Maa-ainesten uusiokäytölle löytyy kiinnostusta ja tarvetta – mutta voidaanko siihen liittyvät haasteet ratkaista?
Yhdyskuntajätettä ei enää juurikaan päädy kaatopaikoille. Tilanne ylijäämäisten maa-ainesten suhteen on kuitenkin eri. Nykyäänkin täysin käyttökelpoista maa-ainesta päätyy maankaatopaikoille, vaikka halua ja kiinnostusta maa-ainesten kierrättämiselle on. Ongelmia tuottavat maa-ainesten uusiokäyttöön liittyvät haasteet, joihin ei ole vielä pystytty löytämään ratkaisuja.
Nykyään lähes jokaisella alalla pyritään muuttamaan toimintaa ympäristöystävällisempään muotoon. Rakennusala ei ole tämän suhteen poikkeus. Rakennusalalla käytettävät maa-ainekset, joihin kuuluvat muun muassa hiekka ja sora, ovat uusiutumatonta luonnonvaraa, ja niiden kierrättämisellä voidaan vähentää louhinnasta ja kaivamisesta aiheutuvia ympäristöhaittoja.
Voisi olettaa, että maa-ainesten uudelleenhyödyntäminen olisi yksi yksinkertaisimmista tavoista kierrättää materiaaleja rakentamisen alalla, mutta niidenkään uusiokäyttö ei ole ongelmatonta. Toimintaan liittyvät haasteet vaikeuttavat merkittävästi uusiokäyttöä. Tämän takia monessa kaupungissa ja kunnassa ei ole mahdollista tehokkaasti uusiokäyttää maa-aineksia, vaikka halua ja kiinnostusta löytyy.
Miksi maa-ainesten uusiokäyttö on kannattavaa?
Maa-ainesten uusiokäytöllä voidaan vähentää neitseellisten materiaalien tarvetta rakentamisessa ja hillitä näin rakentamisesta aiheutuvia päästöjä. Suurin osa maa-aineksista otetaan maa-aineslain mukaisilta ottamisalueilta, kuten hiekka- tai soramontuilta. Nämä montut ovat yleensä hiekkaharjuja, jotka ovat myös tärkeitä pohjavesialueita. Tällaisella alueella kaivaminen voi aiheuttaa pahimmillaan pohjavesialueen pilaantumisen. Uusiokäytöllä voidaan siis vähentää tarvetta kaivaa maa-aineksia tällaisilta alueilta.
Maa-ainesten uusiokäyttö vähentää myös maankaatopaikoille päätyvän maa-aineksen määrää. Maankaatopaikat sijaitsevat yleensä kaukana kaupungeista, joten sijoittamalla ne kaupungin sisällä eri työmaalle tai hyödyntämällä maa-ainekset samalla työmaalla voidaan vähentää kuljetuksesta aiheutuvia päästöjä ja kustannuksia. Lisäksi monet kaupungit ovat huomanneet maankaatopaikkojen rajallisuuden, sillä nykyisten maankaatopaikkojen tila alkaa yksinkertaisesti loppumaan. Uudet maankaatopaikat sijaitsevat yhä kauempana, jolloin kuljetuskustannukset kasvavat.
Minkälaisia haasteita maa-ainesten uusiokäytöllä on?
Maa-ainesten uusiokäyttöä vaikeuttavat siihen liittyvät haasteet. Näitä ovat esimerkiksi massojen laatuongelmat. Maa-ainesten sisältämien haitta-aineiden perusteella maa voidaan määritellä pilaantumattomaksi tai pilaantuneeksi. Pilaantuneen maa-aineksen uusiokäyttö on haastavaa tai jopa mahdotonta. Sijoitettavalle maalle ei myöskään aina löydy heti sopivaa sijoituskohdetta, jolloin sitä on tarve välivarastoida, mikä tuo ylimääräisiä kustannuksia. Lisäksi kaivettu maa-aines, jolle ei ole sijoituskohdetta, on määritelmältään jätettä. Jätteeksi määritellyn maa-aineksen uusiokäyttäminen vaatii pidemmän lupaprosessin, joka vie aikaa ja rahaa.
