Miten vammaenergian ja vammamekanismin tunteminen vaikuttavat immobilisaatiovälineen valintaan ensihoidossa?
Ensihoitajan on tärkeää tuntea käytettävissä oleva potilaan immobilisointivälineistö sekä sen käyttöindikaatiot. Vakavasti vammautuneen potilaan kuljettamisella on kiire, joten oikean immobilisaatiovälineen valinta ja miettiminen etukäteen säästää aikaa. Tässä valinnassa ensihoitajaa ohjaavat vammamekanismin ja vammaenergian tunteminen, jolloin immobilisaation tarvetta ja mahdollisia vammoja voidaan arvioida jo ennen potilaan tutkimista.
Vammamekanismiksi kutsutaan tapahtumaa, jonka seurauksena syntyy kudosvaurio. Kudosvauriot syntyvät mekaanisen voiman vaikutuksesta. Vammat jaetaan perinteisesti mekaanisen voiman suuruuden mukaan suuri- ja pienienergisiin. Suuri vammaenergia on seurausta suuresta liike-energiasta. Liike-energia kasvaa massan ja nopeuden kasvaessa. Mitä suuremmasta vammaenergiasta on kyse, sitä todennäköisemmin potilaalla on merkittäviä kudosvaurioita, vaikka kliininen tilanne näyttää tutkimustilanteessa hyvältä ja vakaalta. (Handolin n.d.; Parreira ym. 2017, 340–341; Lassus & Kröger 2019; Aunola 2023, 201)
Vammamekanismin ja vammaenergian perusteella voidaan päätellä potilaan vammojen sijaintia ja vakavuutta jo etukäteen ennen potilaan kohtaamista tyyppivammojen näkökulmasta (Parreira ym. 2017, 340–341; Lassus & Kröger 2019; Aunola 2023, 201).
Suurienergisten vammamekanismien tunteminen nopeuttaa oikeiden vammalöydösten tekemistä. Tämä puolestaan nopeuttaa oikeaan työdiagnoosiin pääsyä sekä vammojen edellyttämän immobilisaatiovälineen valintaa ja hoitopäätösten tekemistä.
Vammapotilaan työdiagnoosi perustuu vammalöydöksiin ja vammamekanismiin
Vammapotilaan työdiagnoosi perustuu vammamekanismiin, vammaenergian suuruuteen, sekä vammalöydöksiin, jotka tukevat toisiaan. Esimerkiksi jalat edellä korkealta pudonneen potilaan tyyppivammoja ovat jalkojen pitkien luiden murtumat, lantiovammat, ja rankavammat. Lisäksi kantapäihin ja polviin kohdistuu suuri iskuenergia.
Mahdollisia sekundaarivammoja taas tulee muun kehon iskeytyessä maahan putoamisen jälkeen, esimerkiksi pään kolahtaessa kovaan alustaan. (Peräjoki & Azbel 2021, 605; Aunola 2023, 204.)
Jos potilaalla on tällaisessa tilanteessa tutkittaessa kipua lantiossa tai alaraajoissa, kannattaa suoraan epäillä lantionmurtumaa. Kliiniset löydökset, kuten matala verenpaine, tukevat vammamekanismin, vammaenergian ja vammalöydösten perusteella tehtyä työdiagnoosia.
Tällaisessa tilanteessa lantiovyö hillitsee myös sisäistä verenvuotoa ja sen käyttö on näin perusteltua, vaikka viitteet sisäiseen verenvuotoon tekevät tilanteesta kiireellisen, ja nopea kuljetus sairaalaan on potilaan hoidon kannalta keskeisintä.
Stay and play vai Load and go?
Vakavasti loukkaantuneen vammapotilaan kohdalla lopullinen hoito tapahtuu sairaalassa. Ensihoidon tehtävänä kentällä on ulkoisten ja sisäisten verenvuotojen tyrehdyttäminen, potilaan tilan kliininen arviointi, peruselintoimintojen turvaaminen, lisävammojen estäminen, kivun hoito, sekä potilaan kuljettaminen lopulliseen hoitopaikkaan. (Ångerman-Haasmaa 2019; Peräjoki & Azbel 2021, 603, 635).
