• hyvinvointialue
• järjestöt
• järjestöyhteistyö
• perhekeskukset
• verkostotyö
• verkostoyhteistyö

Järjestöyhteistyön merkitys perhekeskustoiminnassa on kasvanut hyvinvointialueiden käynnistymisen myötä. Lastensuojelujärjestöt ovat löytäneet paikkansa hyvinvointialueen perhekeskusrakenteissa, mutta tie kohti vakiintumista on vielä kesken. Turun ammattikorkeakoulun Master Schoolin opinnäytetyön tutkimus osoittaa, miten yhteistyö etenee vaiheittain tietoisuuden kasvattamisesta kohti pysyviä rakenteita.

Suomalainen perhekeskusmalli nojaa ajatukseen, että perheiden kokonaisvaltaisen tukemisen onnistumiseksi tarvitaan sekä julkisen sektorin että järjestöjen osaamista. Turun ammattikorkeakoulun Master School -opinnäytetyössä selvitettiin, miten Varsinais-Suomen Lastensuojelujärjestöt ry:n (VSLJ) jäsenjärjestöt ovat löytäneet paikkansa Varsinais-Suomen hyvinvointialueen (Varha) perhekeskusrakenteissa ja millaisia askeleita tarvitaan yhteistyön vakiinnuttamiseksi.

Hyvinvointialueen käynnistyminen vuoden 2023 alussa mullisti sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteen. Samalla perhekeskustoimintaan avautui uudenlaisia mahdollisuuksia rakentaa yhteistyötä yli perinteisten sektorirajojen. Järjestöt täydentävät julkisia palveluja tarjoamalla matalan kynnyksen tukea, vertaistukea ja erityisosaamista perheiden arjen haasteisiin.

Verkostojohtamisen avaintekijät perhekeskustoiminnassa

Järvensivun (2019) mukaan verkostojohtamisen keskeisiä elementtejä ovat luottamus, tiedon jakaminen ja yhteisten tavoitteiden määrittely. Opinnäytetyön tutkimuksessa nämä näkyvät vahvasti perhekeskuspäälliköiden pyrkimyksissä rakentaa suhteita järjestökenttään. Aineistosta havaittiin esimerkiksi luottamuksen merkitys:

”Siitä tulee sitten sellainen luottamuksellisuus. Puhutaan ihan suoraan ja päästään suoraan asiaan.”

Yhteensovittavan johtamisen näkökulmaa puolestaan edustaa Perälän ym. (2012) kehittämä malli, joka korostaa palvelujen integraatiota ja eri toimijoiden roolien selkeyttämistä. Tämä näkyy perhekeskuksissa tavoitteena rakentaa selkeitä palvelupolkuja, joissa asiakkaat ohjautuvat saumattomasti oikean avun piiriin – oli kyse sitten julkisesta palvelusta tai järjestön tarjoamasta tuesta.

Opinnäytetyön tutkimuksessa hyödynnettiin myös rajanylittäjän (boundary spanner) käsitettä, jolla Williams (2002) kuvaa toimijoita, jotka rakentavat siltoja eri organisaatioiden välille. Järjestötoiminnan asiantuntijan rooli on ollut juuri tällainen sillanrakentaja, joka on toiminut kahden erilaisen toimintakulttuurin välissä.

Järjestöjen osaaminen täydentää julkisia palveluja

Opinnäytetyön tulokset osoittivat, että järjestöjen osaaminen ja palvelut tuovat merkittävää lisäarvoa perhekeskustoimintaan. Perhetyön ammattilaiset tunnistavat järjestöjen kyvyn reagoida nopeasti uusiin ilmiöihin sekä tarjota sellaista tukea, johon julkisen sektorin resurssit tai osaaminen eivät yksin riitä.

”Mun mielestä järjestötaholta tulee semmoisia asioita, joita me emme pysty välttämättä itse mitenkään julkisella edes näkemään tai tuottamaan”, kuvaa eräs perhekeskuspäällikkö haastattelussa.

