Segmentaalinen liikkuvuus alaselkäkivun hoidossa – voiko manuaalinen työskentely tuoda lisäarvoa fysioterapiaan?

26.08.2025

Kipu ei poistu, vaikka harjoitteet on tehty. Asiakas palaa vastaanotolle – eikä kukaan tunnu tietävän miksi. Onko manuaalinen käsittely unohdettu liian helposti? Tämä artikkeli kysyy, voisiko segmentaalinen liikkuvuus tarjota vastauksia.

Alaselkäkipu on yksi yleisimmistä syistä hakeutua fysioterapiaan – ja samalla yksi haastavimmista oirekokonaisuuksista tunnistaa, nimetä ja hoitaa. Se on toimintakykyä heikentävä vaiva ja kuormittaa terveydenhuoltoa merkittävästi (GBD, 2018; Käypä hoito, 2024). Suomessa tuki- ja liikuntaelinten sairaudet ovat vuodesta toiseen yleisin syy työkyvyttömyyseläkkeisiin – vuonna 2023 niiden osuus oli 32 % kaikista uusista eläkepäätöksistä (Varma, 2024; Eläketurvakeskus, 2024).

Unohtuiko liike nikamien välistä – miksi sillä on väliä?

Segmentaalinen liikkuvuus tarkoittaa selkärangan nikamien välistä suhteellista liikettä – eli kuinka yksi nikama liikkuu toiseen nähden. Selkärangan kokonaisliikkuvuus rakentuu pienten segmentaalisten liikkeiden summasta (Zhou et al. 2024; Magee & Manske 2021, s. 627–633).

Segmentaalinen hypomobiliteetti on asiakkaalle helposti ymmärrettävä, hyvänlaatuinen toimintahäiriö, jossa nikamavälin liikkumattomuus jakautuu kuormituksena epätasaisesti muihin väleihin. Tämä epätasainen kuormitus voi johtaa kompensatoriseen yliliikkuvuuteen, kudosten ärsytykseen ja hermokudoksen herkistymiseen (Puentedura, Louw & Mintken 2020; Yoshizawa, DeLeo & Colburn 2021). Useissa kuvantamistutkimuksissa on havaittu lisääntynyttä liikettä lannerangan alaosan nikamissa, mikä viittaa liikerajoituksiin viereisissä nikamissa (Zhou ym. 2024; Liu ym. 2023; Sumi ym. 2023).

Kun liike ei palaudu pelkällä harjoittelulla

Manuaalisen terapian painotuksesta nykyaikaisessa fysioterapiassa on käyty viime vuosina vilkasta keskustelua. Hoitolinjaukset ovat paikoin painottuneet lähes yksinomaan aktiiviseen harjoitteluun.

Fysioterapeutin suorittama nivelen mobilisaatio voi kuitenkin mahdollistaa liikkeen, jota pelkkä harjoittelu ei yksin riitä palauttamaan. Kun liike estyy toimintahäiriön vuoksi, ei aktiivinen harjoittelu välttämättä riitä palauttamaan normaalia toimintaa. Tällöin manuaalinen käsittely voi vapauttaa liikkeen ja mahdollistaa harjoittelun tehokkaamman toteutumisen (Aoyagi et al., 2019; George et al., 2021; Dal Farra et al., 2020).

Placebo – pinnan alta vaikuttava voima

Luottamus kuntoutusprosessiin, käytettyyn menetelmään ja terapeuttiin vaikuttaa kipukokemukseen ja hoitoon sitoutumiseen (Fuentes ym. 2014; Kinney ym. 2020). Hoidon vaikuttavuus ei synny pelkästään käytetystä tekniikasta, vaan myös ilmapiiristä ja turvallisuuden tunteesta. Näitä usein tiedostamattomia placebovaikutuksia ovat esimerkiksi sanat ja eleet, valaistus, tuoksut ja huoneen lämpötila (Testa & Rossettini 2016; Bialosky ym. 2011.) Tutkimusten mukaan juuri näillä tekijöillä voi olla jopa 60–88 % osuus kivun lievityksessä (Saueressig ym. 2024; de Roode ym. 2024).

Kehollisessa työssä ja terapeuttisessa kohtaamisessa suojaukset murtuvat, ja keho kertoo tarinaa, jota sanat eivät kanna. Kipuedukaatio ja asiakkaan osallistaminen tuovat tähän vaikuttavan hoidon ytimen. Kutsuttakoon tätä terapian hiljaiseksi vaikutuskerrokseksi – se on läsnä, vaikkei aina mitattavissa.

Fysioterapian ja osteopatian yhteinen kieli

Manuaalinen terapia tukee usein muutosta, joka ilmenee pystyvyytenä liikkua uudelleen. Kun asiakkaan kokemus, kliininen arviointi ja kehon konkreettinen kohtaaminen yhdistyvät, segmentaalinen toimintahäiriö nähdään hoidettavana kokonaisuutena – ei irrallisena löydöksenä. Osteopaattinen näkökulma rikastaa fysioterapian tutkimusnäyttöön ja aktiiviseen kuntoutukseen perustuvaa hoitoa: tarkka arvio, käsittely ja harjoittelu tukevat toisiaan.

