Ruokokatto ja sen paloturvallisuus. Voisivatko huonosti palavat ruokokatot yleistyä Suomessakin?
Ruokokattoja on Hollannissa jo satoja tuhansia – Suomen lukumäärä on vasta hieman päälle sadan. Joissain maissa kattoruo’osta on pulaa, ja sitä voidaan tuoda rakennusmateriaaliksi aina Aasiasta asti. Suomessa tätä vähäisesti hyödynnettyä mutta kestävää luonnonmateriaalia esiintyy enevissä määrin.
Pelkästään Etelä-Suomen alueella on vuonna 2006 arvioitu ruovikoiden määrän olevan yli 30 000 hehtaaria. Ruovikoiden levittäytymistä ovat edesauttaneet muun muassa rannoilla laiduntavien eläinten häviäminen, ilmastonmuutos ja vesien rehevöityminen. Suomessa on ennen sotavuosia käytetty järviruokoa hyödyksi muun muassa rakentamisessa. Sittemmin ruokokattojen rakentaminen, ja ruo’osta rakentavien ammattilaisten määrä on vähentynyt. Tällä hetkellä aktiivisia ruokokattoyrittäjiä on Suomessa yksi, jonka toimesta yli puolet Suomen 125:sta ruokokatosta on tehty. Ruokokattoja ovat Suomessa tehneet myös virolaiset ruokokaton tekijät. Ruotsissa ruokokattoyrittäjien määrä liikkuu noin kahdessakymmenessä, mikä on heidän mukaansa pieni määrä verrattuna Tanskan noin neljäänsataan ruokokattoyrittäjään. Ruotsissa ajatellaan kuitenkin ruokokattoisten rakennusten määrän lisääntyvän samaan tahtiin kuin esimerkiksi Tanskassa ja Hollannissa, minkä vuoksi siellä on alkamassa AMK-tason koulutus ruokokattorakentamisesta.
Hyödyntämällä ruokoa katossa, saadaan aikaan positiivisia ympäristövaikutuksia
Ruoko sopii erinomaisesti vesikatteeksi sen hyvän kosteudensietokykynsä ja vesihöyryä läpäisevien ominaisuuksiensa vuoksi. Myös lämmöneriste on ruokokatossa erinomainen. Paksu ruokokate on lämmin talvella ja viileä kesällä. Ruoko eristää hyvin ääntä sekä kestää säänvaihteluja ja lumikuormia. Kattoruoko, joka kerätään talvella, sisältää paljon piitä, mikä tekee ruo’osta kovan ja kestävän – tämän vuoksi ruoko ei homehdu tai maadu yhtä helposti kuin muut orgaaniset aineet.
Ruokokatot ovat pitkäikäisiä kestäen jopa 50–100 vuotta. Ruo’on kuivamassasta noin puolet on hiiltä. Hyödyntämällä ruokoa esimerkiksi kattorakentamisessa, saadaan aikaan pitkäkestoinen hiilivarasto. Leikkaamalla ja hyödyntämällä ruokoa saadaan kerättyä rannoille muutoin hajoavaa biomassaa ja estetään metaanipäästöjä. Tämän seurauksena myös rantojen tila kohenee ja virkistyskäyttö lisääntyy. Tällä on myös positiivisia vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen.
Avainsanana ovat pii ja tiiveys
Ruoko ei syty helposti palamaan sen sisältämän piin ansiosta. Lisäksi ruokokaton pinta on hyvin tiivis, eikä se sen vuoksi syty herkästi palamaan esimerkiksi kipinästä. Sen sijaan katon sisäpinta on herkempi syttymään, koska siellä ovat ruo’on kukat/ röyhyt ja lehdet.
Palonestona hollantilainen ja tanskalainen tapa
Ruokokattojen paloturvallisuuteen on kiinnitetty huomiota ja toteutustavat vaihtelevat maittain. Paloturvallisuuden saavuttamiseksi ruokokatoissa halutaan estää hapensaanti kattorakenteissa. Käytössä on tavallisesti kaksi tapaa hidastaa palon eteneminen: joko tanskalainen tai hollantilainen.
