• dialogisuus
• näytteleminen
• psykologinen turvallisuus
• ruumiillisuus
• suostumuksellisuus
• yhdenvertaisuus

Kokemus turvallisuudesta on oppimisen perusta. Jokaisen ihmisen kokemus turvasta on yksilöllinen. Pedagogi, joka tavoittelee yhteyttä, yhdenvertaisuuden toteutumista, suostumuksellisuuden kunnioittamista ja joka huomioi ruumiiseen taltioituneiden kokemusten vaikutuksen oppimiseen, luo ilmapiirin, jossa on mahdollisuus syntyä vaikuttavaa ilmaisua.

Näyttelijäntaiteen opiskelussa on teatteritaiteen professori Pauliina Hulkon (2023) mukaan keskeistä harjoitella vaikuttumista. Vaikuttuminen ilmenee ruumiillisen olotilan muutoksina. Osa opiskelijoista voi turvattoman taustansa takia reagoida tilojen vaihteluihin voimakkaammin kuin toiset. Tämän takia pedagogin on tärkeä antaa opiskelijalle mahdollisuus vaikuttaa osallistumisensa ehtoihin.

Opinnäytetyössä (YAMK) Psykologinen turvallisuus – ajatuksia turvallisemmasta työskentelystä kansanopiston näyttelijäntaiteen koulutuksessa selvitettiin asiantuntijahaastatteluiden ja kirjallisuuslähteiden sekä kirjoittajan oman opetuskokemuksen kautta, miten näyttelijäntaiteen pedagogi voi rakentaa psykologisesti turvallisempaa oppimisympäristöä.

Psykologisen turvallisuuden kokemus on luovan työskentelyn edellytys

Psykologista turvallisuutta vuosikymmeniä tutkinut Harvardin yliopiston hallintotieteen ja johtamisen professori Amy Edmondson (1999, 350; 2018, 8) määrittelee käsitteen jaetuksi uskomukseksi siitä, että ryhmässä voi ottaa riskejä ja olla oma itsensä. Näyttelijäntaiteen opiskelun näkökulmasta riskien ottaminen liittyy uutta luovaan taiteelliseen työskentelyyn.  Psykoterapeutti ja psykofyysisen psykoterapian kouluttaja sekä esitystaiteilija Laura Mannilan (2009, 82–84) mukaan turvattomuus tuo ilmaisuun maneereita ja ulkokohtaisuutta, joista vapautuminen on sidoksissa siihen, miten esiintyjä voi kokea saavansa olla oma itsensä ja ilmaista vapaasti omat tunteensa sekä tarpeensa.

Esiintyjä voi vapautua luovan ilmaisun esteistä vasta riittävän turvallisessa ympäristössä, sillä turvallisuuden kokemus mahdollistaa myös herkkyyden heräämisen. Oleellista turvallisuuden kokemuksessa on vuorovaikutus muihin ihmisiin, ja siksi on merkityksellistä, millaiseksi työyhteisö muodostuu. Yhteisö, jossa on turvallista toimia, mahdollistaa esiintyjän luovan työskentelyn. (Mannila 2009, 82–84.)

Miten psykologisesti turvallisempaa oppimisympäristöä rakennetaan?

Seuraavassa listataan opinnäytetyön tuloksena syntyneitä psykologisesti turvallisen työskentely-ympäristön luomiseen liittyviä tekijöitä, joihin näyttelijäntaiteen pedagogi voi toiminnallaan vaikuttaa.

• Yhteyden ylläpitäminen tapahtuu dialogisen kohtaamisen kautta
  
  Näyttelijäntaidetta ei voi luoda ilman yhteyttä toiseen ihmiseen. Pedagogin on tärkeä pohtia, millä keinoin yhteyttä toisiin ihmisiin voi rakentaa ja ylläpitää, sillä näyttelijäntyössä ja ryhmämuotoisessa opiskelussa yhteyden tarve korostuu ihmisten risteillessä luovan ja kognitiivista reflektiota vaativan tilan välillä. (Mäkelä 2023.)
  
