• fysioterapia
• traumainformoitu työote

– Fysioterapeuttien näkemyksiä ja toiveita suhteessa traumainformoidun työotteen koulutukseen

Traumainformoitu työote peräänkuuluttaa ihmistyötä tekeviltä ammattilaista ja organisaatioilta ymmärrystä traumoista ja traumatisoitumisesta. Sen keskeisin ydinperiaate on fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen turvallisen tilan luominen kaikkiin kohtaamisiin. Fysioterapiassa ollaan erilasten kehojen ja kehollisten oireiden äärellä. Huomioiden traumojen yleisyys myös fysioterapeuttien vastaanotolle tulee traumoja kehossaan, mielessään ja hermostossaan kantavia henkilöitä. Tarvitsevatko fysioterapeutit traumaosaamista? Jos tarvitsevat, minkälaista koulutusta fysioterapeutit itse toivovat?

Traumainformoitu työote -mitä se on ja miten sitä voidaan soveltaa?

Ihmiselämään kuuluu usein jonkin järkyttävän tai odottamattoman traumaattisen tilanteen kohtaaminen (Hipp, 2023, s. 15). Näin ollen traumaperäiset oireetkin ovat tavallisia ja niitä esiintyy kaikenikäisten keskuudessa (Traumaperäinen stressihäiriö: Käypä hoito -suositus, 2025). Traumainformoidun työotteen viitekehys on syntynyt viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana, kun traumatisoitumiseen liittyvät tutkimukset ja kliininen työ sekä traumasta selviytyneiden kokemukset ovat hiljalleen tuoneet esille traumojen haitallisuuden, toipumisen monimutkaisuuden sekä niiden vaikutuksen elämään (Fallot & Harris, 2009, s. 1–2; SAMSHA 2014, s. 3–4). Trauma oireiden tunnistaminen terveydenhuollon piirissä on erityisen tärkeää, jotta yksilö ohjautuisi tarvittavien palveluiden piiriin (Traumaperäinen stressihäiriö: Käypä hoito -suositus, 2025).

Traumainformoidun lähestymistavan Käypä hoito -suosituksen (2025) mukaan viitekehystä sovelletaan käytännössä eri aloilla ja toimintaympäristöissä. Soveltamistapoja ohjaavat työotteen keskeiset periaatteet, joita ovat turvallisuus, luotettavuus, vertaistuki, yhteistyö, voimaantuminen ja kulttuurinen nöyryys. Tosin käytännön toteutusmuodot ovat aina tilannekohtaisia ja vakiintumattomia.  Fysioterapiassa traumainformoitu työote on saanut melko vähän huomiota, kuten Heywood ym. (2025, s. 154) toteavat. Tehtyjen tutkimusten (mm. Heywood ym., 2025; Khalil ym., 2025; Bruce ym., 2018) yhdistäväksi tekijäksi nousee työotteeseen liittyvän koulutuksen tarve ja sitä kautta osaamisen kehittäminen.

Traumainformoituun työotteeseen liittyvä koulutus – minkälainen pituus ja sisältö ovat vaikuttavia ja kenelle koulutus tulisi suuntautua?

Traumainformoidun lähestymistavan Käypä hoito -suosituksessa (2025) todetaan, että koulutuksella on keskeinen rooli, kun viitekehystä viedään käytäntöön. Kysymyksiin, minkä pituinen ja sisältöinen koulutus olisi vaikuttavaa, ei ole tieteellisesti tutkittuja vastauksia. Lisätutkimuksia tarvitaan myös siitä, miten traumainformoidun koulutuksen tulisi näkyä käytännön työssä ja pitäisikö vaikutusten olla pysyviä. Sarvela (2020, s. 16) kuitenkin painottaa, että hoitamattomana trauma on kansanterveydellinen haaste, johon jokaisen ihmistyötä tekevän ammattilaisen tulisi puuttua.

Opinnäytetyö tavoite, tarkoitus ja tutkimuskysymys

Opinnäytetyön ”Traumainformoitu työote fysioterapeutin ammatissa – kartoitus tietämyksestä, osaamisesta ja koulutustarpeesta” tavoite oli lisätä tutkittua tietoa fysioterapian ja traumainformoidun työotteen suhteesta. Tarkoitus oli kartoittaa kyselytutkimuksella, minkälaista tietämystä, osaamista ja koulutustarpeita fysioterapeuteilla oli liittyen työotteeseen.

Koulutustarpeeseen liittyvä tutkimuskysymys oli: minkälaista koulutusta traumainformoituun työotteeseen liittyen fysioterapeutit kokevat tarvitsevansa?

