Onko uusilla ensihoitajilla vääristynyt kuva ensihoitotyön luonteesta?

20.12.2023

Moni ensihoitajista harkitsee alanvaihtoa, vaikka ensihoitaja AMK -koulutus on yksi Suomen suosituimmista koulutuksista. Onko ensihoitajiksi hakevilla vääristynyt kuva ensihoitotyön todellisuudesta? Miten siirtymistä koulusta työelämään voisi helpottaa? Mitkä tekijät ovat yllättäneet vastavalmistuneet ensihoitajat työelämässä? Opinnäytetyössä selvitettiin muun muassa näitä asioita ja löydettiin konkreettisia keinoja, joilla työpaikat ja koulut pystyvät helpottamaan työelämään siirtymistä ja poistamaan mahdollisia vääristyneitä odotuksia työelämästä.

Syitä ensihoitajien alanvaihtoon ovat esimerkiksi:

  • huoli omasta jaksamisesta
  • heikot urakehitysmahdollisuudet
  • arvostuksen puute ja
  • vastuuseen nähden pieneksi koettu palkka

Ensihoitotyöhön hakeutuvat saattavat ajatella työn sisältävän lähinnä tyypillisiä hätätilanteita, kuten onnettomuuksia ja sairaskohtauksia sekä ”vauhtia ja vaarallisia tilanteita”, mutta arkitodellisuus on toisenlainen, mitä värittävät esimerkiksi yksinäisyys, sosiaaliset-, päihde ja mielenterveysongelmat. Opinnäytetyössä, joka toteutettiin kyselytutkimuksena, selvitettiin mitkä seikat ovat olleet uusille ensihoitajille yllättäviä heidän siirtyessään työelämään. Kysely kohdennettiin Turun ammattikorkeakoulun entisille ja nykyisille ensihoidon opiskelijoille.

Uusilla työntekijöillä on aina odotuksia työtä kohtaan ja uran alkuvaihe on kriittistä aikaa työntekijän työhön sitoutumisen ja työtyytyväisyyden kannalta. Valmistuvilla korkeakouluopiskelijoilla on usein idealistinen kuva työn luonteesta, mutta työelämä ei välttämättä aina vastaa odotuksia. Selvittämällä, mitkä asiat ovat yllättäneet valmistuvat ja vasta valmistuneet ensihoitajat työelämään siirryttäessä, voidaan parantaa ensihoitajien työhyvinvointia, työhön kiinnittymistä ja alan pitovoimaa.

Opinnäytetyön tulokset osoittavat, että uudet ensihoitajat kokevat työelämän vastanneen enimmäkseen heidän odotuksiaan ja suurin osa kokee työnsä arvostetuksi. Yllättävää oli ollut kiireettömien tehtävien suuri määrä, joissa monessa potilas ei tarvinnut ensihoidon palvelua tai kuljetusta jatkohoitoon. Myös väkivallan uhka ensihoitotehtävillä yllätti. Ensihoitotyön henkinen ja fyysinen kuormitus jakoi kyselyyn vastanneiden mielipiteitä.

Monipuolisten työharjoittelumahdollisuuksien ja kannustavan työyhteisön koettiin helpottaneen työelämään siirtymistä.

Vastaajat toivat esiin myös konkreettisia keinoja, joilla pystytään koulun ja työpaikan puolesta tukemaan työelämään siirtymistä. Koulun taholta toivottiin lisää simulaatioharjoittelua kiireettömistä tehtävistä, vaikka painopiste olisikin akuuteissa tilanteissa. Työantajan puolelta vastaajat toivoivat parempaa työhön perehdyttämistä sekä mahdollisuutta henkilökohtaiseen mentorointiin. Monipuolisten työharjoittelumahdollisuuksien ja kannustavan työyhteisön koettiin helpottaneen työelämään siirtymistä.

Vastausten perusteella voidaan todeta, että työelämäodotusten ja -todellisuuden välillä ei ole isoa kuilua, vaikka päinvastaisia tuloksia onkin raportoitu. Mahdollisesti alan imagon ja todellisuuden välillä oleva ristiriita on tiedostettu oppilaitoksissa ja työpaikoilla, ja ristiriidan purkamiseksi on alettu tehdä määrätietoisia toimia.

Lisätutkimusta kuitenkin tarvitaan, esimerkiksi miten mielikuva ensihoitotyöstä ja työn luonteesta muodostuu ja mitkä tekijät tähän vaikuttavat? Työn yksittäisiin osa-alueisiin kohdistuvia odotuksia voisi myös tutkia tarkemmin, sekä tekijöitä, jotka selittävät vaihtelevia kokemuksia työn kuormittavuudesta. Tämä kysely kohdentui Turun AMK:sta entisiin ja nykyisiin opiskelijoihin, joten laajempi kansallinen tarkastelu suuremmalla otoskoolla olisi perusteltua.

Linkki opinnäytetyöhön: https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023120835614

Artikkelikuva: Mat Napo on Unsplash