Päiväkodissa on huomattu, että 5‑vuotiaalla Tarmolla on haasteita liikkumisessa yhteisillä metsäretkillä. Haasteet näkyvät erityisesti epätasaisessa maastossa ja tasapainoa vaativissa tilanteissa. Tässä artikkelissa tarkastellaan, miten fysioterapeutti voi tukea lapsen osallisuutta ja suoriutumista motorisen oppimisen näkökulmasta.

Motoriset perustaidot ja tasapaino

Tasapainotaidot kuuluvat motorisiin perustaitoihin havaintomotoristen taitojen, välineenkäsittelytaitojen ja liikkumistaitojen lisäksi. Tasapainotaidot luovat pohjan kaikelle liikkumiselle, ja niiden hallinta on edellytys esimerkiksi kävelylle, juoksulle ja suunnanmuutoksille (Kauranen 2021, 348–349, 360–361; Yanovich & Salit 2022). Tasapainon hallinta tarkoittaa kykyä ylläpitää kehon asento ja painopiste tukipinnan päällä tai lähellä sitä. Staattinen tasapaino viittaa kehon hallintaan paikallaan ollessa, esimerkiksi seistessä tai istuessa, kun taas dynaaminen tasapaino liittyy liikkeessä tapahtuvaan hallintaan, kuten kävelyyn tai juoksuun (Kauranen 2021, 348–349, 360–361). Haasteet tasapainon hallinnassa voivat johtaa epävarmaan liikkumiseen ja vaikeuttaa uusien taitojen oppimista. Tämä voi lisätä tapaturmariskiä sekä heikentää lapsen toiminnallista itsenäisyyttä (Neptune & Vistamehr 2019).

Piilo-tutkimus (2019–2021) kehitettiin varhaiskasvatusikäisten lasten liikunnan, fyysisen aktiivisuuden ja motoristen taitojen seurantaan. Tutkimuksen myötä syntyi muun muassa motoristen taitojen laatukriteerit -työkalu 4–6‑vuotiaiden lasten motoristen taitojen arviointiin. Työkalu sisältää sekä dynaamisen että staattisen tasapainon laadullista ja määrällistä arviointia ja on hyödynnettävissä varhaiskasvatuksen arjessa. Piilo-tutkimus osoitti, että 6% lapsista kärsii motorisen oppimisen vaikeuksista ja 14% :lla todettiin lievä motorisen oppimisen vaikeus. Ilman tarkoituksenmukaista ja oikein ajoitettua tukea nämä haasteet voivat jatkua aikuisuuteen altistaen mm. sosiaalisen osallistumisen haasteille, syrjäytymiselle ja oppimisvaikeuksille (Sääkslahti ym. 2021, 98–99).

Motorinen oppiminen

Motorinen oppiminen terminä voi olla harhaanjohtava, sillä liike syntyy aisti-, havainto-, kognitiivisen ja motorisen järjestelmän vuorovaikutuksesta. Motorinen oppiminen voidaan kuvata yksilön kyvyksi ohjata tai säädellä niitä mekanismeja, jotka ovat olennaisia liikkeen suorittamiselle. Liike ei synny irrallaan, vaan rakentuu yksilön, tehtävän ja ympäristön vuorovaikutuksesta. Yksilön kyky vastata tehtävän ja ympäristön vaatimuksiin määrittää hänen toimintakykynsä (Shumway-Cook & Woollacott 2024, 3–4.) Taidon oppiminen edellyttää myös riittävää altistumista tilanteille, jota kyseinen taito edellyttää. Toistuvat kokemukset mahdollistavat taidon oppimisen. (Puustjärvi 2024, 16.)

Motorisen oppimisen vaiheet

Motorisen oppimisen eteneminen voidaan jäsentää vaiheittain:

• Taidon hankintavaihe: uutta taitoa opetellaan, ja suoritus vaatii tietoista keskittymistä. Suoritus voi olla vaihtelevaa
• Säilyttämisvaihe: harjoittelun myötä taito vakiintuu ja on toistettavissa. Muutos alkaa olla pysyvä
• Siirtovaikutus: opittua taitoa pystytään soveltamaan erilaisiin ympäristöihin ja tilanteisiin
• Adaptaatio: taitoa mukautetaan joustavasti ympäristön vaatimusten mukaan (Lee ym. 2025).

Mitä fysioterapeutin tulee huomioida Tarmon kuntoutuksessa?