Tuloksia

Kyselytutkimukseen vastasi 114 henkilöä. Ensimmäiseksi haluttiin selvittää, kokevatko fysioterapeutit ylipäätään tarvetta koulutukselle. Kaikista vastaajista 3/4 (n=86, 75 %) koki, että traumainformoituun työotteeseen liittyvälle koulutukselle olisi tarvetta fysioterapeutin työssä. Sen sijaan vain muutama (n=2, 2 %) arvioi, että koulutukselle ei ole tarvetta ja hieman yli 1/5 ei osannut sanoa (n=26, 23 %), tarvitaanko koulutusta vai ei.

Kysymys ”Minkälaista koulutusta toivoisit liittyen traumainformoituun koulutukseen?” oli muodoltaan avoin ja siihen vastasi hieman oli 3/5 (n=72, 63 %). Vastaukset koskivat suurimmaksi osaksi koulutuksen tasoa ja sisältöä. Vastaukset jaettiin neljään pääluokkaan: 1. koulutuksen tasoon liittyvät toiveet (n=38), 2. keskeisiin osa-alueihin liittyvät toiveet (n=26), 3. ydinosaamisen kehittämiseen liittyvät toiveet (n=11) ja 4. erityisryhmiin liittyvät toiveet (n=8). Vastauksissa esiintyi myös mainintoja kohderyhmistä, kenelle koulutusta halutaan järjestää. Eniten toivottiin koulutusta itselle ja oman osaamisen kehittämiseen (n=17). Toiseksi eniten mainittiin koulutuksen kohteeksi kaikki tasot sekä kaikki kohtaamiset (n=6) ja kolmanneksi eniten työyhteisöt (n=6) ja organisaatio- /johtotaso (n=6).

Yhteenvetoa

Yleisesti kyselyyn vastanneet fysioterapeutit olivat avoimia traumainformoidun työotteen koulutuksille ja toivoivat voivansa kehittyä siinä. Otsikon ”Eihän me koskaan tiedetä, mitä siellä taustalla on!” -lause on suora lainaus kyselyyn vastanneelta. Vastaaja oli yksi heistä, jotka peräänkuuluttivat perusosaamista kaikille tasoille ja kaikkiin kohtaamisiin. Osaamista voisi tulosten mukaan hankkia jo perusopintojen aikana tai myöhemmin lyhyissä matalantason koulutuksissa. Heille, joita aihe kiinnostaa enemmän, voisi olla tarjolla pidempiä ja syvemmän tason koulutuksia. Sisällöt voisi muokkautua sen mukaan, onko kyse keskeisten osa-alueiden (kuten turvallisen tilan luominen tai trauman kohtaaminen) kehittymisestä, jonkin tietyn ydinosaamisalueen syventymisestä tai tietyn erityisryhmään liittyvän osaamisen vahvistamista.

Lähteet:

Bruce, M., Kassam-Adams, N., Rogers, M., Anderson, K., Prignitz Sluys, K. &Richmond, T. (2018). Trauma providers’ knowledge, views and practice of trauma-informed care. Journal of Trauma Nursing 25(2), 131–138. https://doi.org/10.1097/JTN.0000000000000356

Fallot, R. & Harris, M. (2009). Creating Cultures of Trauma-Informed Care (CCTIC): A Self-Assessment and Planning Protocol. https://traumainformedoregon.org/wp-content/uploads/2014/10/CCTIC-A-Self-Assessment-and-Planning-Protocol.pdf

Heywood, S., Bunzli, S., Dillon, M., Bicci, M., Black, S., Hemus, P., Bogatek, E. & Setchell, J. (2024). Trauma-informed physiotherapy and the principle of safety, trustworthiness, choice, collaboration and empowerment: qualitative study. Physiotherapy Theory and Practice 41(1), 153–168.

Hipp, T. (2023). Trauma ja traumatisoituminen. Teoksessa J. Linner Matikka & T. Hipp (toim.), Traumainformoitu työote (s. 15–27). PS-kustannus.

Khalil, H., Fricker, I., Nazzal, M., Al-Qadah, A., Lababneh, T., Yousef, H.,Golden, S. & Busse, M. (2025). Delivering trauma-focused physiotherapy interventions for trauma-exposed refugees: A qualitative study exploring perspectives and experiences from Jordan and Kenya. Physiotherapy Theory and Practice 41(9), 1899–1900. https://doi.org/10.1080/09593985.2025.2484609

SAMHSA. (07.2014). SAMHSA’s concept of trauma and guidance for a trauma-informed approach. Substance Abuse and Mental Health Services Administration. https://www.traumainformedcare.chcs.org/wp-content/uploads/samhsa_trauma_concept_paper.pdf

Sarvela, K. (2020). Traumainformoidun hoivan taustaa. Teoksessa K. Sarvela & E. Auvinen (toim.), Yhteinen kieli – traumatietoisuutta ihmisten kohtaamiseen (s. 13–31). Basam Books Oy.