Tanskassa on patentoitu Sepatec-niminen palamaton kalvo, jota käytetään yhdessä mineraalivillan kanssa tuulettuvissa ruokokattorakenteissa hidastamaan palon leviämistä. Tämä lasikuitukangasta ja kivivillaa sisältävä kalvo kestää yli 800:n asteen lämpötiloja. Kalvo asennetaan aivan ruokokatteen alapuolelle. Herkästi syttyvät katon kodat, kuten räystäät, harjanteet ja muut reuna-alueet, suojataan lisäksi mineraalivillalla, jonka lämpötilankesto ylittää 1000 asteen.
Hollantilaisessa menetelmässä ruokokate kiinnitetään suoraan esimerkiksi raakalevyyn, missä on tuulensuojakangas. Paloturvallisuuden kannalta tämän rakenne on paras sen vuoksi, että ilman virtaaminen ja tulen tarvitseman hapen saanti katteen alapuolella estyy, jolloin palaminen hidastuu. Kun tehdään tällainen tuulettumaton ruokokattorakenne, tulee katon kaltevuuteen kiinnittää huomiota. Tarpeeksi jyrkässä katossa vesi ei jää seisomaan katolle liian pitkäksi aikaa eikä näin haittaa ruokokatteen pitkäkestoisuutta.
Mikäli ruokokatossa ei ole aluskattoa, voidaan palonsuojaus tehdä savella tai hamppukalkkiseoksella.
Voidaanko Suomeen rakentaa paloturvallisia ruokokattoja?
Suomessa on ruokokatoista päivitetty RT-kortti. Ruokokate ei kuulu Broof (t2) paloluokkaan, minkä vuoksi se voidaan sallia ilman tulisijaa oleviin rakennuksiin. Erityistapauksissa kate voidaan laittaa myös tulisijalliseen rakennukseen, mikäli voidaan estää aluepalon vaara.
Ruokokatoissa palon eteneminen hidastetaan rakenteellisin keinoin. Sisäkatoissa voidaan käyttää esimerkiksi kaksinkertaista kipsilevyä palamattoman lämmöneristyksen kanssa. Vaihtoehtoisesti kattorakenteesta voidaan tehdä tuulettumattoman, jolloin palo ei saa happea ruokokatteen alapuolella. Lisäksi puurakenteisessa rakennuksessa puurakenteet voidaan ylikuormittaa. Palonestoainetta voidaan myös suihkuttaa ruokokatteen sisä- ja ulkopintaan, mutta aine liukenee pois ajan kuluessa ja käsittely tulee uusia noin viiden vuoden välein. Rakennusten välinen etäisyys olisi hyvä olla vähintään 8 metriä, jotta voidaan estää palon leviäminen viereisiin rakennuksiin. Mikäli tämä ei ole mahdollista, on yksi tapa käyttää automaattista sammutusjärjestelmää ruokokatteissa. Muita huomioita ruokokatossa on savupiipun riittävä korkeus kattoharjasta ja kipinäverkon käyttö savupiipuissa.
Suomessa tehdyt ruokokattiset rakennukset ovat pääosin tuulettuvia, mikä tarkoittaa sitä, että ruokokatteen alla on tuuletusrako ja ilmavirtaus pääsee kuivattamaan ruokokatteen. Kaikista ruokokattorakennuksista noin viidessätoista on savupiippu. Näistä arvioltaan neljä on omakotilatorakennusta ja muut saunoja ja kesämökkejä. ”Ruokokatteisille rakennuksille on säädöksiä, ja kun niitä noudattaa ei palotarkastajalla ole ollut valittamista”, ruokokattoyrittäjä Tarmo Ahonen toteaa.
Ruokokattoja on Suomessa vielä varsin vähän, minkä vuoksi aihe voi olla vielä vieras. Kun kattojen määrä täällä ja muissa maissa lisääntyy, voi ruokokattojen tulevaisuus näyttää Suomessa hyvältä.
Lähteet:
Witick, E. 2024. Joko ruokokatoista tulee osa Suomalaista maisemaa? : yleiskatsaus paloturvallisiin ruokokattoihin – Theseus, Turun ammattikorkeakoulun opinnäytetyö.
