Ralliautoilun B-ryhmä
Ralli on Euroopassa ja myös Suomessa paljon seurattu laji, jossa monet suomalaiskuljettajatkin ovat menestyneet kansainvälisellä tasolla. Puhuttaessa rallin kulta-ajoista monelle tulee varmasti ensimmäisenä mieleen rallin B-ryhmä, joka toimi vuosina 1983-1986 rallin maailmanmestaruussarjan pääkilpaluokkana. B-ryhmä sai alkunsa, kun 1970-luvun lopussa kansainvälinen autoliitto FIA alkoi suunnitella rallin uuden aikakauden alkua. Tarkoitus oli, että vanhat numeroidut ralliluokat tultaisiin korvaamaan uusilla A, B- ja N-ryhmillä. Autourheilussa mukana olleet autonvalmistajat kiinnostuivat erityisesti B-ryhmästä, sillä ryhmän säännöt mahdollistivat aiempaa vapaammat kädet auton rakentamiseen. B-ryhmä muistetaankin erityisesti suorituskykyisistä ja ikonisista kilpa-autoista, joista on myöhemmin tullut keräilykappaleita.
Opinnäytetyön tavoitteena oli kuvata rallin B-ryhmän kehitystä, teknisiä ratkaisuja ja sääntelyä sekä arvioida, miten nämä tekijät vaikuttivat luokan turvallisuuteen ja lopulta sen päättymiseen. Työssä esitellään autoissa käytettyä tekniikkaa, teknisiä sääntöjä sekä eri kilpatalleja ja niiden menestymistä. Vastaavanlaista työtä ei ole aiemmin tehty, mikä teki siitä erityisen kiinnostavan ja sai minut innostumaan aiheesta.
Säännöt
B-ryhmän säännöt mahdollistivat autonvalmistajille vapaammat kädet kilpa-auton rakentamiseen. Yksinkertaisuudessaan B-ryhmään hyväksyttiin autot, joita oli valmistettu vähintään 200 kappaletta. Aiemmin autojen vähimmäistuotantomäärä on pyörinyt tuhansissa ja tämän uudistuksen ideana oli, että valmistajat pystyisivät valmistamaan eksoottisia autoja uusine innovaatioineen, koska valmistuskulut olisivat huomattavasti pienemmät. Tämä idea oli hyvin onnistunut ainakin valmistajien näkökulmasta ja B-ryhmässä nähtiin useita toinen toistaan suorituskykyisempiä kilpa-autoja. Säännöissä oli lisäksi yksi kohta, joka mahdollisti auton suorituskyvyn kehittämisen tyyppihyväksynnän jälkeen – niin sanotun evoluutioversion avulla. Säännöt mahdollistivat sen, että jo tyyppihyväksytystä autosta sai valmistaa kehitetyn version, johon sai asentaa esimerkiksi isomman turboahtimen tai tehokkaammat jarrut. Evoluutiomallin kriteereinä oli, että niitä täytyi valmistaa 20 kappaletta ja alkuperäisen mallin tuotanto piti lopettaa.
Tekniikka
B-ryhmän aikakauden aikana, monesta pitkään käytössä olleesta tekniikasta luovuttiin ja ne korvattiin edistyneemmällä tekniikalla. Hyvänä esimerkkinä tästä on siirtyminen mekaanisesta kaasuttimesta sähköiseen polttoaineen ruiskutukseen. B-ryhmän autokalusto on hyvin mielenkiintoinen, sillä sarjassa kilpaili keskenään teknisesti ja rakenteellisesti hyvin erilaisia autoja. Kalustosta löytyi niin etu-, keski- ja takamoottorisia autoja, sekä etu-, taka- ja nelivetoisia kilpureita. Kullakin eri rakenne ja voimansiirto ratkaisulla oli omat ja huonot puolensa, joka näkyi kilpailujen tuloksissa, sillä osakilpailut eivät olleet mitenkään keskenään samanlaisia. Työssä puhutaan myös laajalti aerodynamiikan hyödyntämisestä auton rakentamisessa. Formula kilpa-autoissa aerodynamiikkaa on hyödynnetty jo vuosikymmeniä, mutta B-ryhmän aikana aerodynamiikkaa siirryttiin käyttämään myös ralliautoissa, mikä näkyy autojen muotoilussa.
Onnettomuudet ja B-ryhmän loppu
Valitettava tosiasia on, että suorituskykyisten autojen lisäksi B-ryhmä tuli tunnetuksi sen vaarallisuudesta, mikä lopulta johti ryhmän lakkauttamiseen. Opinnäytetyössä tarkastellaan eri näkökulmista kuljettajien sekä katsojien turvallisuutta. B-ryhmän aikana kuljettajille sattui erinäisistä syistä onnettomuuksia ja niistä jotkin olivat hyvin kohtalokkaita. Suureksi ongelmaksi koitui se, että B-ryhmän suosion noustessa fanit halusivat olla koko ajan lähempänä kilpailun tapahtumia.
Oli täysin normaalia, että katsojat seurasivat rallikilpailun tapahtumia kilparadan välittömässä läheisyydessä, tai monesti jopa keskellä tietä. Tällainen toimintamalli johti onnettomuuksiin, joissa autot törmäsivät katsojiin ja kymmeniä ihmisiä loukkaantui ja kuoli. Aikakausi on tästä hieman muuttunut, eikä nykypäivänä toivottavasti kenellekään tulisi edes mieleen seistä keskellä tietä auton lähestyessä. Vaikkakin suurin osa B-ryhmän aikana kuolleista ihmisistä oli katsojia, vaati se myös muutaman kuljettajan hengen. Kaikki muuttui toukokuussa 1986, kun Ranskan Tour De Corse rallissa tapahtui B-ryhmän puhutuin onnettomuus. Suomalaisen Henri Toivosen ja hänen kartanlukijansa Sergio Creston auto suistui tieltä ja lensi alas jyrkkään kalliorinteeseen. Valitettavasti molemmat kuolivat onnettomuudessa välittömästi auton sytyttyä palamaan. Välittömästi osakilpailuviikonlopun jälkeen FIA teki päätöksen B-ryhmän lakkauttamisesta vuoden 1987 ensimmäisestä päivästä lähtien. Onnettomuudesta huolimatta rallin maailmanmestaruussarjan kauden kahdeksan jäljellä olevaa osakilpailua ajettiin kuitenkin vielä loppuun. Opinnäytetyöhön on kerätty faktatietoa ja näkemyksiä siitä, millä tavoin eri tekijät vaikuttivat onnettomuuksiin ja lopulta siihen, ettei ollut muuta vaihtoehtoa kuin lakkauttaa B-ryhmä. Työssä pohditaan eri näkökulmista olisiko B-ryhmä voinut jatkua pidempään, jos asioita olisi tehty toisin. On surullista, että B-ryhmä vaati useita ihmisuhreja, ennen kuin päättäjät reagoivat onnettomuuksiin ja lopputuloksena oli koko ryhmän lakkauttaminen.
Lähteet:
Luoma, S. 2026. Ralliautoilun B-ryhmä. URN:NBN:fi:amk-2026050710121 Turun AMK:n opinnäytetyö.
Kansikuva: Redbull. https://www.redbull.com/in-en/group-b-wrc-rally-five-best-cars
Tekstikuva: McKlein. https://dirtfish.com/rally/wrc/mcklein-gallery-the-top-10-views-from-fafes-famed-jump/