Pisa-oireyhtymä Parkinson-potilailla 3/3: Yhdistelmähoidot – lupaava suunta?
Tutkimusnäyttöä Pisa-oireyhtymän kuntoutuksesta on toistaiseksi vähän. Yhtenäiset arviointi- ja diagnosointikriteerit puuttuvat ja tutkimukset sisältävät usein metodologisia ongelmia. Tästä huolimatta esimerkiksi botuliinipistosten ja kuntoutuksen yhdistäminen on tuottanut lupaavia tuloksia.
Kuten artikkelisarjan aiemmista julkaisuista käy ilmi, Pisa-oireyhtymää on tutkittu kuntoutuksen ja erityisesti fysioterapian näkökulmasta erittäin vähän. Tähän mennessä tehdyt tutkimukset ovat pääosin olleet tapaustutkimuksia, otoskooltaan pieniä ja interventioiltaan vaihtelevia, mikä heikentää niiden luotettavuutta ja vertailtavuutta.
Kirjallisuudessa on kuitenkin tutkimuksia, joissa on tutkittu yhdistelmähoitojen, kuten kuntoutuksen ja botuliinitoksiinipistosten, vaikutusta Pisa-oireyhtymään. Vaikka yhdistelmähoitoja käsitteleviä tutkimuksia on myös niukasti, niistä on saatu lupaavia tuloksia. Esimerkiksi Gandolfi ym. (2024) raportoivat systemaattisessa katsauksessaan huomattavaa lateraalisen kallistuman ja kivun lievittymistä kuntoutuksen ja botuliinipistosten jälkeen.
Pistoshoidot ja kuntoutus – kohti tehokkaampaa hoitoa?
Katsaus sisälsi yhden tapaustutkimuksen sekä yhden satunnaistetun kontrolloidun tutkimuksen, joissa yhteensä otoskoko oli 27 potilasta. RCT-tutkimuksessa tutkimusryhmä sai EMG:n avulla botuliinipistoksen lonkankoukistajaan, selän ja vatsan alueen lihaksiin sekä rinta- ja lannerangan viereisiin lihaksiin, kontrolliryhmän saadessa suolaliuospistoksen (Tasorelli ym., 2014). Tapaustutkimuksessa niin ikään EMG:lla avustettuna potilas sai botuliinipistoksen T10-L2-nikamien välille rangan viereisiin lihaksiin molemmin puolin (Gandolfi ym., 2024). Molemmissa tapauksissa kuntoutusta toteutettiin viisi kertaa viikossa. RCT-tutkimuksessa intervention kesto oli neljä viikkoa, tapaustutkimuksessa kolmen kuukauden harjoittelun jälkeen harjoitusmäärää vähennettiin kolmeen kertaan viikossa.
Molemmissa tulokset antoivat viitteitä yhdistelmähoitojen tehokkuudesta: RCT-tutkimuksessa todettiin Pisa-oireiden lievittyneen sekä tutkimuksen lopussa että vielä kolme kuukautta intervention päättymisen jälkeen (Tasorelli ym., 2014). Tapaustutkimuksessa kallistuskulma oli lieventynyt 20 astetta ja VAS-asteikolla mitattu kipu lieventynyt neljä yksikköä 15 päivän kuluttua pistoksesta (Gandolfi ym., 2024).
Myös Di Martino ym. (2017) raportoivat tutkimuksessaan, että uloimpaan vinoon vatsalihakseen kohdistettu pistoshoito ja kuntoutuksen yhdistäminen tuotti lupaavia tuloksia. Vaikka tutkimuksessa otoskoko oli vain kymmenen potilasta ja harjoittelu kesti kaksi viikkoa sisältäen venyttelyä sekä tasapaino- ja asennonhallintaharjoitteita, kuntoutusjakson päätyttyä sekä seurantamittauksessa havaittiin parannusta useilla mittareilla sekä potilaiden subjektiivisessa kokemuksessa. (Di Martino ym., 2017) Näiden tutkimusten perusteella on siis näyttöä siitä, että yhdistelmähoidot voivat olla tehokkaita Pisa-oireyhtymän hoidossa, vaikka lisätutkimusta tarvitaan aiheesta paljon.
