• kemikaalilainsäädäntö
• kemikaalit
• ympäristömerkki

Onko kuluttajan mahdollista selvittää tuotteen kemikaalisisältö itse?

”Mihin tarvitset tätä tietoa?” Puhelun toisessa päässä tiedustellaan epäilevällä äänellä. Kysymystä edelsi hetket, jolloin utelin kyseiseltä yritykseltä, mitä kemikaaleja heidän mekkonsa valmistukseen on käytetty. Minua kiinnosti tietää, mitä kemikaaleja käyttämissäni tuotteissa oikeasti on ja miten helposti kuluttaja saa kemikaalitiedot selville vai saako lainkaan.

Puhelu päättyi lyhyeen toteamukseen, että tarkkoja kemikaalitietoja ei ole saatavilla. Oliko toteamus pelkästään tapa päästä eroon uteliaista urkkijoista vai tietävätkö yrittäjät todellisuudessa edes itse vastausta kyseiseen kysymykseen?

Toisaalta pienelle yritykselle mainehaitta saattaa olla kohtalokasta, joten turvallisempaa on pysyä hiljaa tai teeskennellä tietämätöntä. Kuka nyt haluaa mainostaa omien tuotteidensa kemikaalisisältöjä, kun uutiset kuvaavat kemikaalit sekä niiden käyttämisen lähes aina negatiivisessa valossa? Tähän tyytyminen ei kuitenkaan minulle riitä, vaan on aika sukeltaa syvemmälle.

Mitä kemikaaleja vaatteeni sisältävät?

Tarvitsin palavasti vastauksia kysymyksiini, ja pian käynnistyi oma tutkimukseni alku. Aloitin valitsemalla kolme suomalaista yritystä, jotka markkinoivat itseään vastuullisina ja ympäristöystävällisinä. Mukaan pääsi myös kaksi tunnettua ja erityisesti nuorten keskuudessa suosittua pikamuotiyritystä. Tulokset yllättivät, eivätkä valitettavasti hyvällä tavalla.

Valitsin jokaiselta yrityksestä yhden vaatteen, soitin asiakaspalvelunumeroihin ja pyysin mahdollisimman tarkat kemikaalitiedot kustakin tuotteesta. Kävi ilmi, ettei asiakaspalvelijoilla ollut pääsyä tuotteiden kemikaalitietoihin, joten pyynnöstä lähetettiin erillinen selvityspyyntö asiasta enemmän tietävälle.

Selvitystyön tulokset

Myöhemmin sähköpostitse sain kaikilta hyvin pintapuolisen vastauksen riippumatta siitä, miten vastuullisena ja läpinäkyvänä yrityksen toimet esitettiin. Yksikään vastauksista ei ottanut kantaa tuotteiden sisältämiin kemikaaleihin, saati niiden pitoisuuksiin. Vain yksi yrittäjä myönsi, ettei tiedä vaatteiden materiaaleihin käytettävistä kemikaaleista lähes mitään.

Jokaisessa vastauksessa kuitenkin korostettiin erilaisia sertifikaatteja, jotka takaavat sen, että vaatteiden valmistuksessa on käytetty ainoastaan niin sanottuja turvallisia kemikaaleja. Pienellä lisätutkimisella selviää nopeasti, että näiden sertifikaattien vaatimusten täyttymistä ei mikään ulkopuolinen taho tarkista, ne eivät siis ole tyypin 1 ympäristömerkkejä.

Lisää ei saa tietää kysymällä, vaikka kohteliaisuudesta siihen kehotetaankin. Lähimmäksi kemikaalitietoja pääsin selvittämällä, missä tehtaassa vaatteen kankaat on valmistettu. Tehtaalta ei kuitenkaan koskaan vastattu lisäkyselyihin kemikaalien nimistä, joten sekin tie sulkeutui nopeasti.

Miten Suomen ja EU:n lainsäädäntö puuttuu epäkohtiin?

Laki & Vesi OY:n vesiasiantuntija Niina Vienon mukaan Suomessa ja EU:ssa lainsäädäntö on kiristynyt kemikaalien suhteen. Tavoitteena on minimoida kemikaalien haitat ihmisille ja ympäristölle. Muutokset kohdistuvat kuitenkin vain räikeimpiin epäkohtiin.

Ongelmaksi muodostuu se, että lainsäädäntö on kuitenkin vieläkin puutteellista, globaali nettishoppailu on lisääntynyt aivan uudelle tasolle, eikä nykyisillä resursseilla pystytä valvomaan jatkuvasti lisääntyvien tuotteiden kemikaalipitoisuuksia. Kaiken lisäksi tuotantoketjut ovat usein niin pitkiä, että valmistajatkaan eivät välttämättä tiedä, mitä kaikkea tuotteensa sisältää.