Immobilisoinnilla voidaan ensihoidossa tyrehdyttää verenvuotoa, estää lisävammojen syntymistä ja vähentää kipua. Jos potilaan tila ei ole kriittisesti henkeä uhkaava ja immobilisoinnille on aikaa, on oikea tukeminen perusteltua.
Tärkeää on tunnistaa hätätilapotilas, jolloin ensihoidossa tehdään vain henkeä pelastavat toimenpiteet. Tällöin suoritetaan vain kiireellinen evakuointi ja kuljetus. Tällaisessa tilanteessa immobilisaatio pitkittää hoitoon pääsyä ja voi olla siten potilaalle haitallista. Kriittisissä verenvuodoissa ja lävistävissä vammoissa henkeä pelastava hoito tapahtuu leikkaussalissa, ja ensihoitovaiheessa tehdään tällöin vain välttämättömät toimenpiteet.
Artikkeli perustuu opinnäytetyöhön: Kärkkäinen & Viholainen (2024), Vammapotilaan immobilisaatiovälineen valinta: työvuorokoulutus Kanta-Hämeen pelastuslaitokselle.
Luettavissa: https://www.theseus.fi/handle/10024/874922?show=full
Lähteet:
Artikkelin kuva: Pixabay
Aunola, A., Alanen, P., Jormakka, J., Kettunen, J., Koskua, L., Kimpimäki, K. & Rusanen, S. 2023. Oireista työdiagnoosiin: Ensihoitopotilaan tutkiminen ja arviointi. 4., uudistettu painos. Helsinki: Sanoma Pro Oy, 200–204.
Handolin L (n.d.) Traumapotilaan hoito. Suomen Traumatologiyhdistys. Viitattu 25.1.2025. Saatavissa. https://www.traumasurgery.fi/tietopankki/traumaresuskitaatio/#widget-Vyn4zD77elawZy4rfNIo
Lassus, J. & Kröger, H., 2019. Vamman vaikeusasteen arviointi. Teoksessa: Kröger, H., Aro, H., Böstman, O., Lassus, J. & Salo, J. (toim.) 2019. Traumatologia. 8. täysin uudistettu painos. Helsinki: Kandidaattikustannus. Viitattu 31.3.2024. Traumatologia, Kandidaattikustannus. Vaatii käyttäjätunnuksen.
Peräjoki, K. & Azbel, M. 2021. Vammapotilas. Vammamekaniikka. Teoksessa: Kuisma, M., Holmström, P., Nurmi, J., Porthan, K., Puolakka, T., Alakare, J., Sinivuori, E. 2021. Ensihoito. 8., uudistettu painos. Helsinki: Sanoma Pro Oy, 603–635.
Parreira, J.G., Rondini, G.Z., Below, C., Tanaka, G.O., Pelluchi, J.N., ArantesPerlingeiro, J., Solda, S.C., Assef, J.C. 2017. Trauma mechanism predicts the frequecy and the severity of injuries in blunt trauma patients. Journal of the Brazilian College of Surgeons. 44, 340-347. Viitattu 6.11.2024. https://www.scielo.br/j/rcbc/a/z7tthxc3rv6HCKYjWHTFTNk/?format=pdf&lang=en
Ångerman-Haasmaa, S. 2019. Ensihoidon toimenpiteet vammapotilaalle. Teoksessa: Kröger, H., Aro, H., Böstman, O., Lassus, J. & Salo, J. (toim.) 2019. Traumatologia. 8. täysin uudistettu painos. Helsinki: Kandidaattikustannus. Viitattu 6.11.2024. Traumatologia, Kandidaattikustannus. Vaatii käyttäjätunnuksen.