Voiko sidosryhmiä osallistamalla saavuttaa hiilineutraaliuden Suomen meriklusterissa?
Viimeisin IPCC:n raportti maalaa huolestuttavan kuvan ilmastonmuutoksen etenemisestä. Raportin mukaan 2 celsiusasteen alle jäävä lämpötilannousu on mahdollista vain, mikäli kasvihuonekaasupäästöjä pystytään vähentämään radikaalisti tulevina vuosikymmeninä. Huoli ilmastokatastrofista ja sen aiheuttamasta humanitäärisestä kriisistä on saanut päättäjät reagoimaan tulevilla sääntelymuutoksilla. Jotta organisaatiot pystyvät ylläpitämään kilpailukykyään, tulee niiden tehdä kaikkensa varmistaakseen muutosvalmiutensa. Vuonna 2022 päättyneessä Turun ammattikorkeakoulun Merikartta-hankkeessa otettiin tavoitteeksi lisätä Suomen meriklusterin toimijoiden välistä vuorovaikutusta ja näin vauhdittaa toimialan kestävää kehitystä. Hanke pyrki osallistamaan sidosryhmiään teettämällä sidosryhmäkyselyn.
Klusterit toiminta- ja kilpailukyvyn tehostajina
Yritykset eivät luo kilpailukykyään yksin, vaan ne voivat hyödyntää samalla alueella toimivien eri alojen toimijoiden liittymäkohtia. Organisaatioiden toimiessa osana alan sosiaalista verkostoa luottamuksellinen tietotaidon jakaminen ja omaksuminen helpottuu. Tämän on huomattu tehostavan kyseisen ekosysteemin innovaatiotoimintaa. Klusteri- tai ekosysteemiajattelussa yritysten toiminta- ja kilpailukykyä pyritään tehostamaan tarkastelemalla klusterin eri toimijoiden välisten suhteiden määrää ja laajuutta. Suomessa tällaista maantieteellistä tietotaidon keskittymää on havaittavissa meriklusterin muodossa. Suomella on pitkä historia merellisten elinkeinojen aloilta, ja alueella operoikin noin 3000 yritystä, jotka hyödyntävät toiminnassaan mereen liittyvää osaamista.
Kuten muidenkin alojen organisaatioita, myös meriklusterin toimijoita koskettavat ilmastonmuutos ja siihen liittyvä tulevaisuudessa lisääntyvä sääntely. Euroopan unionin tavoitteena on olla ensimmäinen hiilineutraali maanosa vuoteen 2050 mennessä, ja tämän johdosta Euroopan komissio on 2019 julkaissut strategisen EU Green Deal -kasvuohjelman. Ohjelmaan liittyvä ensimmäinen toimenpide, niin sanottu 55-valmiuspaketti, pyrkii mittavilla ja laaja-alaisilla regulaatio- ja ohjausmekanismimuutoksilla varmistamaan kasvihuonekaasupäästöjen 55 prosenttiyksikön laskun vuoteen 2030 mennessä. Komissio on muun muassa ehdottanut päästökaupan laajentamista meriliikenteeseen. Myös kansallisen merenkulkujärjestö IMO:n tavoitteena on parantaa merenkulkualan hiili-intensiteettiä vuoteen 2030 mennessä.
Alalla toimivien organisaatioiden on hyvä huomioida tulevat muutokset päätöksenteossaan ja pyrkiä hyödyntämään meriklusterin toimijoiden kollektiivista innovaatiotoimintaa. Aktivoimalla klusterin eri toimijoiden välistä vuoropuhelua, ja syventämällä yhteistyötä, otetaan tulevan sääntelyn kannalta proaktiivinen askel kohti hiilineutraalia huomista.
Merikartta-hanke ja sidosryhmäkysely hiiliviisaan meriklusterin vauhdittajina
Turun ammattikorkeakoulun Merikartta-hankkeessa pyrittiin lisäämään Suomen meriklusterin toimijoiden välistä dialogia niin määrällisesti kuin laadullisesti. Hankkeen tavoitteena oli rakentaa avoimuuteen ja luottamukseen perustuva organisaatioiden ja asiantuntijoiden verkosto ja näin vauhdittaa alan innovaatiotoimintaa, lisätä ja jakaa hankkeen sidosryhmien tietotaitoa sekä luoda toimintaedellytykset kiertotalouden mukaiselle meriklusterille.
Merikartta pyrki aktivoimaan hankkeen sidosryhmiä ja parantamaan toimijoiden välistä vuorovaikutusta hiilineutraaliuden saavuttamiseksi teettämällä sidosryhmäkyselyn. Kyselyn kehitysprosessissa tarkasteltiin, mitä tekijöitä on otettava huomioon luotaessa sidosryhmäkyselyä, jolla pyritään mittaamaan ja parantamaan meriklusterin kestävän kehityksen tietotaitoa. Sidosryhmäkysely tehtiin osana opinnäytetyötä kirjallisuuskatsauksen pohjalta, ja yhteistyössä Merikartta-projektissa työskentelevien asiantuntijoiden kanssa. Kyselyn kehittämisen lisäksi opinnäytetyö sisälsi kyselyn pilotoinnin, jolla analysoitiin, oliko kysely tavoitteidensa mukainen.
