Kuunteleminen, ymmärrys ja välittäminen ratkaisevat – tutkimus avaa urheiluseuroissa toimivien ohjaajien kokemuksia monikulttuurisessa ryhmässä toiminnasta
Tutkimuksessa haastateltiiin Varsinais-Suomessa urheiluseuroissa toimivia, jotka ohjaavat monikulttuurista lasten tai nuorten ryhmää. Ohjaajat kokivat valmiutensa monikulttuurisen ryhmän ohjauksessa pääosin hyviksi. Monikulttuurisuus tuli ryhmien toiminnassa esiin sekä positiivisesti, että tietynlaisina haasteina joihin ohjaajien piti mukautua.
Valmentaja monikulttuurisessa ympäristössä
Nykypäivänä elämme hyvin monikulttuurisessa ympäristössä; ulkomaalaistaustaisen väestön määrä on ollut jatkuvassa kasvussa viime vuosikymmenet. Monikulttuurinen ympäristö näkyy yhteiskunnassamme monin eri tavoin, myös liikuntaharrastuksissa. Lasten ja nuorten ryhmissä toimivat valmentajat kohtaavat jo entuudestaan monenlaisia haasteita, joiden lisäksi ryhmän monikulttuurisuus tuo uuden ulottuvuuden toimintaan. Kuinka siis valmentajat itse kokevat ilmiön työssään ja millä tavalla se näkyy ryhmän toiminnassa?
Valmentajien kokemuksia monikulttuurisuudesta lasten ja nuorten urheiluharrastuksissa ei ole Suomessa laajemmin tutkittu entuudestaan. Turun ammattikorkeakoulun opinnäytetyönä tehdyllä tutkimuksella selvitettiin, miten valmentajat kokevat omat valmiutensa ohjata monikulttuurista ryhmää, sekä millä tavalla monikulttuurisuus näkyy ryhmän toiminnassa. Tutkimus toteutettiin teemahaastatteluin.
Kokemuksia vaatimuksista ja valmiuksista
Valmentajilta kysyttiin muun muassa, että millaista osaamista monikulttuurisen ryhmän ohjaaja tarvitsee. Erityisen tärkeinä valmentajat pitivät yleistä empatiakykyä ja kykyä kohdata valmennettava yksilönä. Myös selkeä ja hyvä kommunikaatio korostui vastauksissa. Kielitaidon kerrottiin olevan aina avuksi, unohtamatta kuitenkaan kuuntelu ja keskustelutaitoja. Myös ymmärrys eri uskonnoista, kulttuureista, toimintatavoista ja luonteenpiirteistä koettiin tärkeänä monikulttuurisen ryhmän kanssa toimiessa. Valmentajat kertoivat miten monikulttuurisen ryhmän kanssa toimiessa yleinen ohjausosaaminen korostuu. Tärkeinä asioina listatiin myös käytännönläheisyys, mukanaolo, yllättävien tilanteiden hallinta ja auktoriteetin käyttö.
Valmentajat kokivat valmiutensa ohjata monikulttuurista ryhmää hyviksi. Vahvuuksina ohjaustyössä koettiin empatiakyky, kulttuuriymmärrys, lajiosaaminen ja ohjausosaaminen. Kun taas kehittämiskohteinaan valmentajat kokivat kommunikaation pelaajien ja vanhempien kanssa, temperamenttiin liittyvän auktoriteettiaseman ja tunteidenhallinnan opetuksen, sekä yleisen kulttuuriymmärryksen. Monikulttuurisen ryhmän ohjaukselle vaatimuksia asettavia asioita valmentajat kuvailivat muun muassa näin:
”…kun temperamentti ja semmonen niinkun kotikasvatus ja se ehkä semmonen niinku kulttuuri, jotain ihan tommost niinku harrastetasonkin pelaamista kohtaan, voi olla tosi erilainen, kun suomalaiselta joka tulee vaan seuratoimintaan mukaan sen takii et kiva potki palloo niin-.”
”Semmoinen niinkun eri kulttuurien ymmärtäminen. Et ikinä ei voi varmaan olla ihan täydellinen, ellei se oo sun ihan oma, mitä sä oot omaksunut. Niinku muiden kulttuurien ymmärtäminen ja niiden mukaan toimiminen.”
Millä tavalla monikulttuurisuus näkyy?
Haastateltavilta kysyttiin, näkyykö ryhmän monikulttuurisuus merkittävällä tavalla positiivisena tai negatiivisena tekijänä. Vastauksissa tuli esille positiivisia ja negatiivisia asioita, mutta myös kuvauksia siitä, miten monikulttuurisuus vaikuttaa ryhmän tai yksilöjen kanssa toimintaan tai miten ryhmän toimintaa on mukautettu. Valmentajat kokivat eniten haasteita kommunikaatiossa: kielimuuri valmentajan ja ohjattavan, sekä ohjattavan vanhempien välillä nousivat selvästi esille. Kielitaidosta oli huomattavaa apua valmentajille. Valmentajan oma kielitaito mahdollisti kommunikaation, kuin myös valmennettavien, jotka saattoivat toimia tulkkina tarvittaessa.