Tarmon fysioterapiassa tavoitteet asetetaan hänelle merkityksellisen toiminnan ympärille. Tarmon kohdalla keskeinen tavoite on kyky liikkua turvallisesti epätasaisessa metsämaastossa. Tämä tavoite on tärkeä myös hänen perheelleen, joka viettää vapaa-aikaa luonnossa liikkuen. Vanhemmat sekä varhaiskasvatuksen henkilökunta tulee sitouttaa kuntoutukseen.

Kuntoutuksessa huomioidaan yksilölliset tekijät. Tarmon vireystila on parhaimmillaan aamupäivällä ja alkuviikosta, ja hän kuormittuu helposti hälyisessä ympäristössä. Tämän vuoksi harjoittelu aloitetaan suljetussa ja ennustettavassa ympäristössä, kuten terapiatilassa, jossa ärsyketekijät ovat minimissä. Harjoittelun tulee olla Tarmolle mielekästä ja leikillistä. Esimerkiksi tasapainon harjoittelua voidaan toteuttaa yhdellä jalalla seisomisen, erilaisten alustojen hyödyntämisen tai tasapainoratojen avulla. Näin lapsi saa toistuvia onnistumisen kokemuksia ja motivaatiota harjoitteluun. Taidon kehittyessä harjoittelua siirretään avoimempaan ja vaihtelevampaan ympäristöön, kuten päiväkodin pihalle ja myöhemmin metsäretkille. Avoimessa ympäristössä korostuu kyky soveltaa opittuja taitoja ennakoimattomissa tilanteissa, kuten ryhmässä liikkuessa epätasaisessa maastossa.

Keskeistä on myös yhteistyö vanhempien ja varhaiskasvatuksen henkilöstön kanssa. Yhteistyön avulla varmistetaan, että lapsi saa riittävästi harjoittelua arjen eri ympäristöissä ja että kuntoutus tukee lapsen osallisuutta kokonaisvaltaisesti.

Lopuksi

Piilo-tutkimuksen motoristen taitojen laatukriteerit -työkalu tarjoaa hyödyllisen välineen leikki‑ikäisten lasten motoristen taitojen arviointiin varhaiskasvatuksessa. Kehittämistyön yhteydessä tuotettu oppimateriaali, joka sisältää videoita ja oppimistehtäviä, tukee opiskelijoita ja ammattilaisia motoristen taitojen harjoittamisen suunnittelussa.

Opinnäytetyöprosessin aikana korostui erityisesti ymmärrys siitä, että lapsen toimintaa tulee tarkastella kokonaisuutena. Yksilön, ympäristön ja tehtävän välinen vuorovaikutus on keskeistä sekä motorisessa oppimisessa että kuntoutuksen suunnittelussa. Fysioterapeutin rooli on tukea tätä vuorovaikutusta niin, että lapsen osallisuus arjen toimintoihin mahdollistuu.

Artikkeli pohjautuu Theseuksessa julkaistuun opinnäytetyöhön Leikki-ikäisen lapsen sensomotoristen taitojen tukeminen arjessa : haasteet taidoiksi
Ikonen, Henna; Konsi, Ida; Kulmala, Justina (2026)

https://www.theseus.fi/handle/10024/917886

Lähteet

Kauranen, K. 2021. Fysioterapeutin käsikirja. Helsinki: Sanoma pro oy

Lee, T.D., Hunter, J.P., Carson, S. & Alloway, T., Wolpert, D.M. & Ghahramani,Z. 2025. California Learning Resource Network. CLRN-team. July 2, 2025. What is motor learning? Viitattu 12.11.2025. https://www.clrn.org/what-is-motor-learning/#google_vignette

Neptune, R. R., & Vistamehr, A. 2019. Dynamic balance during human movement: Measurement and control mechanisms. Journal of Biomechanical Engineering, 141(7), 070801. Viitattu 21.2.2026. https://doi.org/10.1115/1.4042170

Puustjärvi, A. 2024. Aistitiedon käsittelyn vaikeudet. Jyväskylä: Santalahti-kustannus.

Shumway-Cook, A. & Woollacott, M. 2024. Motor Control. Translating Reasearch into clinical practise. Sixth edition. Wolters Kluwer 2024.

Sääkslahti, A., Mehtälä, A., & Tammelin, T. 2021. Piilo – Pienten lasten liikunnan ilon, fyysisen aktiivisuuden ja motoristen taitojen seuranta: Kehittämisvaiheen 2019–2021 tulosraportti. Jyväskylän yliopisto, Likes. Viitattu 8.9.2025. https://static.jamk.fi/likes/Piilo_tulosraportti.pdf

Yanovich, E., & Bar-Shalom, S. (2022). Static and dynamic balance indices among kindergarten children: A short-term intervention program during COVID-19 lockdowns. Children (Basel), 9(7), 939. https://doi.org/10.3390/children9070939