Järjestöyhteistyö on edennyt Varhan käynnistymisen jälkeen kehityspolulla, jossa voidaan erottaa kolme vaihetta. Ensimmäisessä vaiheessa järjestöjen työ ja osaaminen on tehty näkyväksi perhekeskusten henkilöstölle. Varsinais-Suomen Lastensuojelujärjestöt ry kokoama järjestöjen palvelupaketti on osoittautunut erityisen hyödylliseksi tässä työssä. Palvelupaketti on kokonaisuus, joka kokoaa yhteen tietyn kohderyhmän tueksi tarjolla olevat palvelut ja toiminnot jäsenneltynä esimerkiksi ikäkausien ja tuen tarpeiden mukaan. Tavoitteena on helpottaa ammattilaisten työtä tarjoamalla selkeä ja helposti käytettävä työkalu palveluohjauksen tueksi.

Toisessa vaiheessa on kehitetty konkreettisia yhteistyön muotoja. Tällaisia ovat esimerkiksi perhekeskusverkostot, etäaamukahvit järjestöjen palveluiden esittelemiseksi sekä järjestöjen jalkautuminen perhekeskusten tiimeihin ja johtoryhmiin. Kolmas vaihe – yhteistyön vakiinnuttaminen rakenteisiin ja käytäntöihin – on vielä monilta osin kesken. Tämä ilmenee erityisesti dokumentaation puutteina: järjestöt eivät vielä näy systemaattisesti perhekeskusten toimintasuunnitelmissa tai palvelupoluissa.

Toimiva yhteistyö rakentuu suhteille ja rakenteille

Opinnäytetyön tuloksissa korostuu suhdetyön merkitys järjestöyhteistyön onnistumisessa. Luottamukselliset suhteet, henkilökohtaiset kontaktit ja avoin dialogi ovat luoneet perustan yhteistyölle. Samalla tämä henkilöityminen nähdään riskinä yhteistyön jatkuvuudelle.

”Se ei saisi olla semmoinen pappilan hätävara, vaan pitäisi olla ihan arkipäivässä mukana”, toteaa eräs haastateltava järjestöjen asemasta perhekeskustoiminnassa.

Perhekeskuspäälliköiden haastatteluista tunnistettiin useita yhteistyön onnistumiseen vaikuttavia tekijöitä: selkeät rakenteet, koordinaatio ja johdon tuki nähdään välttämättöminä järjestöyhteistyön onnistumiselle. Viestinnän jatkuvuus on tärkeää järjestöjen ”muistijäljen” ylläpitämiseksi kiireisessä perhekeskusarjessa.

Myös toimintakulttuurin merkitys korostuu. Siirtymä ”me ja he” -ajattelusta kohti yhdessä tekemisen kulttuuria edellyttää pitkäjänteistä työtä. Asenteet ja arvostus ovat ratkaisevia tekijöitä siinä, nähdäänkö järjestöt tasavertaisina kumppaneina vai vain julkisia palveluja täydentävinä toimijoina.

Asiakasohjaus kehittyy, mutta se vaihtelee alueittain

Yksi keskeinen opinnäytetyön tutkimuksen kohde oli asiakkaiden ohjautuminen järjestöjen palveluihin. Tulokset osoittavat, että asiakasohjaus on kehittynyt, mutta siinä on edelleen alueellista ja työntekijäkohtaista vaihtelua.

Asiakasohjauksen onnistumiseen vaikuttavat monet tekijät: työntekijöiden tietoisuus järjestöjen palveluista, heidän aktiivisuutensa ja kiinnostuksensa, johtotason viestintä ja ”lupa” hyödyntää järjestöjen palveluja sekä konkreettiset työkalut kuten palvelupaketti.

”Mä ajattelin, että se sun tekemä palvelukokonaisuuskuvaus siellä, niin se kyllä varmaan edesauttaa sitä”, kertoo eräs perhekeskuspäällikkö järjestöjen palvelupaketin merkityksestä.

Erityisesti tuloksista voitiin havaita tarve rakentaa asiakasohjausta järjestelmällisemmin osaksi perhekeskusten perustyöprosesseja. Kun järjestöjen palvelut näkyvät selkeästi osana palvelupolkuja ja työntekijöiden perehdytystä, niiden hyödyntäminen muodostuu luontevaksi osaksi työtä.

