tai se on toisinaan tehotonta tai se ei vastaa potilaan tarpeita. (Svavarsdóttir ym. 2016, 55–6; Baldewijns ym. 2023, 25–8.)
Rutiininomainen ohjaus on hyödytöntä, potilaan sekä ohjaajajan resursseja hukkaavaa, eikä se tuo varmuutta siitä, onko potilas ymmärtänyt saamansa ohjeet. Ja toisaalta rutiininomaisuus osoittautuu muutenkin ongelmalliseksi, sydämen vajaatoiminnan yksilöllisesti ilmenevien oireiden sekä jokaisen potilaan yksilöllisten ohjaustarpeiden vuoksi. Perinteinen sairaudesta kertova infolehtinen tarvitsee tuekseen yksilöityä potilaan tarpeet huomioivaa ohjausta, sillä noin 40–80 % annetusta lääketieteellisestä informaatiosta unohtuu potilaalta heti perinteisen ohjaustilanteen jälkeen ja mieleen jäänyt tieto muistetaan usein ainakin osittain väärin. (Mohammadi ym. 2021, 2.)
Esteet voivat olla myös työyhteisön sisällä
Suomessa hoitotyöntekijöiden potilasohjausosaamiseen liittyvät tiedot ja taidot ovat hyvällä tasolla, mutta potilasohjauksen käytännön toteutuksessa on kuitenkin puutteita. Suomalaisille valitettavan tyypillisenä esteenä onnistuneelle potilasohjaukselle ovat muun muassa kommunikaatio-ongelmat eri ammattiryhmien ja tiimin jäsenten välillä sekä potilaiden ja perheiden kanssa. Myös kollegiaalisuuden puute ja kulttuuriset tekijät ovat esteenä onnistuneelle potilasohjaukselle. (Tervo-Heikkinen ym. 2018, 28.) Suomalaisilla työpaikoilla on vaikeutta sitoutua yhteisiin tavoitteisiin. Kollegan ammattitaidon tunnustaminen tunutuu edelleen olevan yhtälailla vaikeaa suomalaisessa työkulttuurissa, kuten vanhanaikaisesta pölyttyneestä hierarkia-ajattelusta irti päästämien sairaalamaailmassa.
Terveydenhuollon ammattilaiset pitävät itse osaamisen puutteellisuutta ja liian vähäistä koulutusta esteenä potilasohjauksen onnistumiselle. Jotta ohjaus ei olisi rutiininomaista, täytyy sairaanhoitajalla olla myös motivaatiota ja halua tehdä poitlasohjausta. He tunnistavat myös jatkuvan oppimisen tärkeyden potilasohjauksessa, tarkoittaen ajantasaisen tutkimustiedon lukemista ja luetun tiedon soveltamista ohjaustyöhön. (Svavarsdóttir ym. 2016, 56, 59.) Potilasohjaukseen tarvittava aika on vain harvoin huomioitu työn sisällön suunnittelussa, eikä sitä näin ollen ole huomioitu myöskään työvuoroon tarvittavan henkilöstön määrässä. Henkilöstön riittävyys, lisäkoulutukset sekä ajantasaisen tiedon saavutettavuus vaativat lisäresusseja työnantajalta, mikä voi tämänhetkisten säästöpaineiden alla olla melkeinpä mahdoton vaatimus.
Sairaanhoitaja – oletko vuorovaikutuksen ja opetuksen monitaituri?
Sairaanhoitajan antaman potilasohjauksen on oltava tutkittuun tietoon perustuvaa ja tasalaatuista terveydenhuollon yksiköstä riippumatta ja potilasohjauksen vakiintunutta, sen pitää noudattaa yhteisiä perusperiaatteita. Potilasohjauksen on tavoitettava myös potilaan omaiset tai läheiset, jotka osallistuvat potilaan omahoitoon. Omaisten osallistamisella parannetaan potilaan omahoitoa, vähennetään uusia sairaalajaksoja, sairastavuutta ja kuolleisuutta. Potilasohjausosaaminen on suoraan yhteydessä potilaan elämänlaadun ja hyvinvoinnin kohoamiseen, tämä vaatii sairaanhoitajalta erilaisten ohjaustapojen hallitsemista. (Svavrsdóttir ym. 2016, 59-61; Salahodinkolah ym. 2020, 63–4.)
Sairaanhoitajalta odotetaan edistyneitä vuorovaikutustaitoja, aitoa välittämistä sekä empatiakykyä. Erilaiset vuorovaikutusosaamiseen liittyvät taidot nousevat useissa tutkimuksissa sairaanhoitajan tärkeimmäksi osaamisen alueeksi potilasohjauksessa. Vuorovaikutustaidoilla ja avoimella dialogilla saadaan potilaille parhaat oppimistulokset omahoitoon liittyen. Sairaanhoitajan runsas teoreettinen osaaminen koetaan merkityksettömäksi, jos vuorovaikutusosaaminen ei ole riittävää. (Svavarsdóttir ym. 2016, 59–60.)