Ahonen, T. 2024. Haastattelu. Ruokokattomestari, Ruokotarmo-nimisestä yrityksestä, Tarmo Ahosta haastatteli 29.42024 ja 3.5.2024 opinnäytetyöntekijä Enne-Maria Witick
Dacapo Mariestad. Stråtaktäckare. Viitattu 10.3.2024. https://www.dacapomariestad.se/utbildningar/yrkeshogskoleutbildningar/strataktackare.4.af2883e18c8ab4280a67303.html
ELY-keskus. Järviruo’on tietopankki. Varsinais-Suomen ELY-keskus, päivittyvä sivusto. Viitattu 15.3.2024
Hendricks Architecture 2019. Thatch Roofing Today. Viitattu 23.5.2024. https://www.hendricksarchitect.com/architecture/thatch-roofing-today
Huhta, Arto. Rantojen kaunistus vai kauhistus – järviruo’on (Phragmites australis) merkitys vesien laadulle. Turun AMK, 2008.
Ikonen, Iiro & Hagelberg, Eija. Etelä-Suomen ruovikkostrategia – Esimerkkeinä Halikonlahti ja Turun kaupungin rannikkoalueet. Lounais-Suomen ympäristökeskus, Suomen Ympäristö 9/2008: Helsinki.
Lautkankare, Rauli & Alijoki, Tuomas. Ruoko rakennusmateriaalina – Cofreen-hanke ruo’on hyötykäytön edistäjänä. Turun AMK, 2013.
Lautkankare, Rauli. ”Ruoko rakennusmateriaalina.” Teoksessa Rannasta rakennukseen – Ruokorakentamista Itämeren alueella, toimittaja: Helga Stenman. Turun ammattikorkeakoulu, 2007.
Lötjönen 2009 Myllyviita, Tanja, Tuomas Mattila, Pekka Leskinen 2015 mukaan raportissa Järviruo’on niittäminen ja hyötykäyttö – Elinkaariarviointi ympäristövaikutuksista. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 27/2015: Helsinki.
Paananen, Heidi. ”Ruokokaton alla – Usko ja Taina Paanasen ruokotalokokemuksia.” Teoksessa Rannasta rakennukseen – Ruokorakentamista Itämeren alueella, toimittaja: Helga Stenman. Turun ammattikorkeakoulu, 2007.
Pitkänen, Timo. Missä ruoko kasvaa? – Järviruokoalueiden satelliittikartoitus Etelä-Suomen ja Viron Väinämeren rannikoilla. Turun AMK, 2006.
RT 85-11148. Ruokokatot. Rakennustieto Oy. 2014. Viitattu 20.3.2024. https://kortistot.rakennustieto.fi/kortit/RT%2085-11148
Ruokokatto – pitkää ikää ja muotojen rikkautta: rakentajan ohjeet. Julkaisu kuuluu Cofreen-hankkeeseen. Turun ammattikorkeakoulu, 2013.
Ruokopelto-hanke. Elosia pelto – Ruokopelto-hankkeen opas muhevampaan maaperään. Paino-Kaarina Oy, 2017.
Sepatec. n.d. Effective fire protection for thatched roofs. Viitattu 13.4.2024. https://sepatec.dk/en/
Sjöroos, Sari. ”Ruokorakentamisen asiantuntemusta – Hartwig Reuterin haastattelu.” Teoksessa Rannasta rakennukseen – Ruokorakentamista Itämeren alueella, toimittaja: Helga Stenman. Turun ammattikorkeakoulu, 2007.
Sooster, Siim. Ruoko- ja olkikattojen valmistusopas. OÜ Rooekspert, Hiiumaa, 2006.
Svenska Stråtaktäckarföreningen 2024. Brandfarlighet. Viitattu 29.4.2024. https://stratak.info/stratak/brandfarligheten/
Söderslätts stråtak. n.d. Teknik. Viitattu 10.4.2024. https://vasstak.com/index.html
Kuva: MemoryCatcher, Pixabay