Opinnäytetyön kirjallisuuskatsauksessa havaittiin, että sidosryhmien sitoutumisella on positiivinen korrelaatio meriklusterien kestävyyden kanssa. Onnistuneella sidosryhmäaktivoinnilla pystytään korostamaan klusterien aikaansaamaa lisääntynyttä tiedonjakoa ja uusia innovaatiota. Tämä on ensisijaisen tärkeää meriklusterien siirtymässä kohti kestäviä toimintatapoja, merenkulkualan hiilineutraaliutta sekä kiertotalousratkaisujen hyödyntämistä.
Sidosryhmäaktivointi tulee kuitenkin suunnitella ja toteuttaa harkitusti, jotta sillä olisi todellista vaikutusta klusterin kestävyyteen. Opinnäytetyön kirjallisuuskatsauksessa ja pilotointituloksissa todetaankin, että kyselyn kehittämisessä tulee ottaa huomioon hankkeen tavoitteet, tutkimuksen ymmärrettävyys ja analyysin validiteettiin vaikuttavat tekijät. Myös kyselyyn vastaajan substanssiosaaminen ja vastausten mahdollinen subjektiivisuus on hyvä pitää mielessä kyselyä suunniteltaessa ja analyysiä tehdessä. Parhaimmillaan sidosryhmäkysely on hyödyllinen työkalu sidosryhmien vuorovaikutuksen syventämisessä ja voi näin edelleen kiihdyttää klustereille ominaista tiedonjakoa ja verkostolta oppimista. Nämä seikat tulevatkin olemaan avainasemassa merenkulkualan siirtymässä kohti kestävyyttä.
Lähteet:
Liedes, Anna. (2022). Engaging stakeholders towards carbon neutrality in Finnish maritime cluster – developing a stakeholder survey for the Merikartta-project. Saatavilla: https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022121630615
Merikartta-projektin kotisivu. (2022) Saatavilla: https://merikartta.turkuamk.fi/merikartta/
Merikartta-projektin loppuraportti. (2022). Saatavilla: https://merikartta.turkuamk.fi/uploads/2022/11/565411a2-merikartta-loppuraportti_nettisivut.pdf
Addington-Hall, J. Bruera, E., Higginson, I. and Payne, S. (2007). Research methods in palliative care. Ofxord University Press, New York.
Bowden, A., Fox-Rushby, JA., Nyandieka, L. and Wanjau, J. (2002). Methdods for pre-testing and piloting survey questions: Illustrations from the KENQOL sur-vey of health-related quality of life. Ofxord University Press, Health and Policy Planning; 17(3): 322-330.
Eurooppaneuvoston Fit fo 55 -sivusto. (2021). Saatavilla: https://www.consilium.europa.eu/fi/policies/eu-plan-for-a-green-transition/
IMO – International Maritime Organization (2014). Third IMO Greenhouse Gas Study 2014.
IPCC:n raportti. (2021). Saatavilla: https://www.ipcc.ch/report/ar6/wg1/#SPM
Johnson, H., Johansson, M., Andersson, K. and Sodahl, B. (2013). Will the ship energy efficiency management plan reduce CO2 emissions? A comparison with ISO 5001 and the IMS code. Maritime Policy and Management, 40(2), 177-190.
Karvonen, T. Grönlund, M. Jokinen, M. Mäkeläinen, K. Oinas, P. Pönni, V. Ran-ti, T, Saarni., J. Saurama, A (2016). Suomen meriklusteri kohti 2020-lukua. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Yritykset 32/2016.
Maguire, B., Potts, J. and Fletcher, S. (2012). The role of stakeholders in the marine planning process— Stakeholder analysis within the Solent, United King-dom. Marine Policy, 36, 246-257.
Malmberg, A. & P. Maskell (2002). The elusive concept of localization economies: towards a knowledge based theory of spatial clustering. Environment and Planning A 34: 429–449.
Oinas, P. and C. Marchionni. (2010). How to make progress in theories of spatial clustering: a case study of Malmberg and Maskell’s emerging theory, Environment and Planning A, 42: 805-820.
Osobajo, O.A., Koliousis, Y. and McLaughlin, H. (2021) Stakeholder engagement: a conceptual framework and initial validation to foster sustainability development in a maritime cluster. Veritas Publications Ltd., UK.
Reed, M. S. (2008). Stakeholder participation for environmental management: a literature review. Biological conservation, 141(10), 2417-2431.
Ympäristöministeriön infosivu EU:n ympäristöpolitiikasta. (2022). Saatavilla: https://ym.fi/euroopan-unionin-ilmastopolitiikka