  Pedagogiikka, joka perustuu eettisesti arvostavaan kohtaamiseen, tasavertaisuutta tavoittelevaan dialogiin ja ristiriitaistenkin äänten kuuntelemiseen, on dialogista (Opetushallitus 2024). Dialoginen interventio psykologi Marshall Rosenbergin (2015) rakentavan vuorovaikutuksen mallin mukaan on tarpeellinen erityisesti konfliktitilanteissa. Malli perustuu osapuolten tunteiden ja tarpeiden huomioimiselle.

• Yhdessä luotu sopimus työskentelyn ehdoista huomioi tarpeet
  
  Teatteripedagogeille tutut ryhmän kanssa laaditut draamasopimukset jäävät helposti kliseisten tavoitteiden listaukseksi ilman syvällistä pohdintaa siitä, mitä esimerkiksi toisten kunnioittamisella käytännössä tarkoitetaan. Yhdessä sovitut turvallisemman tilan periaatteet juontuvat parhaimmillaan opiskelijoiden todellisista tarpeista käsin, ja ne tulee avata yhdessä käytännön tilanteiksi, jotta niiden merkitys ymmärretään.
  
• Aukipuhuminen jakaa valtaa ja tuo turvaa
  
  Opinnäytetyössä käytetyllä aukipuhumisen termillä tarkoitetaan pedagogin opetustilanteisiin liittämää työskentelyä avaavaa puhetta. Pedagogin tulee aukipuhua esimerkiksi se, mitä opiskelijalta harjoittelussa odotetaan, tai ainakin, mitä harjoitteessa ollaan tekemässä (Hulkko 2023). On myös tärkeä määritellä, mitä tapahtuu seuraavaksi, ja että harjoitteeseen saa tulla mukaan hetken sitä ensin katsottuaan. Vaihtoehtona on myös mahdollisuus valita tehtävästä sivuun jääminen. (Mäkelä 2023.) Aukipuhumista on hyvä käyttää myös käsiteltäessä henkilökohtaisia rajoja.
  
• Rajat ja suostumuksellisuus rakentavat ruumiillista turvallisuuden tunnetta
  
  Rajojen ollessa selkeät esiintyjät voivat uskaltaa ilmaista itseään vapaasti, ja kun esiintyjät kokevat olevansa turvassa, voivat roolihahmot elää vaarallisesti. Rajojen sopiminen käy ilmi suostumusten esittämisenä, jolloin harjoitetta tekevät tai kohtauksessa esiintyvät näyttelijät sopivat kosketuksen rajat.  Suostumuksen antamiseen tarvitaan riittävästi informaatiota siitä, mihin suostumusta ollaan antamassa, ja suostumuksen antamisen tilanteen tulee olla paineeton. (Mäkelä 2023.)
  
• Ruumiiseen taltioituneiden kokemusten huomioiminen opetuksessa rakentaa kokemusta siitä, että on hyväksytty omana itsenään
  
  Opiskelijat tulevat ryhmään erilaisista lähtökohdista kantaen mukanaan omia kokemuksiaan ja historiaansa, minkä vuoksi jokaisen kokemus turvasta on erilainen (Rinne 2021, 75). Pedagogi ei voi tietää, mikä asia opiskelijan merkitysmaailmassa edustaa jotakin vavisuttavaa, jolloin on hyvä huomioida, että itselle turvallinen ja tavanomainen tekijä saattaa opiskelijan todellisuudessa viitata johonkin turvattomaan.
  
  Pedagogin on hyvä tutustua traumainformoituun pedagogiikkaan ja opetella saattamaan opiskelija tarvittaessa takaisin turvan tilaan. Pedagogin tulee perehtyä myös sukupuolen moninaisuuteen ja huomioida se kanssakäymisessä opiskelijoiden kanssa.
  