Perhekeskusjohtajien rooli korostuu

Esihenkilöiden rooli järjestöyhteistyön edistämisessä näyttäytyy opinnäytetyön tuloksissa monin tavoin: he toimivat sillanrakentajina eri ammattiryhmien ja sektoreiden välillä, mahdollistavat rakenteita sekä luovat ilmapiiriä, jossa järjestöyhteistyö nähdään arvokkaana.

”Mä kyllä näen meidän johdon näkökulmasta tosi isona ja tärkeänä roolina sen, että meillä on lupa käyttää järjestöjen palveluja ja että se on ihan pätevää”, kuvaa eräs perhekeskuspäällikkö.

Perhekeskustoiminnan esihenkilöt toimivat yhteensovittavina johtajina, jotka pyrkivät rakentamaan verkostoja, luomaan yhteistyön rakenteita, valtuuttamaan työntekijöitä järjestöyhteistyöhön sekä sovittamaan yhteen erilaisia näkökulmia.

Tulevaisuuden kehittämissuunnat

Järjestöyhteistyön jatkokehittämiselle tunnistettiin useita mahdollisuuksia:

• Perhekeskusverkostojen vahvistaminen,
• palvelupaketin ylläpitäminen,
• järjestöjen säännölliset esittelyt osana perehdytystä sekä
• järjestöyhteistyön syventäminen ovat keskeisiä kehittämissuuntia.

Konkreettisina kehittämisideoina mainittiin:

• perhekeskusverkostojen systematisointi vuosikellon avulla,
• järjestövastaavien nimeäminen perhekeskuksiin,
• työntekijöiden perehdytyksen kehittäminen sekä
• järjestöyhteistyön systemaattinen seuranta ja arviointi.

Myös taloudellinen näkökulma tuli esiin haastatteluissa: haastavassa taloustilanteessa järjestöjen osaamisen hyödyntäminen voi olla kustannustehokas keino vahvistaa perheiden tukiverkostoa.

Askeleita kohti vakiintunutta yhteistyötä

Opinnäytetyön tulokset osoittavat, että järjestöyhteistyö perhekeskustoiminnassa etenee vaiheittain tietoisuuden lisäämisestä kohti yhteistyön vakiinnuttamista rakenteisiin ja käytäntöihin. Matka on vielä kesken, mutta suunta on selvillä. Kestävän järjestöyhteistyön rakentaminen edellyttää sekä verkostojohtamisen että yhteensovittavan johtamisen periaatteiden toteutumista. Ensimmäisessä korostuvat luottamus, vuorovaikutus ja vastavuoroisuus, jälkimmäisessä puolestaan eri toimijoiden roolien ja vastuiden selkeyttäminen.

Perhekeskukset ovat ottamassa ensiaskeleitaan kohti aitoa verkostomaista toimintatapaa, jossa julkinen sektori, järjestöt ja muut toimijat muodostavat saumattoman palvelukokonaisuuden. Yhteistyön syventäminen vaatii sekä rakenteellista että kulttuurista muutosta. Parhaimmillaan julkisen sektorin ja järjestöjen yhteistyö tuo perheille kokonaisvaltaisempaa tukea, jossa erilaiset asiantuntijuudet täydentävät toisiaan. Lapsiperheet saavat siten oikea-aikaista, vaikuttavaa tukea arkeensa.

Lähteet:

Järvensivu, T. 2019. Verkostojen johtaminen: Opi ja etene yhdessä. Helsinki: Books on Demand.

Perälä, M-L.; Halme, N. & Nykänen, S. 2012. Lasten, nuorten ja perheiden palveluja yhteensovittava johtaminen. Tampere: Juvenes Print – Suomen yliopistopaino Oy.

THL 2024. Perhekeskus. Viitattu 3.11.2024. https://thl.fi/aiheet/lapset-nuoret-japerheet/sote-palvelut/perhekeskus

Williams, P. 2002. The Competent Boundary Spanner. Public Administration: Volume 80, Issue 1. 103–124.

Kuva: Pexels