Mitä aineita pk-yritysten sähkölaitteet saavat sisältää ja mitä ei?
Euroopan unionin tullialueella sähkölaitteita valmistavien pk-yritysten on huomioitava komponenttien materiaalit ja niiden alkuperä. Kasvavan ympäristötietoisuuden myötä läpinäkyvä materiaalien alkuperä ja SVHC-vapaat komponentit sähkölaitteissa lisäävät sujuvuutta ja tuovat myyntietua kaupankäyntiin. Myös suuryritysten vaatimukset velvoittavat välillisesti pk-yrityksiä toimitusketjussa. Opinnäytetyössä kartoitettiin sähkölaitteita valmistavan yrityksen tuotteiden ympäristövaatimusten mukaisuutta.
Euroopan unionin tuomat ympäristövaatimusten mukaisuudet tuovat velvoitteita koko EU:n alueelle, ja yhtenä tarkoituksena on yhtenäistää EU:n alueella kauppaa käyvien yritysten pelisäännöt. Sähkölaitteita valmistettaessa on otettava huomioon materiaaleja koskevat ympäristövaatimusten mukaisuudet:
- Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1907/2006, kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH)
- Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/65/EU, tiettyjen vaarallisten aineiden käytön rajoittamisesta sähkö- ja elektroniikkalaitteissa (RoHS)
- Jätepuitedirektiivin nojalla perustettu SCIP-tietokanta
- Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/821, unionin tuojiin, jotka tuovat konfliktialueilta ja korkean riskin alueilta peräisin olevia tinaa, tantaalia ja volframia, niiden malmeja sekä kultaa, sovellettavien toimitusketjun due diligence -velvoitteiden vahvistamisesta.
Erityistä huolta aiheuttavia aineita eli SVHC-aineita rajoitetaan EU:n direktiivien ja asetusten kautta kansallisella tasolla. Jokaiselle direktiiville ja asetukselle on kansallisella tasolla määritelty valvova viranomaistaho, kuten Tukes. Materiaalin haitallisuuden lisäksi on tiedostettava alkuperä osasta materiaaleja. Konfliktimineraaliasetus velvoittaa sähkölaitteita valmistavia yrityksiään jäljittämään tinan, tantaalin, volframin ja kullan alkuperän. Yritysten on ylläpidettävä dokumentointia käytetyistä mineraalien sulattajista ja jalostajista, ja niiden tulee olla EU:n hyväksyttyjen toimijoiden listalla.
Toimeksiantajayrityksen tuotteiden ympäristövaatimusten mukaisuuden kartoittaminen
Opinnäytetyössä kartoitettiin toimeksiantajan tuotteiden ympäristövaatimusten mukaisuus käyttämällä tuote-esimerkkiä, johon valikoitiin kiinnostavimmat komponentit useista eri toimeksiantajan tuotteista. Opinnäytetyön avulla selvitettiin, minkä tyyppisiä materiaaleja ja rajoituksia tuotteisiin sovelletaan. Lisäksi saatiin arvioitua, että kyseisiin selvityksiin on varattava aikaa vähintään yksi kalenterikuukausi.
Lyijy oli tarkasteltavan sähkökomponenttikokonaisuuden suurin yksittäinen SVHC-aine sähkökomponenteissa. Lyijy on ongelmallinen sen vaikean korvattavuuden takia. Esimerkiksi lyijyakkujen kierrätysaste on hyvällä tasolla, mutta niitä käytetään teollisuudessa paljon. Vuonna 2023 julkaistu uusi akkuasetus tuo määräyksiä lyijyakkujen materiaalien uudelleenkäyttöön lähivuosina ja tulee muuttamaan käytäntöjä teollisuudessa.
Kaikille tarkastellun kokonaisuuden komponenteille oli tehty RoHS-direktiivin mukainen vaarallisten aineiden kartoitus ja tuotteista löytyi direktiivin vaatima CE-merkintä. REACH-asetuksen ilmoitusvelvollisuus todettiin olevan tavarantoimittajan vastuulla, koska toimeksiantajayrityksellä ei ollut jatkokäyttäjän roolin myötä velvollisuutta tehdä ilmoituksia. REACH-ilmoitusvelvollisuus koskee EU:n tullialueelle esineitä maahantuovaa oikeushenkilöä. Perinpohjainen konfliktimineraaliasetuksen tuomien velvoitteiden raportointi ja selvitystyö vaatii yritykseltä enemmän resursseja kuin deklaraatiolla hoidettavat ilmoitusvelvollisuudet. Tämä heijastui tuloksiin siten, että konfliktimineraaliasetuksen tuomat vaatimukset olivat hoidettu parhaiten suuryrityksillä.
Konfliktimineraalien alkuperä tositetaan toimitusketjussa Responsible Minerals Initiative -säätiön CMRT-raportointipohjalla. Suuremmat yritykset eivät hyväksy tuotteita tavarantoimittajilta, joiden tuotteiden materiaalilistauksessa on hyväksymättömiä mineraalien sulattajia ja jalostajia. Tämä käy ilmi yritysten deklaraatioissa, joissa tavarantoimittajia velvoitetaan hankkimaan mineraalit konfliktialueiden ulkopuolelta.
SCIP-tietokanta ja sen tuoma epätietoisuus
Euroopan kemikaaliviraston ylläpitämän SCIP-tietokannan tarkoituksena on saada tieto esineiden SVHC-aineista kulkeutumaan kaikille EU:n alueen toimijoille koko elinkaaren ajan ja tämä koskee myös jätehuoltoa. Tietokanta on kaikille avoin, ja myös kuluttajat pääsevät sitä tarkastelemaan.
Opinnäytetyötä tehtäessä huolenaiheeksi nousi SCIP-tietokannan käyttöliittymän hakukoneen tuoma epävarmuus hakujen tuloksien osalta. Hakukone vaikuttaa liian tarkalta, jotta siihen voisi syöttää hakutietoa muussa kuin eksaktissa muodossa. Ongelmaksi nousee tuotetietojen vaihteleva ilmoitustyyli, jonka takia hakutulosten saaminen vaikutti monesti mahdottomalta tehtävältä. Lisäksi tuotetietoissa ei ilmoiteta tietojen julkaisijaa.
Vaatimukset materiaalien tiedoista välittyvät toimitusketjun kautta
Opinnäytetyössä tehdyn Teknologiateollisuus ry:n haastattelussa todettiin, että pk-yritysten ei tarvitse varsinaisesti resursoida tiedonhakuun erilaisista vaatimuksista. Kaikki direktiivien ja asetusten asettamat vaatimukset kulkevat tuotantoketjua pitkin isommilta toimijoilta aina pk-yrityksille asti kaupankäynnin yhteydessä. Tärkeintä on keskittyä selvittämään omien tuotteiden materiaalitiedot ja pyrkiä mahdollisuuksien mukaan hankkimaan komponentteja, joissa erityistä huolta aiheuttavia aineita ei ole.
Lähde: Kuivanen, J. 2024. Ympäristövaatimusten mukaisuus pk-yrityksen sähkölaitteissa. Opinnäytetyö. Turun ammattikorkeakoulu.
Kuva: Евгений/Pixabay.