• Yhdenvertaisuuden toteutuminen edellyttää pedagogilta jatkuvaa itsekriittistä valppautta
  
  Vapaus ei ole kaikille samaa, vaan se mikä nähdään relevanttina, on kietoutunut ihmisen taustaan ja asemaan yhteiskunnassa (Saastamoinen 2024, 176). Tästä syystä pedagogin on hyvä reflektoida omaa työskentelyään ja pohtia, toteutuuko opetus yhdenvertaisena esimerkiksi sukupuolen, seksuaalisuuden, sosio-ekonomisen aseman, iän, fyysisten ominaisuuksien, vammaisuuden, ulkonäön, uskonnon, kielen, kulttuurierojen tai etnisten piirteiden näkökulmasta (Cupore & Globe Art Point ry 2020).
  
  Pedagogin tulee pohtia yhdenvertaista opetusta myös viitekehon eli pedagogisessa tilanteessa opiskelijalle siirrettävien taitojen ja erilaisten ruumiintekniikoiden sekä suoritusihanteiden näkökulmasta (Tervo 2011, 61).
  
  

Hanna-Riikka Suhonen 2024. Psykologinen turvallisuus katseiden alla – ajatuksia turvallisemmasta työskentelystä kansanopiston näyttelijäntaiteen koulutuksessa. Opinnäytetyö (YAMK). Turun ammattikorkeakoulu.

Artikkelikuva: Sri Ram, Pixabay

Lähteet

Cupore & Globe Art Point ry. 2020. Avaus. Moninaisuustietopaketti. Kulttuuria kaikille -palvelu. Helsinki.

Edmondson, A. C. 1999. Psychological Safety and Learning Behavior in Work Teams. Administrative Science Quarterly, Vol. 44, No. 2 (Jun., 1999), pp. 350–383. PDF-dokumentti. Saatavilla. https://web.mit.edu/curhan/www/docs/Articles/15341_Readings/Group_Performance/Edmondson%20Psychological%20safety.pdf

Edmondson, A. C. 2018. The Fearless Organization – Creating Psychological Safety in the Workplace for Learning, Innovation, and Growth. New Jersey: John Wiley & Sons.

Hulkko, P. 2023. Haastattelu. Tampereen yliopiston teatterityön tutkinto-ohjelmavastaavaa, professori Pauliina Hulkkoa haastatteli 9.6.2023 Hanna-Riikka Suhonen.

Mannila, L. 2009. Esiintyjä, ohjaaja ja esitys kehopsykoterapian valossa. Teoksessa Mannila, L. & Maarala, J. Kehopsykoterapian ja esittävän taiteen risteyksessä. Helsinki: Suomen Luonneanalyyttinen Vegetoterapiayhdistys ry, 5–87.

Mäkelä, M.-R. 2023. Haastattelu. Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun lehtori Marjo-Riikka Mäkelää haastatteli 8.6.2023 Hanna-Riikka Suhonen.

Opetushallitus 2024. Dialogi ja dialogisuus. Dialogi- ja tunnetaidot opetuksessa. Viitattu 5.12.2024. https://www.oph.fi/fi/opettajat-ja-kasvattajat/dialogi-ja-dialogisuus.

Rinne, N. 2021. Rohkea organisaatio. Helsinki: Alma Talent.

Rosenberg, M. 2015. Nonviolent Communication: A Language of Life. Encinitas: PuddleDancer Press.

Saastamoinen, R. 2024. Kohti esityskeskeistä pedagogiikkaa. Taideyliopiston teatterikorkeakoulu. Esittävien taiteiden tutkimuskeskus. Acta Scenica 64. Helsinki: Taideyliopiston teatterikorkeakoulu.

Tervo, P. 2011. ”Verta käsiin ja naama löysänä!” Turkan pedagogisen käskysanan ruumiillistumia. Teoksessa Nykynäyttelijän taide horjutuksia ja siirtymiä. Toim. Silde, M. Helsinki: Maahenki Oy, 59–83.