• kohtaaminen
• mielenterveys
• nuori

Nuoren mielenterveyspotilaan kohtaaminen on ratkaiseva tekijä hoidon onnistumisessa. Laadukkaalla kohtaamisella voidaan parantaa nuoren jatkohoidon sitoutuvuutta, lisätä nuoren sitoutuvuuutta ja luottamusta terveydenhuollon palveluihin sekä luoda pohja myönteisille jatkohoitokokemuksille ja vähentää ennakkoasenteita.

Nuoren potilaan kohtaamisessa on tärkeää osoittaa aitoa kiinnostusta potilasta kohtaan. Nuori potilas on kriittisessä kehitysvaiheessa ja saattaa olla herkkä negatiivisille vaikutteille potilaskohtaamisessa. (Kurki-Kangas 2016.) Nuoren potilaan kohtaamisessa on hyvä ottaa huomioon, onko nuori kypsä ikäisekseen. Jokaista nuorta potilasta ei voi kohdata samoilla kysymyksillä ja haastattelutyylillä. Lisäksi potilaan syyllistäminen aiheuttaa herkästi potilaan ja hoitajan välisen luottamussuhteen menetyksen. Luottamussuhdetta voidaan parantaa kohtelemalla nuorta yksilöllisesti ja tasavertaisesti. (Laukkala ym. 2020; Kaivosoja 2021.) Opinnäytetyön tulokset perustuvat mielenterveys- ja päihdepäivystyksen sairaanhoitajien pienryhmähaastatteluun.

Vuorovaikutus

Vuorovaikutus on keskeinen osa kohtaamista ja on yksi merkittävimmistä osioista nuoren mielenterveyspotilaan onnistuneessa kohtaamisessa. Laadukkaan vuorovaikutuksen koetaan vaikuttavan huomattavasti potilaan kokemaan avun saantiin ja hoitomyönteisyyteen.

Onnistunut vuorovaikutus jakautuu seuraaviin osa-alueisiin:

• Sanaton viestintä
• Verbaalinen viestintä
• Potilaan aktivointi
• Tunteiden validointi
• Mielenkiinnon kohteet
• Kiinnostuksen osoittaminen

Onnistuneessa vuorovaikutuksessa korostuu hoitajan rauhallisuus. Hoitajan rauhallisuus lisää nuoren potilaan halukkuutta kertoa asioistaan. Nuoren kanssa keskustellessa on tärkeää valita sanat huolellisesti, jotta väärinymmärryksiä ei pääse syntymään. Kysymyksien tulisi olla pääasiassa avoimia, jotta vältytään pelkiltä ”kyllä” tai ”ei” vastauksilta. Nuorta kannattaa kehua, jos hän vastaa johonkin kysymykseen hyvin tai pohtii omaa toimintaansa. Lisäksi voidaan kehua myös sitä, että nuori on itse hakeutunut avun piiriin.

Pelkästään haastattelukysymyksillä kontaktin luominen nuoreen voi olla haastavaa. Varsinkin mielentilan arviointi voi olla haastavaa, jos potilas ei halua keskustella omasta mielenterveydestään. Tällöin hyödyksi voi käyttää potilaan omia mielenkiintoja. Keskusteluaiheita voi olla esimerkiksi lemmikit tai opiskelu. Kun nuori alkaa kertomaan tarinaa, saadaan luottamussuhdetta vähitellen rakennettua nuoren ja hoitajan välille. Nuoren kertoessa omista mielenkiinnon kohteistaan tai vastaillessa haastattelukysymyksiin, on hoitajan tärkeää osoittaa selkeästi olevansa kiinnostunut nuoresta ja hänen kertomastaan. Sairaanhoitajien mukaan hyvä tapa osoittaa kiinnostusta nuoren asioista on antaa hänelle mahdollisuus olla enemmän äänessä keskustelussa.

Henkilökunnan roolit nuoren mielenterveyspotilaan onnistuneessa kohtaamisessa

Hoitajan rooli korostuu erityisesti ammatillisuudessa ja neutraaliuudessa. Henkilökunnan toimintatavoissa on hoitajien kesken selkeitä eroja. Vaikka hoitajien toimintatavat poikkeavat toisistaan, on toiminnan taustalla nähtävissä selkeästi yhtenevät teemat ja toimintaperiaatteet.

Henkilökunnan roolit nuoren mielenterveyspotilaan onnistuneessa kohtaamisessa jakautuivat seuraaviin osa-alueisiin:

• Persoonallisuus
• Ammatillisuus
• Kokemus
• Tasavertaisuus
• Neutraalisuus

Hoitohenkilökunnan oma persoonallisuus on selkeä vahvuus, jota sairaanhoitajat käyttävät vuorovaikutustilanteissa nuoren kanssa. Hoitaja voi hyödyntää nuoren mielenterveyspotilaan kohtaamisessa esimerkiksi omaa vanhemmuuttaan ja sen mukanaan tuomia oppeja. Myös työ- ja elämänkokemuksella koetaan olevan positiivinen vaikutus nuoren kohtaamisessa. Omana persoonana toimiessaan on tärkeää toimia samalla ammatillisesti. Ammatillisuudessa korostuu hoitajan rauhallisuus ja kyky olla provosoitumatta, vaikka osa nuorista potilaista saattaa yrittää ärsyttää hoitohenkilökuntaa.

Onnistuneessa nuoren mielenterveyspotilaan kohtaamisessa korostuu tasavertaisuus. Hoitajan ei tulisi asettua nuoren potilaan yläpuolelle ja keskustelussa tulisi pyrkiä neutraliuuteen. Jos hoitaja reagoi vahvasti nuoren kertomiin asioihin, nuori saattaa olla varautuneempi kertomaan asiasta lisää.

Artikkeli pohjautuu opinnäytetyöhön Emmi Rantanen & Valtteri Sulanne (2025) Nuoren mielenterveyspotilaan kohtaaminen akuuttihoitotyössä.

Artikkeli kuva: Copilot, tekoälyn luoma kuva

Lähteet

Kaivosoja, M. 2021. Nuoren psykiatrinen tutkiminen ja hoitoonohjaus. Lääkärin käsikirja, Duodecim. Viitattu 3.2.2025. https://www.terveysportti.fi/apps/dna/ltk/article/ykt00830/search/nuori%20mielenterveys

Kurki-Kangas, L. 2016. Edistävä ja ehkäisevä mielenterveys- ja päihdetyö Mielenterveys ja päihdepalveluissa. Pro-Gradu tutkielma. Terveystieteiden yksikkö. Tampereen yliopisto. Viitattu 19.8.2025. https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/100006/GRADU-1478589814.pdf?se-

Laukkala, T.; Jylhä, P.; Isometsä, E.; Koponen, H.; Marttunen, M.; Wahlbeck, K.; Laajasalo, T.; Vuorio, A. & Pirkola, S. 2020. Itsemurhaa yrittäneen psykiatrinen hoito – Kysy, kuuntele ja hoida perussairaus. Suomen Lääkärilehti. Viitattu 8.2.2025. https://www.terveysportti.fi/apps/dna/ltk/article/sll51085/search/nuoren%20kohtaaminen#s3