Pisa-oireyhtymä Parkinson potilailla 2/3: Pisa-oireyhtymä heikentää toimintakykyä – fysioterapialla voidaan tukea liikkumista ja arkea
Pisa-oireyhtymä on Parkinsonin tautiin liittyvä asentohäiriö, joka voi heikentää tasapainoa, kävelyä ja päivittäistä toimintakykyä merkittävästi. Kirjallisuuskatsauksen perusteella fysioterapialla ja säännöllisellä harjoittelulla voidaan lievittää oireita sekä tukea toimintakykyä, vaikka tutkimusnäyttö aiheesta on vielä rajallista.
Pisa-oireyhtymä lisää toimintakyvyn haasteita
Kirjallisuuskatsaus perustuu viiteen tutkimukseen, jotka koostuivat interventiotutkimuksista, tapausraporteista sekä katsausartikkeleista. Tutkimuksissa tarkasteltiin fysioterapeuttisten menetelmien vaikutuksia Pisa-oireyhtymän oireisiin, tasapainoon ja toimintakykyyn.
Pisa-oireyhtymä on Parkinsonin tautiin liittyvä asentohäiriö, jolle on ominaista vartalon lateraalinen kallistuma, yleensä vähintään noin 10 astetta. Oireyhtymä heikentää tasapainoa, kävelyä ja yleistä toimintakykyä sekä lisää kaatumisriskiä ja kipua.
Kirjallisuuskatsauksen perusteella fysioterapialla on keskeinen rooli Pisa-oireyhtymän kuntoutuksessa. Vaikka tutkimusnäyttö on vielä rajallista ja tutkimusasetelmat vaihtelevia, tulokset viittaavat siihen, että kohdennetulla ja riittävän intensiivisellä harjoittelulla voidaan vaikuttaa sekä vartalon asentoon että toimintakykyyn (Barone ym., 2016; Zak ym., 2021).
Keskivartalon harjoittelu kuntoutuksen keskiössä
Tutkimuksissa arvioitiin muun muassa:
- vartalon lateraalista kallistumaa
- tasapainoa
- kävelyä
- toimintakykyä
Arvioinnissa käytettiin erilaisia kliinisiä mittareita, kuten UPDRS-arviointia, tasapainotestejä ja goniometriaa. Osassa tutkimuksista hyödynnettiin myös tarkempia menetelmiä, kuten optoelektronista liikeanalyysiä ja EMG-mittauksia (Bartolo ym., 2010; Kataoka ym., 2013). Tutkimukset korostivat erityisesti keskivartalon hallintaan kohdistuvan harjoittelun merkitystä. Harjoittelu sisälsi esimerkiksi:
- venyttelyä
- lihasvoimaharjoittelua
- tasapainoharjoittelua
- kävely- ja asennonhallintaharjoitteita
- askellusharjoitteita
- kyykkyharjoitteita
- vartalon ojennus- ja suunnanmuutosharjoitteita
Neljä viikkoa kestänyt intensiivinen fysioterapia vähensi merkittävästi vartalon lateraalista kallistumaa ja paransi liikkuvuutta. Vaikutusten todettiin säilyvän myös kuuden kuukauden seurannassa. Samansuuntaisia tuloksia on raportoitu tutkimuksissa, joissa keskivartaloharjoittelu paransi toimintakykyä ja vähensi kallistumaa (Bartolo ym., 2010; Barone ym., 2016).
Harjoittelun säännöllisyys ja vaikutukset toimintakykyyn
Tutkimuksissa nousi esiin harjoittelun intensiteetin ja säännöllisyyden merkitys kuntoutuksen tuloksellisuudelle. Harjoittelua toteutettiin usein useita kertoja viikossa, ja yksittäiset harjoituskerrat kestivät 60–90 minuuttia. Tulosten perusteella säännöllinen ja riittävän kuormittava harjoittelu näyttää olevan yhteydessä parempiin kuntoutustuloksiin. Lisäksi vaikutusten säilyminen edellyttää harjoittelun jatkuvuutta, sillä lyhytkestoinen interventio ei yksin riitä pitkäaikaisten muutosten ylläpitämiseen (Lena ym., 2017).
Yksittäisissä tapausraporteissa intensiivisen fysioterapian havaittiin:
- vähentävän vartalon kallistumaa
- parantavan kävelymatkaa
- lievittävän kipua
Tulokset viittaavat siihen, että myös pitkäaikaisiin oireisiin voidaan vaikuttaa kohdennetulla harjoittelulla. Vaikka tapausraporttien tuloksia ei voida suoraan yleistää, ne tukevat käsitystä fysioterapian mahdollisuuksista Pisa-oireyhtymän kuntoutuksessa (Kataoka ym., 2013).
