• kuvataide
• surrealismi

Käsittelin tutkimuksellisessa opinnäytetyössäni surrealismin, unien, alitajunnan ja tunteen suhdetta kuvataiteessa sekä niiden ilmenemistä omassa taiteellisessa työskentelyssäni. Opinnäytetyötäni tehdessäni törmäsin monesti naisen rooliin ensin muusana ja kohteena ja vasta myöhemmin aktiivisena tekijänä. Halusin tutkia aihetta lisää. Tänä päivänä on nostettu esiin useita surrealismiin vaikuttaneita naistaiteilijoita aktiivisina tekijöinä. Mikä oli heidän roolinsa ja millaista taidetta he tekivät?

Surrealismin tapa kurottaa arkitodellisuuden yläpuolelle on aina kiehtonut ja inspiroinut omaa taiteellista työskentelyäni. Olen myös saanut inspiraatiota surrealistinaisten kuten Lee Millerin sekä Francesca Woodmanin taiteesta. Näiden naisten työskentelyyn tutustuessani olen törmännyt useasti naisen subjektin rooliin surrealistisen taiteen kentällä. Naisen rooli oli usein mysteerinen olento, haluttu jumalatar, fetissi tai muusa, halun ja intohimon kohde. Naiset toimivat keskeisessä roolissa surrealistien kuvastossa, aikanaan usein kuitenkin ensisijaisesti kohteena (Artland magazine, n.d.).

Surrealismi syntyi unista ja alitajunnasta

Surrealismi syntyi 1910-luvun ja 1920-luvun vaihteessa aluksi kirjallisena liikkeenä. Liike syntyi osittain vastauksena sodan aiheuttamalle kaaokselle ja ahdistukselle. Suuntaus ammensi inspiraatiota Sigmund Freudin psykologisista teorioista, erityisesti alitajunnasta ja unista ja pyrki tutkimaan ihmismielen syviä, usein piilotettuja kerroksia. (The Museum of Modern Art 2024.)

Surrealistit pyrkivät kumoamaan sen, mitä he pitivät modernin yhteiskunnan sortavana rationalismina, pääsemällä käsiksi alitajunnan kerroksiin (ylivoimaiseen todellisuuteen eli ylirealismiin) (The Museum of Modern Art 2024). Tavoite oli vastustaa erityisesti puhtaasti järkeen perustuvaa arkea. Unet ja alitajunta haluttiin tuoda osaksi arkipäivää. Surrealistit yhdistivät aiheissaan arkielämän esineitä vieraissa ja oudoissa konteksteissa, ja arjen materiaaleista luotiin taidetta.

Eroottisen halun kohteista aktiivisiksi tekijöiksi

Surrealistisen liikkeen tunnetut taiteilijat (esim. René Magritte, Joan Miró, Salvador Dalí, Max Ernst ja Hans Bellmer) kuvasivat usein naisvartaloa provosoivasti ja joko pelon tai eroottisen halun kohteina.  Tämä voi johtua ainakin osittain surrealistien suhteesta freudilaisiin psykoanalyyttisiin teorioihin. 1930-luvulla surrealistisiin piireihin liittyneet naiset alkoivat kyseenalaistaa rooliaan muusana ja toimia aktiivisina taiteilijoina. (Artland magazine, n.d.) Surrealismista tuli nopeasti naistaitelijoille keino kapinoida vallitsevaa ”järjestystä” vastaan, kun he käänsivät roolit ylösalaisin. Naiset alkoivat tutkia surrealismin kautta omaa identiteettiään, kehoaan, seksuaalisuuttaan ja surrealisteille tyypillisesti myös unimaailmaansa sekä alitajuntaansa.

Monet tunnetuista surrealistinaisista tutustuivat surrealismiin henkilökohtaisten suhteidensa kautta. Meret Oppenheim ja Lee Miller molemmat työskentelivät surrealistitaiteilija Man Rayn kanssa ja samalla työstivät omia surrealistisia teoksiaan. Leonora Carrington ja Dorothea Tanning taas tutustuivat surrealismiin surrealistitaiteilija Max Ernstin kautta. (Artland magazine, n.d.)

Tunnettuja surrealistinaisia

Lee Miller tutustui surrealistiseen liikkeeseen työskennellessään (ja lopulta päätyen suhteeseen) mentorinsa Man Rayn kanssa. Millerillä oli kyky katsoa maailmaa sellaisena kuin se todella oli ja hän monesti kuvasikin arkipäiväisiä asioita ja tilanteita, tuoden esiin niiden surrealistisen ja dramaattisenkin puolen. Hän kuvasi arkipäiväisten ja satunnaisten tilanteisen lisäksi myös pitkään suunniteltuja ja huolellisesti valaistuja surrealistisia kuvia omasta vartalostaan. (Elkin, 2022.)