Maa-ainesten uusiokäytölle on lähes aina tarve hakea lupa aluehallintovirastolta tai kunnan omalta ympäristönsuojeluviranomaiselta. Lupaprosessiin menevä aika vaihtelee parista kuukaudesta jopa vuoteen. Tämä tarkoittaa sitä, että nopealla aikataululla tapahtuva uusiokäyttö ei ole aina mahdollista.
Miten uusiokäyttöä voidaan parantaa?
Tällä hetkellä suurin osa maa-ainesten uusiokäytön kehittämisestä on vasta suunnitteluvaiheessa. Tampereella on menossa ”Maa-ainesten hallinnan toimenpideohjelma 2020–2023”, jossa pyritään tehostamaan uusiomateriaalien käyttöä Tampereen infrarakentamisessa. Tässä toimenpideohjelmassa on listattu kehitysideoita maa-ainesten uusiokäytön tehostamiseksi. Näitä kehitysideoita voi hyödyntää myös muiden kaupunkien toiminnassa.
Kehitysideoita maa-ainesten uusiokäytön tehostamiseksi ovat esimerkiksi:
- kiertotalouden edistäminen kaavoituksen avulla
- lupaprosessin selkeyttäminen
- uusiokäytön toteuttamisen parantaminen.
Kiertotalouden edistäminen tapahtuu kaavoituksen avulla siten, että tonttien myyntiä pyritään vaiheistamaan, jolloin myymätöntä tonttia voidaan hyödyntää välivarastona. Kaavoitusta tehdessä on myös hyvä selvittää, kuinka paljon alueelta syntyy ylijäämäisiä massoja ja kuinka paljon niitä voidaan hyödyntää kyseisellä kaava-alueella. Hyviä hyödyntämiskohteita ovat esimerkiksi meluvallit ja puistojen rakentamisessa tarvittavat täyttömaa-ainekset.
Lupaprosessia on haastava parantaa ilman siihen tehtäviä lainsäädännöllisiä muutoksia, mutta sitä voidaan kuitenkin sujuvoittaa. Vuoropuhelu luvan myöntävän viranomaisen kanssa olisi hyvä aloittaa heti, kun mahdollinen luvan tarve on selvillä. Tällä tavoin voidaan helpottaa aikataulun suunnittelua ja saadaan tietoa lupaan vaadittavista ehdoista.
Monet kaupungit kilpailuttavat hankkeisiinsa urakoitsijat, jotka tekevät työn ennalta määrätystä hinnasta. Urakoitsijoilla on tämän johdosta suuri merkitys maa-ainesten uusiokäytön tehostamisessa kyseisessä kaupungissa. Hankkeiden kilpailutuksessa tulisi ottaa tästä syystä huomioon myös kiertotalousperiaatteiden toteutuminen eli kilpailutuksessa suosittaisiin yrityksiä, jotka ottavat huomioon kiertotaloutta edistävät toimet.
Tällä hetkellä maa-aineksia voidaan parhaiten uusiokäyttää hankkeissa, joissa on varattu aikaa uusiokäytön suunnittelulle sekä lupaprosessiin menevälle ajalle. Tämä aika voi helposti venyä jopa vuoteen eikä rakentamisen alalla siihen ole aina aikaa. Tehokkaampi maa-ainesten uusiokäyttö vaatisi tulevaisuutta ajatellen yksinkertaisemman lupaprosessin. Lisäksi uusiokäytössä tulisi paremmin ottaa huomioon sijoituspaikan maaperä: jos sijoituskohteessa on korkeampia haitta-ainepitoisuuksia, niin tällöin myös sijoitettavassa maa-aineksessa sallittaisiin korkeammat pitoisuudet.
Artikkeli pohjautuu Veera Lehmusoksan opinnäytetyöhön Selvitys maa-ainesten uusiokäytöstä Kanta-Hämeen ja Pirkanmaan alueella, 2022.