Lisää tutkimusta tarvitaan kuntoutuksen vaikuttavuudesta
Pisa-oireyhtymän kuntoutuksen tulisi olla kokonaisvaltaista ja yksilöllisesti suunniteltua. Erityisesti tasapainon, ryhdin ja kävelyn harjoittaminen näyttävät olevan keskeisiä fysioterapian osa-alueita. Tulokset viittaavat siihen, että säännöllinen ja riittävän intensiivinen harjoittelu voi vähentää vartalon lateraalista kallistumaa sekä tukea toimintakykyä ja liikkumista. Lisäksi varhainen tunnistaminen on tärkeää, sillä oikea-aikainen kuntoutus voi ehkäistä pysyvien rakenteellisten muutosten kehittymistä.
Tutkimusnäyttö Pisa-oireyhtymän kuntoutuksesta on kuitenkin edelleen rajallista. Tutkimuksissa on käytetty vaihtelevia menetelmiä, otoskoot ovat pieniä ja osa tutkimuksista perustuu tapausraportteihin, mikä rajoittaa tulosten yleistettävyyttä ja vertailtavuutta. Tulokset ovat kuitenkin lupaavia ja viittaavat siihen, että fysioterapialla voidaan vähentää kaatumisriskiä, lievittää oireita ja tukea elämänlaatua Pisa-oireyhtymää sairastavilla Parkinson-potilailla. Jatkossa tarvitaan lisää laadukkaita ja pitkäaikaisseurantoihin perustuvia tutkimuksia kuntoutusmenetelmien vaikuttavuudesta.
Artikkeli pohjautuu Theseuksessa julkaistuun opinnäytetyöhön: Heikkinen, Lauas ja Prykäri (2026) Pisa-oireyhtymä Parkinson-potilailla.
Artikkelisarjan muut osat:
Pisa-oireyhtymä Parkinson-potilailla 1/3: Oireyhtymän tausta ja kuntoutus
Pisa-oireyhtymä Parkinson-potilailla 3/3: Yhdistelmähoidot – lupaava suunta?
Lähteet:
Barone, P., Santangelo, G., Amboni, M., Pellecchia, M. T., & Vitale, C. (2016). Pisa syndrome in Parkinson’s disease and parkinsonism: Clinical features, pathophysiology, and treatment. The Lancet Neurology, 15(10), 1063–1074. https://doi.org/10.1016/S1474-4422(16)30173-9
Bartolo, M., Serrao, M., Tassorelli, C., Don, R., Ranavolo, A., Draicchio, F., Pacchetti, C., Buscone, S., Perrotta, A., Furnari, A., Bramanti, P., Padua, L., Pierelli, F. & Sandrini, G. (2010). Four-week trunk-specific rehabilitation treatment improves lateral trunk flexion in Parkinson’s disease. Movement disorders: official journal of the Movement Disorder Society, 25(3), 325–331. https://doi.org/10.1002/mds.23007
Freepik. (2026). Full shot senior man with elastic band [Valokuva]. Freepik. https://www.magnific.com/fi/ilmainen-kuva/koko-kuva-iakkaasta-miehesta-kuminauhalla_13402626.htm#fromView=search&page=1&position=0&uuid=18d0f0ba-15f4-4849-84ca-0af4a5f60ca3&query=Full+shot+senior+man+with+elastic+band+
Kataoka, H., Ikeda, M., Horikawa, H., & Ueno, S. (2013). Reversible lateral trunk flexion treated with a rehabilitation program in a patient with Parkinson’s disease. Parkinsonism & related disorders, 19(4), 494–497. https://doi.org/10.1016/j.parkreldis.2012.12.001
Lena, F., Iezzi, E., Etoom, M., Santilli, M., Centonze, D., Foti, C., Grillea, G. & Modugno, N. (2017). Effects of postural exercises in patients with Parkinson’s disease and Pisa syndrome: A pilot study. Journal of Rehabilitation Medicine, 49(5), 423-430. https://doi.org/10.2340/16501977-2210
Zak, M., Sikorski, T., Wasik, M., Krupnik, S., Andrychowski, J., & Brola, W. (2021). Pisa syndrome: Pathophysiology, physical rehabilitation and falls risk. NeuroRehabilitation, 49(3), 363–373. https://doi.org/10.3233/NRE-210167