Vihreän vedyn teollinen markkinapotentiaali Suomessa
Tavoiteltaessa hiilineutraalia Suomea, vihreä vety nähdään avainasemassa. Vihreän vedyn teollisuuskäytön läpimurron onnistuminen riippuu pitkälti siitä, löytyykö sille vakaita ja maksukykyisiä ostajia.
Vihreän vedyn käyttöön siirtymisen taustalla on globaali ja kansallinen tarve vähentää kasvihuonekaasupäästöjä sekä EU:n ja Suomen kunnianhimoiset ilmastotavoitteet, jotka edellyttävät fossiilisten polttoaineiden korvaamista puhtaammilla energiaratkaisuilla. Vihreä vety nähdään keskeisenä ratkaisuna, erityisesti niillä teollisuudenaloilla, joita on vaikea sähköistää, kuten teräs-, öljynjalostus-, ja kemianteollisuudessa sekä lento- ja laivaliikenteessä.
Suomelle vetytalous näyttäytyy mahdollisuutena, koska Suomessa on melko vähähiilinen sähköntuotantokapasiteetti ja vahva sähkön kantaverkko. Tuulivoimassa on lisärakennuspotentiaalia, jota voitaisiin hyödyntää vedyn ja sähköpolttoaineiden tuotantoon sekä kotimaan kysyntää että vientiä varten (Sivill ym., 2022). Vihreä vety on monikäyttöinen tulevaisuuden vaihtoehto.
Mitä vety on?
Jaksollisen järjestelmän ensimmäinen alkuaine on vety. Vety (H) on kevyin alkuaine, mikä on kemikaalina on väritön, hajuton, erittäin helposti syttyvä ja ilmaa yli 14 kertaa kevyempi kaasu. Vety ei ole myrkyllistä, eikä se suuren haihtuvuutensa takia ja ilmaa kevyempänä säily pitkiä aikoja vesiympäristössä tai aiheuta pilaantumista maaperässä tai vesistöissä (Tukes, 2024).
Vedyn keskeiset ominaisuudet liittyvät palamisreaktioon ja energiatiheyteen. Yksinkertaisesti polttoaineena vety on ihanteellinen: voimakkaasti eksotermisessa palamisreaktiossa vedyn reagoidessa hapen kanssa reaktiossa syntyy vesihöyryä, ei hiilidioksidia. Reaktiossa vapautuu myös paljon lämpöä. Vety tässä mielessä on päästötön polttoaine.
Vedyn energiatiheys massayksikköä kohti on erinomainen (120 MJ/kg). Vedyn korkea energiasisältö massayksikköä kohden tekee siitä houkuttelevan energiankantajan kuin myös polttoaineen. Vaikka vety on massaltaan erittäin energiatiheä, sen tilavuuteen suhteutettu energiatiheys on huono, mikä lisää varastoinnin ja kuljetuksen energia- ja kustannusvaatimuksia. Tämä tarkoittaa, että sen tuotanto, varastointi ja muuntaminen takaisin sähköksi vaatii resursseja ja energiaa.
Luonnossa maanpinnalla vetymolekyyliä (H2) esiintyy vapaana kaasuna todella vähän, mutta vety muodostaa enemmän yhdisteitä kuin mikään muu alkuaine. Vetyä esiintyy muun muassa vedessä, hapoissa ja orgaanisissa yhdisteissä (Hänninen ym., 2019, 350). Vety tulee käyttöä varten erottaa jollain tavalla näistä yhdisteistä kuten maakaasusta (metaanista CH4) tai vedestä (H2O). Vedyn tuotanto on aina energiaa kuluttava prosessi.
Teollisuudessa vetyä on käytetty jo yli sadan vuoden ajan (öljyn)jalostamoiden ja lannoitteiden raaka-aineena. Suomessa vuonna 2021 vetyä tuotettiin n. 150 000 tonnia vuodessa, mistä 99 prosenttia tuotettiin harmaana vetynä maakaasusta reformoimalla (Fingrid & Gasgrid Finland, 2023). Vedyn käyttö on perinteisesti keskittynyt muutamiin teollisuudenaloihin (öljynjalostus, kemianteollisuus, metalliteollisuus), mutta kiinnostus vetyyn on kasvamassa monilla sektoreilla energiamurroksen myötä. Vihreä vety tuotetaan elektrolyysillä uusiutuvalla energialla, kuten tuuli- tai aurinkovoimalla. Toisin kuin perinteinen, fossiilipohjainen harmaa vety, vihreän vedyn tuotanto ei aiheuta suoria hiilidioksidipäästöjä.
Vedyn hinta vaihtelee paljon eri tuotantomenetelmien mukaan, ja kustannukset riippuvat mm. käytetystä teknologiasta, energian hinnasta, alueesta, markkinatilanteesta, mittakaavasta tai valtioiden tukijärjestelmistä tai regulaatiopolitiikasta. Tällä hetkellä harmaa vety höyryreformoimalla maakaasusta (metaanista) on edullisin vaihtoehto, keskimäärin n. 1–2 euroa per kilo, kun taas elektrolyysillä ja uusiutuvalla energialla tuotettu puhdas vety maksaa keskimäärin noin 4–6 euroa per kilo. Vetytalouden edellytyksenä onkin vihreälle vedylle muodostuva kysyntä suhteessa muihin ratkaisuihin ja muodostuuko vihreän vedyn hinta kilpailukykyiseksi.
