• ensihoito
• raportointi

Ensihoidon ja sydäntoimenpideyksikön välinen tiedonkulku on tärkeä osa sydäninfarktipotilaan hoitoa. Silti raportointitilanteessa ilmenee merkittäviäkin ongelmia, joiden ratkaiseminen on potilasturvallisuuden kannalta avainasemassa. Turun ammattikorkeakoulun opinnäytetyössä tutkittiin ensihoitajien ja sydäntoimenpideyksikön hoitajien välistä raportointia kolmen kuukauden ajan. Tulokseksi saatiin useita raportoinnin kehityskohteita ja -ideoita, joiden avulla raportointitilannetta voidaan sujuvoittaa kaikille osapuolille. 

Raportointi on keskeinen osa potilaan hoitoprosessin jatkumista ensihoidosta sairaalan sisälle. Raportti potilaasta tulisi antaa rakenteisen mallin mukaisesti, sen tulisi sisältää kaikki oleellinen tieto ja se ei saisi olla liian pitkä. Suomessa on laajasti käytössä ISBAR-raportointimalli, jossa tiedot potilaasta kerrotaan tietyssä järjestyksessä alkaen potilaan tunnistamisesta ja päättyen toimintaehdotukseen. Raportointimalli helpottaa sekä raportin antamista että sen vastaanottamista ja voi siten edistää potilasturvallisuutta. Suullista raporttia tukee kirjallinen raportti, joka ensihoidossa on ensihoitokertomus. Siihen tulisi olla kirjattuna oleelliset asiat potilaan voinnista sekä potilaan saamasta hoidosta ja hoidon vasteesta. Kirjallinen raportti ehkäisee tiedon unohtumista ja katoamista.

Raportoinnin epäonnistuminen voi johtaa tiedon katoamiseen ja potilasturvallisuuden vaarantumiseen. Epäonnistumiselle on useita riskitekijöitä, kuten kiireinen työympäristö, epäselvyys raportin vastaanottajasta sekä kirjallisen materiaalin puute. Kiireisessä tilanteessa raporttiin keskittyminen on heikompaa ja kuunteleminen ei ole tehokasta. Raportti saattaa myös syystä tai toisesta keskeytyä, jolloin sitä joudutaan toistamaan ja tietoja saattaa kadota.

Järjestelmällisyyden puute keskeisenä haasteena

Aikaisemmista tutkimustuloksista poiketen ensihoitajat ja sydäntoimenpideyksikön hoitajat eivät kokeneet ensi- ja sairaanhoitajien välisen osaamisen epätasaisuutta raportointia heikentäväksi tekijäksi. Myöskään suhtautumisella ja asenteilla toista ammattiryhmää kohtaan ei koettu olevan raportointia heikentävää vaikutusta. Löydös oli positiivinen ja kertoo hoitajien keskinäisestä arvostuksesta ja korkeasta koulutustasosta.

Täysin uusia raportoinnin haasteita tutkimuksessa ei havaittu. Ensihoidon ja sydäntoimenpideyksikön välisessä raportoinnissa keskeiseksi ongelmaksi nousi selkeän protokollan puute raportointitilanteessa, jossa myös potilaan hoito siirtyy ensihoidolta sairaalaan. Raportointitilanne on usein kiireellinen ja sekava eikä selkeää työjärjestystä ole. Lisäksi sekavuutta lisää epäselvyys siitä milloin ja kenelle raportti annetaan tai kuunteleeko raporttia oikeasti kukaan. Tilanteessa kaikilla on useita samanaikaisia työtehtäviä ja tilanne kokonaisuudessaan on hyvin rauhaton.

Haasteita raportoinnille lisää raportin katkeaminen ja toisto, jolloin tietoja saattaa jäädä kertomatta. Ajallisesti pitkä raportti on myös ongelmallinen ja raportissa tulisi kertoa vain oleelliset tiedot, kuten potilaan saamat lääkkeet ja allergiat. Pitkästä raportista voi olla haastavaa poimia oleellisia asioita ja keskittyminen siihen saattaa olla vaikeampaa kuin lyhyeen raporttiin.

