Meriliikenteen saniteettivesien ympäristövaikutukset ja kuinka niitä hallitaan
Itämeri on yksi maailman vilkkaimmin liikennöidyistä merialueista. Suomen viennistä ja tuonnista yli 90 % kuljetetaan meriteitse ja kaikesta maailman rahtiliikenteestä 15 % seilaa Itämeren aalloilla. Meriliikenteen päästöillä on siten iso merkitys alueen merellisen ympäristön hyvinvoinnille.
Itämeren ekologinen tila on heikko. Se kärsii runsaasta rehevöitymisestä ja haitta-ainemäärät ovat korkeita. Valuma-alueen päästöjen lisäksi meriympäristön tilaa rasittavat sen ekologisten palveluiden käytöstä johtuvat paineet, joista meriliikenne aiheuttaa oman merkittävän osansa. Alusliikenteestä johtuvia paineita ovat muun muassa polttoaineperäiset typpipäästöt, painolastivesien mukana vesistöön kulkeutuvat vieraslajit, meriliikenteen aiheuttamat meluhaitat sekä saniteettivesiperäiset ravinne- ja haitta-ainepäästöt.
Meriliikenteen ravinnepäästöt Itämerellä
Kansainvälinen merenkulkujärjestö IMO on HELCOM-maiden, eli Euroopan unionin, Suomen, Ruotsin, Viron, Latvian, Liettuan, Tanskan, Saksan, Puolan ja Venäjän, hakemuksesta luokitellut Itämeren sen erityispiirteiden ja runsaan liikennemäärän vuoksi erityisalueeksi, jonka herkkää luontoa pyritään suojelemaan alusliikenteeseen kohdistuvien erityissäädösten kautta.
Meriliikenteen ravinnepäästöt ovat polttoaineperäisiä typpipäästöjä ja saniteettivesiperäisiä typpi- ja fosforipäästöjä. Saniteettivedet ovat alukselta purettavia mustia ja harmaita jätevesiä. Mustat jätevedet syntyvät aluksen wc-tiloissa, lääketieteellisissä tiloissa ja laitteissa sekä elävien eläinten kuljetustiloissa. Harmaat jätevedet ovat aluksen sisätiloissa syntyneet ei öljyisiksi jätteiksi luokitellut vedet, keittiö- ja suihkutiloissa syntyneet jätevedet sekä astian- ja pyykinpesukoneiden huuhteluvedet.
Matkustaja-alusten mustien eli wc-tiloista peräisin olevien jätevesien purkaminen käsittelemättömänä Itämereen on kielletty kokonaan vuodesta 2023 alkaen. Jätevesien käsittelylaitteistolle on asetettu tiukat puhdistustehovaatimukset, joissa on matkustaja-alusten osalta ensi kertaa mukana myös tarkat määritelmät ravinteiden poistolle.
Valitettavasti rahtialukset voivat edelleen purkaa käsittelemätöntä mustaa jätevettä Itämereen vain 22 kilometrin päästä lähimmästä maasta, eikä niiden jäteveden käsittelylaitteistoja koske lainkaan laitteistoille asetetut ravinteiden poistovaatimukset.
Meriliikenteen harmaiden vesien purkua ei säännellä lainkaan. Alusten erilaisista käytännöistä riippuen harmaat vedet saattavat sisältää runsaasti muun muassa hienonnettua ruokajätettä ja pesu- ja keittiötiloista peräisin olevia puhdistus- ja pesuaineita. Kansainvälisen meriliikenteen osalta pesuaineita eivät koske maalla käytössä olevat fosfaattirajoitukset. Onkin varustamon vastuullisuudesta kiinni, kuinka haitallisia mereen puretut harmaat vedet ovat.
Saniteettivesien ympäristövaikutusten hallinta
Saniteettivesien ympäristövaikutusten minimoimiseksi aluksilla tulee pitää huolta jäteveden käsittelylaitteistojen kunnosta ja rahtialuksillakin, vaikka säädökset eivät niin velvoitakaan, tulisi olla käytössä saniteettivesien käsittelyjärjestelmä. Saniteettivesien käsittely on yleensä mikrobitoimintaan perustuva biologinen prosessi ja miehistöllä tulee olla riittävästi osaamista, jotta käsittelylaitteiston toimivuutta pystytään seuraamaan. Tieto biologiselle prosessille haitallisista aineista tulisi ottaa huomioon aluksen sisätilojen pesuissa ja kaikissa sisätiloissa käytettävien kemikaalien valinnoissa.
Aluksella käytettäviin pesuaineisiin ja muihin kemikaaleihin tulisi kiinnittää enemmän huomiota ja valita ympäristön kannalta vähemmän kuormittavia vaihtoehtoja. Miehistöä ja matkustajia tulisi ohjeistaa vähäfosfaattisten ja ympäristöystävällisempien pesuaineiden käyttöön ja ympäristölle haitallisia aineita sisältävien pesuaineiden käyttöä tulisi rajoittaa aluksilla.
Matkustaja-alusliikenteessä syntyy runsaasti ruokajätettä ja sen erilliskeräyksellä ja satamaan purkamisella harmaiden vesien ravinnepäästöjä pystytään vähentämään merkittävästi. Ruokajätteen purkaminen harmaiden jätevesien mukana Itämereen tulisi ja on mahdollista lopettaa kokonaan.
Kaiken kaikkiaan kartoittamalla aluksen käytäntöjä ja etsimällä vastuullisempia toimintatapoja saniteettivesiperäisiä ravinnepäästöjä pystytään hallitsemaan melko tehokkaasti.
Lähteet:
Rantanen L. 2022, Meriliikenteen saniteettivedet Itämerellä : sääntely, käsittely ja ympäristövaikutusten hallinta – Theseus, Turun ammattikorkeakoulun opinnäytetyö