Vastuu lykätään yrityksille, joilla ei ole velvollisuutta näyttää todisteita kemikaalien todellisesta käytöstä, ja monen sertifikaatin voi saada oman ilmoituksen perusteella. Kuluttaja ei voi siis mitenkään tietää, mitä kemikaaleja ostamissaan tuotteissa todellisuudessa on.

Puutteellisuuden laajuudesta kertoo esimerkiksi se, miten edes kosmetiikkatuotteiden etiketeissä ei tarvitse ilmoittaa kaikkia kemikaaleja, jos niiden määrä on prosentuaalisesti tarpeeksi pieni. Shampoosi voi näin sisältää pieniä määriä hyvin allergisoivaa ja ympäristölle haitallista kemikaalia tietämättäsi.

5 vinkkiä oman kemikaalikuorman vähentämiseen

1. Suosi luotettavia, tyypin 1 ympäristömerkkejä. Esimerkiksi Joutsenmerkin tai EU-kukkamerkin saanut tuote täyttää tarkat ympäristökriteerit sen koko elinkaaren huomioiden.
2. Osta vähemmän kaikkea. Mitä vähemmän tuotteita ja tavaroita on käytössäsi, sitä pienempi riski on altistua niiden kautta haitallisille kemikaaleille. Joskus kemikaalit voivat paljastua haitallisiksi vasta, kun ne ovat jo laajasti käytössä. Lisäksi jatkuva altistuminen aiheuttaa suuremman riskin haittavaikutuksille.
3. SCIP-tietokannan käyttö. Kemikaaliviraston ylläpitämästä tietokannasta voit tarkistaa, sisältääkö tuote ns. SVHC-aineita, eli erityistä huolta aiheuttavia aineita, yli tietyn raja-arvon. Muista, että tilatessasi tuotteita suoraan EU:n ulkopuolelta otat riskin, että tuotteen kemikaalisisältö ei noudata EU:n lainsäädäntöä ja saattaa siten sisältää EU:ssa haitallisena kiellettyjä kemikaaleja.
4. Ota selvää ja etsi tietoa. Tutkimalla itse saat kattavamman käsityksen kemikaaleihin liittyvästä tiedosta ja säästyt todennäköisemmin viherpesulta. Luotettavaa tietoa kemikaaleista löydät esimerkiksi TUKES:in ja THL:n sivuilta.
5. Yleisvinkki! Materiaalin perusteella voi miettiä, millaisia kemikaaliriskejä tuotteeseen voi liittyä. Esimerkiksi muovista valmistetut tuotteet voivat sisältää ftalaatteja ja muita muovien lisäaineita, joista voi häiritä hormonitoimintaa. Lisäksi tekokuituvaatteista irtoaa pesussa kuituja, jotka aiheuttavat ympäristöön päätyessään ongelmia mikromuoveina.

Artikkeli on osa Vesi ja ympäristötekniikan tutkimusryhmän julkaisutoimintaa.

Lähteet

Vieno N. Haastattelu, Laki & Vesi OY vesiasiantuntija Niina Vienoa haastatteli 31.5.2024. Ada Potinkara.

Euroopan kemikaalivirasto. Viitattu 1.6.2024, https://echa.europa.eu/fi/scip-database

Joutsenmerkki 2019, Ympäristömerkkien ABC: Mitä ja miksi ne merkitsevät? Viitattu 1.6.2024, https://joutsenmerkki.fi/ymparistomerkkien-abc-mita-ja-miksi-ne-merkitsevat/

Aihe blogitekstille on saatu Turun ammattikorkeakoulun LIFE ChemBee -hankkeelta. EU:n LIFE-ohjelman osarahoittamassa LIFE ChemBee -hankkeessa keskitytään arjen haitallisten kemikaalien aiheuttamiin riskeihin ja niiden vähentämiseen. Hankkeen tavoitteena Suomessa on Helsingin kaupungin sekä muiden Suomen ekotukiorganisaatioiden ekotukihenkilöiden kemikaaliosaamisen kasvattaminen sekä haitallisten kemikaalien vähentäminen työpaikalla. Projektissa tuotetaan ekotukihenkilöille koulutusta ja materiaaleja liittyen haitallisiin kemikaaleihin ja niiden vähentämiseen työpaikalla. Materiaaleihin sekä Kemikaaliviisas työympäristö -työkaluun voit tutustua osoitteessa turkuamk.fi/kemikaalikoulutus.