Voiko journalisti toimia asiantuntevana terveystiedon jakajana ilman alan koulutusta?
Potilaiden tekemät hyvinvointiaiheiset some-sisällöt ovat muuttaneet ihmisten mahdollisuuksia hakea ja löytää terveystietoa. Yhä useampi rohkaistuu kertomaan terveyshaasteistaan sosiaalisessa mediassa, ja niin kutsuttujen kokemusasiantuntijoiden jakama terveystieto haastaa institutionaalisen terveysviestinnän auktoriteettia.
Jokaisella on oikeus tuottaa hyvinvointiinsa liittyviä sisältöjä. Onko kuitenkaan journalistin eettistä asettaa itsensä lääketieteellisen asiantuntijan asemaan käsitellessään omaa selviytymistarinaansa? Heidi Akselin tutkii asiaa opinnäytetyössään TSW 101 – kuinka toimia journalistina ja kokemusasiantuntijana yhtä aikaa.
Lääkehaitta asiantuntijuuden perustana
Opinnäytetyön tekijä on sairastanut kortisonivoideriippuvuutta eli paikallissteroidiaddiktiota useita vuosia, minkä jälkeen hän on vieroittautunut lääkityksestä itsenäisesti vastoin lääkäreiden suosituksia. Terveydentilaa kutsutaan nimellä Topical Steroid Withdrawal, eli TSW. Vieroitusvaiheessa henkilön atooppista ihottumaa muistuttavat oireet lehahtavat merkittävästi normaalia voimakkaammin ja laajenevat ihosta keskushermostoon.
Vaikka paikallissteroidiaddiktio sekä siihen liittyvä vieroitusoireyhtymä on tunnettu jo yli viisikymmentä vuotta ja aiheen tutkimustieto lisääntyy jatkuvasti, länsimainen lääketiede ei ole toistaiseksi antanut ilmiölle virallista tunnustusta. Tieto kortisonivoideriippuvuudesta on levinnyt pääsääntöisesti sosiaalisessa mediassa. Akselin on ensimmäinen henkilö, joka on tuottanut aiheesta some-sisältöjä suomen kielellä.
Opinnäytetyöhön kuuluu toiminnallinen tuote, Instagram-sarja nimeltä TSW 101. Julkaisusarja toteutetaan Akselinin henkilökohtaisella Instagram-tilillä (@heidiakselin) ja sen ensimmäiset kahdeksan osaa kuuluvat opinnäytetyöhön. Sarjassa käsitellään muun muassa paikallissteroidiaddiktion sekä siihen liittyvän vieroitusoireyhtymän fysiologista viitekehystä ja aiheesta tehtyjä tutkimuksia, sekä annetaan vinkkejä vieroituksen läpikäymiseen. Kokonaisuuteen kuuluu myös turkulaisen ihotautilääkärin Noora Takkisen haastattelu. Sarjan tietolähteinä on käytetty monipuolisesti lääketieteellistä kirjallisuutta sekä omia ja muiden vieroittautujien kokemusasiantuntijuuteen perustuvia havaintoja. Vastaavanlaista selvitystyötä ei ole aikaisemmin tehty.
Opinnäytetyössä todetaan, että TSW 101 -sarjan sisällöt on mahdollista tuottaa eettisesti, kunhan toimittaja sitoutuu toimimaan journalistin ohjeiden mukaisesti ja haastattelee asiaan perehtynyttä ammattilaista. Jotta tuotteen ja toimittajan uskottavuus säilyvät, journalistin roolia täytyy priorisoida. Kokemusasiantuntijuus toimii sisältöjen lähtökohtana ja omilla kasvoillaan esiintyminen luo sisältöihin samaistuttavuutta, mutta journalistinen ammattitaito asettaa kokemusten käsittelemiselle raamit sekä äänensävyn.
Sosiaalinen media muuttaa terveyskäsityksiä
Potilaat ovat nykypäivänä entistä kiinnostuneempia osallistumaan terveyttään koskevaan päätöksentekoon sekä ottamaan selvää myös vaihtoehtoisista hoitokeinoista. Tutkijatohtori Sinikka Torkkolan mukaan itsenäinen tiedonhankinta sekä potilaskokemusten vertailu verkkopalstoilla ja sosiaalisessa mediassa herättävät huolta lääketieteen ammattilaisissa (Sic!, 2016). Verkossa jaettua informaatiota ei pystytä kontrolloimaan ja vastuu sisältöjen uskomisesta jää niiden kuluttajille. Potilaita halutaan toisaalta myös voimaannuttaa ja kannustaa vertaistuen antamiseen ja saamiseen (Duodecim, 2014).
Sosiaalisella medialla on mahdollisuus muuttaa terveyskäsityksiä julkaisujen suosion perusteella, mitä pidetään uhkakuvana tiedettä kohtaan. Henkilökeskeinen terveysviestintä asettaa myös haasteita institutionaaliselle terveysviestinnälle. Se ei tarjoa samanlaista emotionaalista volyymia (Matikainen, Huovila, 2017). Somekäyttäjät osaavat kuitenkin suhtautua maallikoiden tuottamiin terveysaiheisiin sisältöihin kriittisesti (Leikkari, 2020).
Kokemusasiantuntijuus tuo toisaalta myös mahdollisuuksia terveydenhuollolle. Potilaiden välisiä keskusteluja ja maallikoiden tuottamia terveyssisältöjä seuraamalla voidaan löytää arvokkaita tutkimuskohteita sekä havainnoida paremmin, millaista tukea potilaat tarvitsevat ammattilaisilta. On otettava myös huomioon, että lääkärit joutuvat työskentelemään omien ammatillisten rajojen sisällä, eivätkä he pysty ottamaan kantaa erilaisten terveydentilojen kanssa elämiseen tai lääkitysten käyttämiseen. Siksi vertaisilta saatu informaatio ja tuki on usein erittäin arvokasta.
Lähteet:
Torkkola, S. 2016. Lääkeneuvoja sosiaalisesta mediasta. Sic!. Viitattu 9.3.2025.
Duodecim. 2024. Numero 18. Media muuttaa käsityksiä terveydestä. Viitattu 7.3.2025.
https://www.duodecimlehti.fi/duo11844
Matikainen J. & Huovila J. 2017. Sosiaalinen media terveyden edistämisessä. Duodecim. Numero 10. Viitattu 9.3.2025.
https://www.duodecimlehti.fi/duo13732
Leikkari M. 2020. Terveysviestinnän vaikuttavuus sosiaalisessa mediassa. Pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto. Viitattu 8.3.2025.
https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/120571/LeikkariMilja.pdf