PIPO-asetuksen vaikutukset kotimaiseen kaukolämmöntuotantoon
PIPO-asetus (1065/2017) on 1.1.2018 voimaan astunut valtioneuvoston asetus, joka osana EU:n ilmastostrategiaa asettaa 1–50 MW:n energiantuotantoyksiköille tiukat päästörajat ja velvoittaa laitokset rekisteröitäväksi ympäristönsuojelulain mukaisesti. PIPO-asetus kiristää ympäristövaatimuksia kaukolämmön tuotantoon liittyen. Erityisesti pieniin biomassaa polttoaineena käyttäviin laitoksiin joudutaan tekemään isoja investointeja vaatimusten saavuttamiseksi. Asetus tuo laitoksille myös uusia vaatimuksia kirjanpidon, raportoinnin sekä käyttöseurannan suhteen. Perinteisen polttamalla tuotetun kaukolämmön kannattavuus laskee ja investoinnit uusiin menetelmiin lisääntyvät.
Energiantuotannon päästöt ja MCP-direktiivi
Eurooppalainen energiantuotanto on suuri osasyyllinen ilmaan joutuvista päästöistä sekä heikosta ilmanlaadusta. Vuonna 2015 Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto hyväksyivät MCP-direktiivin, jonka tarkoituksena on parantaa ilmanlaatua ympäri Eurooppaa. Direktiivi asettaa rajoja hiukkas- ja rikkidioksidipäästöille sekä typen oksidien päästöille ja tiukentaa niiden tarkkailuvaatimuksia. Suomessa MCP-direktiivi toteutetaan osana vuonna 2017 annettua PIPO-asetusta (1065/2017), joka korvaa vanhan PIPO-asetuksen polttoaineteholtaan alle 50 MW:n energiantuotantoyksiköiden ympäristönsuojeluvaatimuksista (750/2013).
PIPO-asetuksen vaikutus kaukolämmöntuotantoon
Kaukolämmöntuotannosta puhuttaessa PIPO-asetus on vielä ajankohtainen, sillä pääasiassa kaukolämpöä tuottavien yksiköiden on noudatettava asetuksen päästövaatimuksia vasta vuodesta 2030 alkaen, jos ne ovat olleet toiminnassa jo ennen asetuksen voimaanastumista. Suomalaisesta kaukolämmöstä noin kaksi kolmasosaa tuotetaan PIPO-asetuksen alaisissa polttolaitoksissa, minkä seurauksena tiukentuneisiin päästöraja-arvoihin päästäkseen voidaan energiayhtiöissä joutua tekemään mittavia investointeja etenkin tiukentuneiden hiukkaspäästörajojen takia. Hiukkaspäästöt ovat ongelma erityisesti biomassaa käytettäessä, mikä on suuressa osassa Suomen kaukolämpöverkoista pääasiallinen polttoaine.
Pienet laitokset uusien vaatimusten piirissä
Suurimmat haasteet tulevat vastaan 1-5 MW:n laitosten kohdalla, jotka olivat vanhan PIPO-asetuksen soveltamisalan ulkopuolella. 2030 alkaen myös alle 5 MW:n laitokset noudattavat pitkälti samoja vaatimuksia mitä vanha PIPO-asetus vaati ennen vain suuremmilta yksiköiltä. Uudet vaatimukset vaativat ne rekisteröitäväksi, minkä mukana niille tulee vaatimuksia muun muassa raportoinnin sekä käyttöseurannan muodossa. Vaikka näiden laitosten kokonaislämmöntuotanto ei ole mittava, niitä on lukumäärällisesti merkittävä määrä. Raportoinnin sekä käyttöseurannan lisäämä työmäärä sekä investointien suuret kustannukset suhteessa pienten laitosten lämmöntuotantoon heikentävät toiminnan kannattavuutta erityisesti lämpöyhtiöillä, joiden lämmöntuotannosta merkittävä osa perustuu juuri 1-5 MW:n laitoksiin.
Kohti uusia kaukolämmön tuotantoratkaisuja
Toisaalta uudet vaatimukset ohjaavat investointeja ja kehitystä muihin lämmöntuotantomuotoihin, joihin asetuksen vaatimuksia ei sovelleta. Vaatimukset lisäävät muiden kaukolämmöntuotantomenetelmien kilpailukykyä. Kun perinteisten menetelmien kustannukset nousevat, houkuttelevuus investoida muun muassa lämmön talteenottojärjestelmiin, lämpöpumppuihin tai sähkökattiloihin kasvaa. Kaukolämmön sähköistyminen tuo kuitenkin mukanaan uusia haasteita, kun esimerkiksi talvella sähkön sekä kaukolämmön kysynnät ovat huipussaan ja sähkön hinta on hetkittäin noussut merkittävästi. 2000-luvun aikana kaukolämpö on käynyt läpi suuren rakenteellisen muutoksen. Fossiiliset polttoaineet, kuten öljy, kivihiili ja maakaasu menettivät hallitsevan asemansa biomassalle, jolla tuotetaan nykyään noin puolet Suomen kaukolämmöstä. Tulevaisuudessa lainsäädännön sääntelyn vauhdittamana myös biomassa tullaan todennäköisesti syrjäyttämään, ja kaukolämpöä tuotetaan yhä harvemmin polttamiseen perustuvissa laitoksissa.
Lähde
Lapinniemi, O. 2026. PIPO-asetuksen vaatimukset : case Leppäkosken Lämpö – Theseus. Opinnäytetyö. Turun ammattikorkeakoulu.