Sairaanhoitaja on merkittävässä roolissa sydämen vajaatoiminnan hoidossa, koska potilasohjaus on hyvin keskeinen osa hoitoa ja potilaan omahoidon onnistumista. Tällä hetkellä sairaanhoitajien vuorovaikutukselliset taidot ovat suurempi puute potilasohjauksessa, kuin teoriatiedon hallitseminen. Tieto yksinään ei riitä, vaan tieto täytyy välittää potilaalle, potilaan yksilölliset oppimistarpeet huomioiden. Potilaan terveysosaamisen tunnistaminen on keskeisessä osassa sydämen vajaatoiminnan oirekuvan ja oireiden hoidon välisen yhteyden ymmärryksen lisäämisessä.(Salahodinkolah ym. 2019, 61–3; Mesbahi ym. 2020, 4.)
Tämän artikkelin perustana oleva opinnäytetyö on luettavissa kokonaisuudessaan Theseus palvelussa: Marja Zewi (2024): Sairaanhoitajan antaman potilasohjauksen merkitys sydämen vajaatoimintapotilaan omahoitoon : kuvaileva kirjallisuuskatsaus
Lähteet:
Baldewijns, K.; Boyne, J.; Rhode, C.; De Maesschalck, L.; Deville, A.; Brandenburg, V.; De Bleser, L.; Derickx, M.; Bektas, S. & Brunner-La Rocca, H-P. 2023. What kind of patient education and self-care support do patients with heart failure receive, and by whom? Implementation of the ESC guidelines for heart failure in three European regions. Heart & Lung The Journal of Cardiopulmonary and Acute Care, Vol. 57, 25–30. Viitattu 16.11.2024. https://doi.org/10.1016/j.hrtlng.2022.07.013
Lee, K.; Moser, D. & Dracup, K. 2018. Relationship between self-care and comprehensive understanding of heart failure and its signs and symptoms. European Journal of Cardiovascular Nursing, Vol. 17, No. 6, 496–504. Viitattu 21.11.2024. https://doi.org/10.1177/1474515117745056
Mesbahi, H.; Kermansaravi, F. & Kiyani, F. 2020. The Effect of Teach-Back Training on Self-Care and Readmission of Patients with Heart Failure. Medical-Surgical Nursing Journal, Vol. 9, No. 3. Viitattu 18.11.2024. https://doi.org/10.5812/msnj.111465
Mohammadi, F.; Jahromi, M.; Bijani, M.; Karimi, S. & Dehghan, A. 2021. Investigating the effect of multimedia educatin in combination with teach-back method on quality of life and cardiac anxiety in patients with heart failure: a randomized clinical trial. Viitattu 15.11.2024. DOI: 10.1186/s12872-021-02357-z
Salahodinkolah, M.; Ganji, J.; Moghadam, S.; Shafipour, V.; Jafari, H. & Salari, S. 2019. Educational intervention for improving self-care behaviors in patients with heart failure: A narrative review. Journal of Nursing and Midwifery Sciences, Vol. 7, No. 1, 60–8. Viitattu 16.11.2024. https://web-p-ebscohost-com.ezproxy.turkuamk.fi/ehost/pdfviewer/pdfviewer?vid=4&sid=b67c8244-8fef-44de-ac83-655bc0bb6ff9%40redis
Svavarsdóttir, H.; Siguroardóttir, A. &Steinbekk, A. 2016. Knowledge and skills needed for patient educationfor individuals with coronary heart disease: The perspective of health professionals. European Journal of Cardiovascular Nursing, Vol. 15, No. 1, 55–63. Viitattu 15.11.2024. doi:10.1177/1474515114551123
Tervo-Heikkinen, T.; Saarinen, T.; Miettinen, T. & Vaajoki, A. 2018. Hoitotyöntekijöiden kokemuksia potilasohjauskoulutuksen merkityksestä potilasohjaukselle. Tutkiva Hoitotyö, Vol. 16, No. 3, 27–33.
Vuckovic, K.; Bierle, R. & Ryan, C. 2020. Navigating Symptom Management in Heart Failure: The Crucial Role of the Crical Care Nurse. The Amercan Asssociation of Critical-Care Nurses Jouranal, Vol. 40, No. 2, 55–63. Viitattu 16.11.2024. https://doi.org/10.4037/ccn2020685
Artikkelikuva: snohd.org