Vedyn rooli arvoketjuissa
Kun tarkastellaan vedyn roolia erilaisten lopputuotteiden arvoketjuissa, on hyvä huomata, että vedyn osuus lopputuotteesta on yleensä erittäin pieni. Polyeteenissä vedyn osuus on suurin – silti alle 15 %, tarkasteltiinpa sitten massayksikköä tai tuotannon kustannuksia.
Toisinaan tahot, joilla ei ole syvällistä ymmärrystä vetytaloudesta, saattavat esittää, ettei vetyä tai sen suoria johdannaisia – kuten e-ammoniakkia tai e-metanolia – tulisi viedä Suomesta, vaan että vety tulisi jalostaa kotimaassa korkean jalostusasteen tuotteiksi. Kuitenkin tällaisia tuotteita, joissa vedyn osuus olisi merkittävä, ei käytännössä ole olemassa. Tämä johtuu siitä, että vety sijoittuu arvoketjussa aivan alkupäähän, ja korkean jalostusasteen tuotteissa vedyn osuus on tyypillisesti vain muutamia prosentteja.
Valtioneuvoston asiantuntijatyöryhmän selvityksessä (2022:21, s. 2022) todetaan, että vety ja sen jalosteet tulevat olemaan niin sanottuja bulkkituotteita. Näin ollen niiden markkinarakennetta voidaan hahmottaa muiden bulkkituotteiden perusteella.
Vedyn sijoittuminen arvoketjun alkuvaiheeseen sekä sen pieni osuus lopputuotteessa tukevat vihreän vedyn käyttöä teollisuudessa. Koska vedyn osuus on vähäinen, vihreän vedyn korkeampi hinta vaikuttaa lopputuotteen hintaan vain hyvin vähän.
Tulevaisuuden näkymä
Akseli Vuorenmaan opinnäytteessä (2025) selvitettiin millainen on vetyä käyttävien teollisuusyritysten kiinnostus siirtyä käyttämään tuuli- ja aurinkosähköllä tuotettua vihreää vetyä. Opinnäytteen kyselyaineiston mukaan teollisuuden vuosittainen tarve vihreälle vedylle on noin 146 900 tonnia. Jos lasketaan kyselyn keskimääräisen maksuvalmiuden (3,9 e/kg) mukaan, vedylle olisi Suomessa yli puolen miljardin markkinat. Aineisto osoittaa, että kiinnostus vihreään vetyyn vaihtelee toimialoittain ja yrityskoon mukaan. Suurimmat potentiaaliset käyttäjät löytyvät isoista yrityksistä teräs-, kemian- ja energiateollisuudesta. Suurin osa (72,7 %) vastaajista oli valmiita maksamaan vihreästä vedystä preemiota harmaan vedyn hintaan verrattuna. Opinnäytetyö viitoittaa, että jos vihreän vedyn tuotannon hinta saadaan laskettua alle 4 euroon kilolta, niin vihreälle vedylle on merkittävää teollista kysyntää Suomessa, erityisesti aloilla, joilla päästöjen vähentäminen on kriittistä. Kysyntä on kuitenkin riippuvainen hintatasosta, sääntelystä ja teknistaloudellisista kehityssuunnista (Vuorenmaa, 2025).
Vihreä vety mahdollistaa ilmastotavoitteiden saavuttamista, vahvistaa energiaomavaraisuutta ja kehittää teollisuutta luomalla uusia työpaikkoja ja tehtäviä. Vihreän vedyn teollisen markkinapotentiaalin hyödyntäminen ja kasvun realisoituminen vaatii kuitenkin määrätietoista politiikkaa, merkittäviä investointeja ja teknistaloudellista kehitystä. Suomella on kuitenkin merkittävä mahdollisuus nousta edelläkävijäksi vetytaloudessa.
Lähteet
Akseli Vuorenmaa. 2025. Vihreän vedyn teollinen markkinapotentiaali Suomessa – Offtaker-analyysi. Energia- ja ympäristötekniikan opinnäytetyö. Turun ammattikorkeakoulu. Viitattu 3.6.2025.
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025060319636
Fingrid & Gasgrid Finland.2023. Energian siirtoverkot vetytalouden ja puhtaan energiajärjestelmän mahdollistajina: Loppuraportti. Viitattu 3.6.2025.
https://gasgrid.fi/wp-content/uploads/Energian-siirtoverkot-vetytalouden-ja-puhtaan-energiajarjestelman-mahdollistajina-Loppuraportti.pdf
Hänninen, H; Karppinen, M; Leskelä, M. & Pohjakallio, M. 2019. Tekniikan kemia. 14.–15. painos. Helsinki: Edita Publishing Oy.
Tukes. 2024. Vedyn käsittelyn ja varastoinnin turvallisuus. Verkkojulkaisu. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes). Viitattu 3.6. 2025.
https://tukes.fi/vedyn-kasittelyn-ja-varastoinnin-turvallisuus
Sivill, L; Bröckl, M; Semkin, N; Ruismäki, A; Pilpola, H; Laukkanen, O; Lehtinen, H; Takamäki, S; Vasara, P, & Patronen, J. 2022. Vetytalous – mahdollisuudet ja rajoitteet. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:21. Viitattu 11.3.2025
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-413-2
Valtioneuvoston tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:21. Vetytalous – mahdollisuudet ja rajoitteet Leena Sivill, Marika Bröckl, Nikita Semkin, Antti Ruismäki, Henriikka Pilpola, Olli Laukkanen, Hannele Lehtinen, Saana Takamäki, Petri Vasara, Jenni Patronen. Viitattu 5.6.2025. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/163901/VNTEAS_2022_21.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Kuvalähde: Freepik