Protokollasta apua kaaokseen, toimintakulttuurin muutoksesta koko tilanteeseen

Merkittäväksi ratkaisuehdotukseksi raportoinnin ongelmiin voidaan nostaa protokollan luominen raportointitilanteeseen. Selkeä työjärjestys ja henkilöiden roolit helpottavat kaikkien toimintaa raportointitilanteessa. Kaikille tulisi olla selvää kenelle ja missä vaiheessa raportti annetaan. Lisäksi kirjallinen raportti pitäisi toimittaa sydäntoimenpideyksikköön potilaan mukana. On kaikkien etu, että tilanne etenee sujuvasti ja kaikki asianosaiset ovat tilanteen tasalla.

Protokollan luominen ei kuitenkaan yksin pelasta raportointitilannetta. Ympäristö on rauhaton, useita asioita tapahtuu samanaikaisesti ja hoitajien keskittyminen on jakautunut tehtävien välille. Näiden asioiden muuttuminen vaatii koko yksikön toimintakulttuurin muuttumista. On totuttu tekemään samanaikaisesti useita asioita, mutta tulisi pohtia, onko tällainen toiminta tehokasta ja potilaan edun mukaista. Keskittyminen useaan toimintaan samanaikaisesti heikentää keskittymiskykyä, jota tarvitaan raportin kuuntelemiseen.

Olisiko mahdollista pysäyttää kaikki toiminta raportin ajaksi, jolloin siihen pystytään keskittymään ja se voidaan myös antaa ilman keskeytyksiä? Tai voitaisiinko tilanteesta irrottaa raportin antaja ja vastaanottaja ja antaa heille rauha raportoinnin ajaksi? Ratkaisumahdollisuuksia on monia, joista paras löytyy ehkä vain kokeilemalla.

Lähteet:

Bost, N., Crilly, J., Patterson, E., & Chaboyer, W. 2012. Clinical handover of patients arriving by ambulance to a hospital emergency department: A qualitative study. International Emergency Nursing, 20(3), 133–141. https://doi.org/10.1016/j.ienj.2011.10.002 

Raeisi, A., Rarani, M.A. & Soltani, F. 2019. Challenges of patient handover process in healthcare services: A systematic review. https://doi.org/10.4103/jehp.jehp_460_18 

Riihelä, J. & Porthan K. 2018. Dokumentointi. Teoksessa Kuisma, M., Holmström, P., Nurmi, J., Porthan, K. & Taskinen T. (toim.) Ensihoito. (6.-7.). Helsinki: SanomaPro Oy. 45-48 

Sanjuan-Quiles, Á., Hernández-Ramón, M.D.P., Juliá-Sanchis, R., García-Aracil, N., Castejón-De La Encina, M.E. & Perpiñá-Galvañ, J. 2019. Handover of Patients from Prehospital Emergency Services to Emergency Departments: A Qualitative Analysis Based on Experiences of Nurses. Journal of Nursing Care Quality, 34(2), 169–174. https://doi.org/10.1097/NCQ.0000000000000351 

Tortosa-Alted, R., Reverté-Villarroya, S., Martínez-Segura, E., López-Pablo, C. & Berenguer-Poblet, M. 2021. Emergency handover of critical patients. A systematic review. In International Emergency Nursing (Vol. 56). Elsevier Ltd. https://doi.org/10.1016/j.ienj.2021.100997 

Troyer, L. & Brady, W. 2020. Barriers to effective EMS to emergency department information transfer at patient handover: A systematic review. In American Journal of Emergency Medicine (Vol. 38, Issue 7, pp. 1494–1503). W.B. Saunders. https://doi.org/10.1016/j.ajem.2020.04.036