Millerin töistä voidaan löytää myös kritiikkiä surrealistista liikettä kohtaan. Esimerkkinä ”Breast” on kuva irrotetusta rinnasta, jonka Miller on asettanut lautaselle ruuan tapaan. On esitetty, että rinta oli kritiikkiä surrealistisen liikkeen tapaan seksualisoida nainen. (Bunyan 2015.) Miller toimi urallaan myös sotakuvaajana. Palattuaan sodasta traumoista kärsien hän jätti lopulta valokuvauksen ja heittäytyi kokkauksen pariin – luoden mitä surrealistisimpia ruokalajeja. (Elkin, 2022.)

Francesca Woodman (1958–1981) edustaa ajallisesti myöhemmin toimineita naissurrealisteja. Hänen uransa oli lyhyt, mutta vaikuttava. Woodman sai inspiraatiota surrealistisen liikkeen kirjallisuudesta ja symboliikasta ja on todennut toivovansa, että sanoilla olisi samanlainen suhde hänen kuviensa kanssa kuin valokuvilla on sanoihin André Bretonin teoksessa Nadja. Hän koki haluavansa tiivistää kuvaan kokemuksen ja tunteen. (Bùi Lê, C. 2021.)

Woodman oli erityisesti André Bretonin töiden ihailija, ja hän käytti Bretonin symboliikkaa omissa kuvissaan toistuvasti. Breton kirjoittaa surrealistisessa manifestissa “Surrealism will usher you into death, which is a secret society. It will glove your hand, burying therein the profound M with which the word Memory begins.” Breton käyttää tässä symbolina hansikasta, joka peittää, suojelee, naamioi ja piilottaa. Tietoisena tästä symboliikasta Woodman sisällytti hansikkaan toistuvasti kuvastoonsa, luoden sen kautta merkityksiä omista lähtökohdistaan. (Bùi Lê, C. 2021.)

Woodman kuvasi myös usein omaa alastonta kehoaan valjastaen itsensä aktiiviseksi tekijäksi ja subjektiksi kuvissa. Hän on todennut, että ei viittaa feminismiin kuvastollaan. (Bùi Lê, C. 2021.) Woodman toi töillään uuden kerroksen surrealismiin olemalla oma muusansa sekä paljastaen itsensä maailmalle valokuvissaan.

Naiset muovasivat surrealismia

Mikä oli siis naisten rooli surrealismissa? Surrealismi antoi monille naistaitelijoille tilaa ja mahdollisuuksia tutkia omaa sisäistä maailmaansa. He muuttivat ja avasivat surrealismiin uusia ulottuvuuksia ja näkökulmia, joihin pelkästään miehisellä näkökulmalla ei olisi ollut pääsyä. Naistaiteilijat tutkivat omaa identiteettiään, kehoaan ja toimijuuttaan surrealismin kentällä taiteen kautta. He ottivat muusan ja kohteen roolinsa ja tekivät siitä oman kehonsa ja itsenäisyytensä julistuksen. Naisnäkökulma toi surrealismiin uuden kerroksen ja muutti sitä pysyvästi.

Lähteet

Artland magazine n.d. The Fantastic Women Of Surrealism. Viitattu 1.5.2025.
https://magazine.artland.com/the-fantastic-women-of-surrealism/

Bunyan, M. 2015. Exhibition: Lee Miller’ at the Albertina, Vienna. Art Blart. Viitattu 1.5.2025.
https://artblart.com/tag/man-ray-solarised-portrait-of-lee-miller

Bùi Lê, C. 2021. Woodman Family Foundation 2021. The Lady of the Glove: Francesca Woodman and Surrealism. Viitattu 1.5.2025.
https://woodmanfoundation.org/the-lady-of-the-glove-francesca-woodman-and-surrealism

Elkin, L. 2022. How Lee Miller Out-Surrealed the Surrealists. Aperture.org. Viitattu 1.5.2025.
https://aperture.org/editorial/how-lee-miller-out-surrealed-the-surrealists

The Museum of Modern Art 2024. Surrealism. Viitattu 1.5.2024.
https://www.moma.org/collection/terms/surrealism

Pääkuva: Milja Veini, Häpeä joka peitti taivaan II