Nykyinen tutkimusnäyttö – rajoitteet ja puuttuvat pitkäaikaisseurannat
Pisa-oireyhtymää käsittelevät tutkimukset ovat heterogeenisiä ja sisältävät metodologisia ongelmia. Tutkimuksissa on usein pieni otoskoko, interventiot vaihtelevat eikä tapausverrokkitutkimuksia tai sokkoutettuja tutkimuksia ole juurikaan tehty. Tämä vaikeuttaa johtopäätösten tekoa sekä tutkimusten keskinäistä vertailua. Erityisesti aiheesta kaivataan lisää RCT-tutkimuksia, jotka ovat luotettavuudeltaan parempia kuin tämänhetkiset tapaustutkimukset ja pienet interventiotutkimukset ilman kontrolliryhmiä. Tutkimuksen kohteena tulisi olla kuntoutuksen ja botuliinihoitojen vaikutus sekä yksittäisinä menetelminä että yhdistelmähoitoina.
Myös pitkäaikaisvaikutuksista tarvitaan lisää tietoa. Tähänastisissa tutkimuksissa interventiot on toteutettu lyhyen ajan sisällä, ja vaikka tulokset ovat olleet lupaavia, niillä ei ole voitu todistaa kuntoutuksen vaikuttavuutta pitkäaikaisseurannassa. On kuitenkin todistettu, että harjoittelun vaikuttavuuteen vaikuttaa olennaisesti jatkuvuus ja säännöllisyys, mikä tukee käsitystä siitä, että saavutettu hyöty menetetään kuntoutuksen päätyttyä, jos harjoittelua ei jatketa.
Patofysiologian ymmärrys keskiössä
Metodologisten ongelmien lisäksi haasteita tuottaa myös Pisa-oireyhtymän tarkan määritelmän ja yhtenäisten kriteerien puuttuminen. Kuten Gandolfi ym. (2024) toteavat katsauksessaan, Pisa-oireyhtymän tutkimusta, hoitoa ja kuntoutusta rajoittaa oireyhtymän patofysiologian epäselvyys. Vaikka patofysiologiaksi on tällä hetkellä esitetty kahta eri mekanismia, etiopatogeneesi ei ole kuitenkaan yksiselitteinen.
Pisa-oireyhtymän patofysiologian tutkiminen on jatkossa keskeistä erityisesti siksi, että sen ymmärtämisellä on suuri merkitys lääkehoidon, botuliinipistosten ja kuntoutuksen toteutukseen ja vaikuttavuuteen. Yhtenäiset diagnostiset kriteerit ja arviointimenetelmät mahdollistavat oireyhtymän systemaattisen tutkimisen, diagnosoinnin ja hoidon, joten tulevaisuudessa tähän tarvitaan luotettavasti toistettavat menetelmät, joita voidaan hyödyntää myös perusterveydenhuollossa.
Artikkeli pohjautuu Theseuksessa julkaistuun opinnäytetyöhön: Heikkinen, Lauas ja Prykäri (2026) Pisa-oireyhtymä Parkinson-potilailla.
Artikkelisarjan muut osat:
Pisa-oireyhtymä Parkinson-potilailla 1/3: Oireyhtymän tausta ja kuntoutus
Pisa-oireyhtymä Parkinson-potilailla 2/3: Pisa-oireyhtymä heikentää toimintakykyä – fysioterapialla voidaan tukea liikkumista ja arkea
Lähteet
Gandolfi, M., Artusi, C. A., Imbalzano, G., Camozzi, S., Crestani, M., Lopiano, L., Tinazzi, M., & Geroin, C. (2024). Botulinum Toxin for Axial Postural Abnormalities in Parkinson’s Disease: A Systematic Review. Toxins, 16(5), 228. https://doi.org/10.3390/toxins16050228
Tassorelli C., De Icco R., Alfonsi E., Bartolo M., Serrao M., Avenali M., De Paoli I., Conte C., Pozzi N., Bramanti P., Nappi, G. & Sandrini, G. (2014). Botulinum toxin type A potentiates the effect of neuromotor rehabilitation of Pisa syndrome in Parkinson disease: A placebo controlled study. Park. Relat. Disord. 2014;20:1140–1144. https://doi.org/10.1016/j.parkreldis.2014.07.015
Di Martino, S., Unti, E., Tramonti, C., Mazzucchi, S., Bonuccelli, U., Rossi, B., Ceravolo, R. & Chisari, C. (2017). Efficacy of a combined therapeutic approach in the management of Pisa Syndrome. NeuroRehabilitation. 2017;41(1):249-253. https://doi.org/10.3233/NRE-171478
Kuva: Magnifik