Kulttuurien ja uskontojen välillä vallitsevat erilaiset toimintatavat, luonteenpiirteet ja aikakäsitys näkyivät toiminnassa. Kokemukset tästä olivat sekä positiivisia, että negatiivisia: tulisempaa temperamenttia piti välillä koittaa hillitä tai kanavoida, mutta toisaalta voittamisen ja kehittymisen halu inspiroivat koko joukkuetta. Eräs valmentaja kuvaili asiaa näin:
”Jos nyt puhutaan urheilusta, niin se intohimo siellä, niin se on sellanen, mistä me kaikki voitaisiin ottaa niinku oppia. Ja jos me saataisiin se sama intohimo kaikkeen tekemiseen mitä me tehdään, niin vois tapahtua aika kivojakin juttuja. Että mun mielestä sitten niinku ohjaajan vastuulla on tavallaan niinku sen intohimon kanavoiminen oikeisiin juttuihin”
Joukkueen sisällä tapahtuva kulttuurinen oppiminen, keskinäinen kunnioitus ja yhteisöllisyys nähtiin monikulttuurisen ryhmän vahvuutena. Samasta kulttuuritaustasta tulevien pelaajien yhteisö myös selvästi sitoutti pelaajia toimintaan, joskin jo yhden porukkaan kuuluvan pelaajan lähtö saattoi johtaa useamman pelaajan lopettamiseen.
Mukautuksia toiminnassa
Valmentajat kertoivat, millä tavalla joukkueen toimintaa oli mukautettu vastaamaan tarpeita ja mukautukset myötäilivätkin pitkälti toiminnassa nousseita haasteita. Eniten muutoksia oli tehty kommunikaatioon liittyvissä asioissa: vanhempi tai pelaaja saattoi tulkata harjoituksissa tai viesti saatiin perille visuaalisesti ohjaamalla ja näyttämällä esimerkkiä. Ohjeita oli selkeytetty ja yksinkertaistettu, sekä harjoitusten selkeään ja toistuvaan rakenteeseen sekä rutiineihin kiinnitettiin enemmän huomiota.
”Niin se että on yhteiset pelisäännöt, niin se on tosi tärkeätä ja sitten selkeä rakenne ja sitten semmoiset toistuvat rutiinit. Niin se on ihan sama mist sä tuut, mutta jos se toistuu ja on samanlaista ja selkeätä se toiminta niin se on ainakin helpottanut ihan jokasta.”
Valmentajat kokivat myös, että monikulttuurisessa ryhmässä valmentajan ohjaustyylin on oltava normaalia tiukempi, joskin korostivat myös positiivisen palautteen merkitystä. Harjoittelua oli lisäksi mukautettu yksilöllisesti esimerkiksi pelaajan paaston aikana. Harjoittelussa tehtyjen muutosten lisäksi myös keskustelua ohjattavien ja perheiden välillä oli lisätty. Esimerkiksi naisvalmentajat kertoivat haastattelussa kokeneensa tarpeelliseksi käydä ohjattavien ja vanhempien kanssa keskustelua naisten asemasta suomalaisessa yhteiskunnassa, sekä roolista valmentajana ja auktoriteettina.
Kaikkiaan valmentajat kuvailivat valmiuksiaan ohjata monikulttuurista ryhmää hyviksi. Monikulttuurisuus näkyi ryhmässä monin tavoin ja joukkueen toimintaa oli mukautettu ilmaantuvien haasteiden mukaan. Aiheen parista voisi jatkaa toteuttamalla määrällisen tutkimuksen ja kartoittaa monikulttuurisen ryhmän ohjaamisen tasoa laajemmin. Useat haastateltavat ilmaisivat myös kiinnostusta kuulla muiden monikulttuuristen ryhmien valmentajien kokemuksia.
Jatkoa ajatellen
Tutkimus avasi valmentajien kokemuksia monikulttuurisen ryhmän ohjaamisesta ja vaikutuksista toimintaan arjessa. Kaikki haastateltavat kokivat aiheen ajankohtaiseksi ja tärkeäksi. Valmentajat toivat esille myös kiinnostusta vertaisten toimintaan vastaavissa tilanteissa ja olivat avoimia lisäkoulutukselle monikultuurisuuteen liittyen. Kehitysehdotuksena tutkimuksessa mainittiinkin mahdollinen vertaistukiryhmän tai keskustelufoorumin järjestäminen monikulttuurisen ohjaamisen tai opetuksen parissa toimiville.
Monikulttuurisuuden tutkiminen ilmiönä liikunnan, terveyden ja hyvinvoinnin näkökulmasta on jatkuvasti ajankohtaisempaa ja fysioterapeuteilla onkin ammattiryhmänä mahdollisuus edistää ulkomaalaistaustaisten liikuntapalvelujen saatavuutta ja toimivuutta.