Tulevaisuudessa sinunkin yrityksesi on mahdollisesti raportoitava päästönsä – ja työ on hyvä aloittaa jo nyt
Euroopan unionin Corporate Sustainable Reporting Directive (CSRD) vaikuttaa jo nyt moniin suuriin yrityksiin ja velvoittaa niitä raportoimaan kasvihuonekaasupäästönsä. Tulevina vuosina raportointivelvollisuudet laajenevat koskemaan yhä suurempaa joukkoa yrityksiä. Lisäksi direktiivi vaikuttaa yritysten kumppaneihin, kuten alihankkijoihin.
Euroopan unioni (EU) pyrkii olemaan hiilineutraali vuoteen 2050 mennessä. Tavoitteeseen pääsemiseksi EU on asettanut erilaisia ympäristöön ja vastuullisuuteen liittyviä direktiivejä, kuten Corporate Sustainable Reporting Directiven (CSRD:n). Direktiivit, kuten CSRD, lisäävät läpinäkyvyyttä ja vastuullisuutta yrityssektorilla muun muassa luomalla johdonmukaisen raportointitavan ja pyrkimällä estämään viherpesua. CSRD on laajennus aikaisempaan Non-Financial Reporting Directiveen (NFRD), joka velvoittaa yrityksiä raportoimaan muita kuin taloudellisia tietoja toiminnastaan. (Liljeström 2023)
CSRD:n aikataulu eri yritysten vastuullisuusraportoinnissa on seuraava:
- 2024 alkaen listatut pörssiyritykset, joissa yli 500 henkilöä
- 2025 alkaen kaikki yritykset, jotka täyttävät vähintään 2/3 kriteeristä:
- nettoliikevaihto yli 40 miljoonaa euroa (Suomessa)
- tase yli 20 miljoonaa euroa (Suomessa)
- henkilöstömäärä yli 250 henkilöä
- 2026 alkaen kaikki pörssilistatut pienet ja keskisuuret yritykset
- 2028 alkaen EU:ssa toimivat kolmansien maiden yritykset, joiden liikevaihto on yli 150 miljoonaa euroa (Liljeström 2023)
CSRD velvoittaa kasvihuonekaasupäästöjen raportointia Green House Gas (GHG) -protokollan mukaisesti. The Greenhouse Gas (GHG) -protokolla on kansalaisjärjestöjen, hallitusten, yritysten ja muiden sidosryhmien kumppanuus, jonka aloittivat World Resources Institute (WRI) ja World Business Council for Sustainable Development (WBCSD). Yhteistyön, joka käynnistettiin vuonna 1998, tavoitteena on kehittää kansainvälisesti hyväksyttyjä raportointistandardeja ja työkaluja kasvihuonekaasupäästöille, sekä edistää niiden käyttöönottoa. GHG-protokollalla on useita standardeja, kuten esimerkiksi eri standardit tuotteen ja yrityksen hiilijalanjäljen laskentaan.
Mikä on hiilijalanjälki ja miten se lasketaan tuotteelle?
Jotta kasvihuonekaasupäästöjä voidaan vähentää, pitää meidän ensin tietää, mistä ja kuinka paljon päästöjä syntyy. Hiilijalanjälki kuvaa yrityksen, tuotteen, ihmisen tai vaikkapa työmatkan aiheuttamaa vaikutusta ilmastonmuutokseen. Hiilijalanjäljen yksikkönä käytetään hiilidioksidiekvivalenttia (CO2e), jossa muiden kasvihuonekaasujen vaikutus on suhteutettu hiilidioksidin ilmastovaikutukseen. Näin saadaan yksikkö, jota voidaan käyttää päästöjen vertailussa.
Hiilijalanjäljen laskemiseen käytetään useimmiten GHG-protokollaa tai ISO-standardeja. Koska GHG-protokolla on kehitetty ISO-standardien pohjalta, niissä ei ole suuria periaatteellisia eroja. Standardit antavat laskennalle yhtenäiset raamit ja raportointitavat.
Tuotteen hiilijalanjäljen laskeminen on monivaiheinen prosessi. Kaikki alkaa tavoitteiden asettamisesta ja prosessiin tutustumisesta. Alussa määritellään myös toiminnallinen yksikkö, toisin sanoen se määrä tuotetta, jolle hiilijalanjälki lasketaan. Toiminnallinen yksikkö voi olla vaikka 1000 kg tuotetta (esim. mansikkahilloa) tai yksi tuote (esim. yksi hillopurkki).
Hiilijalanjälkiselvitys tehdään elinkaariarviointimenetelmällä. Siinä tarkastellaan tuotteen jokaista elinkaaren vaihetta ja niissä olevia prosesseja. Kerätyistä tiedoista koostetaan elinkaari-inventaarioanalyysi. Tietoja kerätään muun muassa energian käytöstä ja prosesseihin menevistä ja niistä tulevista materiaalivirroista. Itse laskenta voidaan toteuttaa esimerkiksi päästökertoimia käyttämällä. Päästökerroin kertoo päästöjen määrän suhteessa tuotteen määrään.
Tosielämän esimerkki CSRD:n vaikutuksista
Opinnäytetyössä laskettiin hiilikädenjälki eräälle teollisuuden alan yrityksen muovituotteelle. Tarve laskennalle tuli yrityksen asiakkaalta: he tarvitsevat tiedon tuotteen hiilijalanjäljestä, jotta voivat käyttää sitä raportoidessaan omista päästöistään. Toimeksiantajan nimeä tai laskennan tarkkoja tuloksia ei julkaista salassapitosopimuksen mukaisesti.
Laskennasta selvisi, että kyseisen tuotteen hiilijalanjäljestä lähes 85 prosenttia muodostui tuotteen materiaaleista. Toiseksi suurin osa, noin 10,5 prosenttia, syntyi näiden materiaalien kuljetuksista valmistukseen. Energian ja veden käytön osuus päästöistä oli noin 2,3 prosenttia ja jätteiden käsittelyn osuus 2,6 prosenttia. Energian pieniä päästöjä selittää ainakin se, että yritys käyttää kokonaan uusiutuvilla energialähteillä tuotettua sähköä.
Hiilijalanjälkiselvityksen tekeminen saattaa viedä paljon aikaa. Tämän vuoksi yritysten kannattaa jo nyt tutustua tuleviin vaatimuksiin ja alkaa koota tietoja omasta toiminnastaan. Kasvihuonekaasupäästöjen laskeminen ja niistä raportointi on oleellinen osa yritysten ilmastotyötä. Sen lisäksi, että raportoinnilla vastataan EU:n asettamiin direktiiveihin, on tärkeää, että yrityksillä on sisäsyntyistä motivaatiota toimia vastuullisesti ja ympäristöä säästäen.
Lähteet:
Aalto, E. 2024. Teollisuudenalan yrityksen muovituotteen hiilijalanjälki, Turun ammattikorkeakoulun opinnäytetyö.
Liljeström, M. 2023. CSRD – EU:n uusi direktiivi kestävyysraportointiin. Viitattu 16.4.2024. Saatavilla: https://www.ecoonline.com/fi/blogi/csrd-direktiivi-ja-kestavyysraportointi
Kuvan lähde: Luotu käyttäen Canvan ”Maaginen Media” -tekoälysovellusta. 16.4.2024