Vastaukset eivät ole mustavalkoisia. Ehkä juuri siinä piilee fysioterapian ja ortopedisen osteopatian vahvuus: kyvyssä yhdistää tutkittu tieto, inhimillinen kohtaaminen ja kehon kautta avautuvat mahdollisuudet.

Artikkeli perustuu Theseuksessa julkaistuun opinnäytetyöhön: Stenij, Elina(2025): Manuaalisen hoidon mahdollisuudet fysioterapian ja osteopatian rajapinnassa : asiantuntija-artikkeli segmentaalisesta liikkuvuudesta alaselkäkivun hoidossa – Theseus

Lähteet:

Aoyagi, K., Heller, D., Hazlewood, D., Sharma, N. & dos Santos, M. 2019. Is spinal mobilization effective for low back pain?: A systematic review. Complementary Therapies in Clinical Practice, 34, 51–63. https://doi.org/10.1016/j.ctcp.2018.11.003.

Bialosky, J. E., Bishop, M. D., & George, S. Z. 2011. Placebo mechanisms of manual therapy: A theoretical model to guide clinical research. Physical Therapy, 91(11), 1715–1725. https://doi.org/10.2522/ptj.20100243

Dal Farra, F., Risio, R. G. D., Vismara, L. & Geri, T. 2020. Effectiveness of osteopathic interventions in chronic non-specific low back pain: a systematic review and meta-analysis. Complementary Therapies in Medicine, 52, 102495. https://doi.org/10.1016/j.ctim.2020.102495

de Roode, A., Meulders, A., & Caneiro, J. P. 2024. The impact of contextual effects in exercise therapy for low back pain: a systematic review and meta-analysis. BMC Medicine, 22(1), 484. https://doi.org/10.1186/s12916-024-03679-3.

Eläketurvakeskus 2024. Suomen työeläkkeensaajat. https://etk.fi. Viitattu 22.5.2025.

Fuentes, J., Armijo-Olivo, S., Funabashi, M., Miciak, M., Dick, B., Warren, S. et al. 2014. Enhanced therapeutic alliance modulates pain intensity and muscle pain sensitivity in patients with chronic low back pain: an experimental controlled study. Physical Therapy, 94(4), 477–489. https://doi.org/10.2522/ptj.20130118

GBD 2017 Disease and Injury Incidence and Prevalence Collaborators 2018. Global, regional, and national incidence, prevalence, and years lived with disability for 354 diseases and injuries for 195 countries and territories, 1990–2017. The Lancet, 392(10159), 1789–1858. https://doi.org/10.1016/S0140-6736(18)32279-7

Kinney, M., Seider, J., Beaty, A. F., Coughlin, K., Dyal, M. & Clewley, D. 2020. The impact of therapeutic alliance in physical therapy for chronic musculoskeletal pain: A systematic review. Physiotherapy Theory and Practice, 36(8), 886–898. https://doi.org/10.1080/09593985.2018.1516015

Liu, Y., Wang, Q., Xu, D., Zhang, L., Zhao, X. & Wang, J. 2023. Non-invasive assessment of 3D lumbar intervertebral motion using optical motion capture: A feasibility study. Frontiers in Bioengineering and Biotechnology, 11, 1209472. https://doi.org/10.3389/fbioe.2023.1209472

Magee, D. J. & Manske, R. C. 2021. Orthopedic Physical Assessment (7th ed.). St. Louis: Elsevier.

Saueressig, T., Fuchs, R. H., Silva, R. M., & Ferreira, P. H. 2024. The importance of context (placebo effects) in conservative interventions for musculoskeletal pain: A systematic review and meta-analysis of randomized controlled trials. European Journal of Pain, 28(5), 675–704. https://doi.org/10.1002/ejp.2222.

Sumi, M., Abe, K., Yamaguchi, T., Taniguchi, Y., Kogure, T., Morimoto, T. & Miyakoshi, N. 2023. Real-Time Evaluation of Lumbar Instability Using Dynamic MRI: Segmental Angular Motion and Its Clinical Implication. Healthcare, Vol. 11, No. 3, 399. https://doi.org/10.3390/healthcare11030399

Testa, M., & Rossettini, G. 2016. Enhance placebo, avoid nocebo: How contextual factors affect physiotherapy outcomes. Manual Therapy, 24, 65–74. https://doi.org/10.1016/j.math.2016.04.006

Varma. 2024. Työkyvyttömyyseläkkeet 2023. Saatavilla: https://www.varma.fi. Viitattu 22.5.2025.

Zhou, X., Lee, H., Wood, K., Cher, D., Anderst, W. & Kang, J. D. 2024. In vivo assessment of lumbar intervertebral kinematics in chronic low back pain using dynamic biplane radiography. Journal of Orthopaedic Research, [Verkkojulkaisu ennen painosta]. Saatavilla: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC12077527/. Viitattu 1.6.2025.

Kuva 1 Kuva: Vlada Karpovich / Pexels
https://www.pexels.com/photo/woman-in-gray-sports-bra-and-black-leggings-doing-yoga-6800694/

Kuva 2 Joyce McCown / Unsplash
https://unsplash.com/photos/brown-and-black-clipboard-with-white-spinal-cord-print-manual-IG96K_HiDk0