Opas hampaan optimaaliseen värinmääritykseen
Hampaan optimaaliseen värinmääritykseen vaikuttavat useat eri tekijät. Oikein määritetty väri on ehdoton onnistuneen hammasteknisen työn lopputuloksen kannalta. Jotta onnistunut värinmääritys voidaan suorittaa, tulee tietää mitkä asiat siihen vaikuttavat ja millaisia asioita tulisi ottaa huomioon jo ennen värinmääritystä.
Yksi iso tekijä optimaaliseen värinmääritykseen on siihen suunniteltu ympäristö. Väärässä ympäristössä värinmääritys vaikeutuu ja esimerkiksi metameria lisääntyy. Metamerialla tarkoitetaan ilmiötä, jossa sama sävy näyttäytyy eri valaistuksessa eri väriseltä. Jotta ympäristö saadaan värinmääritystä varten mahdollisimman optimaaliseksi, pitää ottaa huomioon valonlähteen laatu, määrä, kontrastit, häikäisy, huoneen pintojen värit, potilaan vaatteiden väri sekä kirkkaat meikit. (Khalid 2020, 238–245.) Turun ammattikorkeakoulun opinnäytetyössä tarkasteltiin hampaiden värinmääritystä ja siihen vaikuttavia tekijöitä.
Optimaaliset valaistusolosuhteet ja värit hampaan värinmäärityksessä
Parhaiten hampaan värinmääritys onnistuu epäsuorassa luonnonvalossa. Epäsuora valo imitoi auringonvaloa. Sen avulla saadaan minimoitua häikäisy ja spektriheijastukset. Pohjoisessa luonnonvalo on parhaimmillaan noin klo 10 aikaan aamulla (Geissberger 2010, 210). Tällöin saavutetaan ihanteellisin värilämpötila 5500K- 6500K. Keskipäivällä auringonvalo on värijakaumaltaan tasaisinta. D65-standardivalaisin kuvaa päivänvaloa, ja sen kelvinarvo on noin 6500K. Tätä kyseistä lamppua suositellaan käytettäväksi värinmääritystilanteessa. (Bajaj 2023, 79–85.)
Myös pintojen väreillä voidaan helpottaa ja tarkentaa värinmääritystä. Huoneen pinnat ja potilaan sekä hammaslääkärin vaatteiden väreillä on merkitystä, kirkkaita värejä tulisi välttää. Ne heijastavat liikaa valoa ja heikentävät värisävyjen havainnointikykyä. Ympäristön värisävyjen, kuten seinien, henkilökunnan vaatteieden, huonekalujen ja potilasliinojen tulisi olla maksimissaan 4 Munsellin yksikköä eli pastellin sävyt tai neutraalin harmaa ovat optimaalisia sävyjä. (Sikri 2010, 249-255.)
Hampaan värinmäärityksen vaiheet
Värinmääritys kannattaa tehdä heti vastaanoton alkuvaiheilla, jolloin potilaan hampaiden pinnoilla on niiden luonnollinen kosteus. Kuivuessaan hampaat vaalenevat ja läpikuultavuus vähenee. Ennen värinmääritystä värinmäärittäjän on vaihdettava kirkkaat suojakäsineet joko valkoisiin, vaalean sinisiin tai muihin neutraalin värisiin suojakäsineisiin. Tällöin hanskat eivät vääristä hampaiden väriä. Myös potilaan värikkäät meikit, kuten huulipuna tulisi pyyhkiä pois. Värikkäät vaatteet saadaan peitettyä neutraalin pastellin värisillä potilasliinoilla.
Ennen värinmäärityksen suorittamista potilaan hampaat tulisi olla puhtaat. Mikäli näin ei ole, ne pestään vielä vastaanotolla puhdistuspastalla ennen kuin värinmääritys voidaan suorittaa. Värinmäärityksen alussa potilas istutetaan potilastuoliin, minkä jälkeen hänelle asetetaan huuli- ja poskiretraktori, jotta hampaisto saadaan hyvin näkyviin. Värinmääritys tulisi suorittaa siten, että potilas olisi pystyasennossa eikä makuullaan, jolloin valo saadaan tulemaan hampaisiin luonnollisessa 45 asteen kulmassa. Myös mahdolliset varjostuksen tulisi poistaa. Värinmäärittäjän tulisi olla potilaan hampaistosta noin 25–35 cm päässä ja potilaan suun tasolla. (Bajaj 2023, 79–85.)
Potilaan tulee aukaista suutaan niin, että ylä- ja alahampaat ovat erillään toisistaan sekä vetää kieli taakse. Väriskaalaa tulisi pitää hampaan inkisaalikärkeä vasten eikä hampaan vieressä. Näin vältytään hampaiden “sulautumiselta” näkökentässä yhdeksi hampaaksi. Väriskaala tulisi olla kiinni hampaiden inkisaalireunassa, jolloin viereisen hampaan heijastukset saadaan minimoitua. Väriskaalan sekä potilaan hampaista tulisi keskittyä hampaan keskimmäiseen kolmannekseen. Väriskaaloja voidaan kastella myös vedellä, jolloin se saadaan vastaamaan potilaan syljen peitossa olevaa hampaistoa. (Brix 2003, 67.)
Värinmäärityksen vaiheet:
- Valitaan standardiväriskaalalla sopivin värisävyryhmä.
- Piirretään dentiinirungon muoto ja valitaan dentiinivärisävyt/värin intensiteetti.
- Jos oikeaa dentiinivärisävyä ei löydy, käytetään materiaalikohtaisia väriskaaloja sävyn etsimiseen (yksilöllinen värikartta).
- Otetaan valokuva, jossa näkyy myös valittu skaalahammas.
Valokuvauksen rooli esteettisessä hammastekniikassa
Valokuvat ovat tehokkain tapa välittää visuaalista tietoa, ja tästä syystä hammaslääkärin ja hammasteknikon vuorovaikutuksessa toteutettu hammaslääketieteellinen valokuvaus on korvaamatonta, kun hammasteknisessä työssä halutaan saavuttaa esteettisesti mahdollisimman tarkka lopputulos. Jotta tämä kuvallinen viestintä hammaslääkärin sekä hammasteknikon välillä olisi mahdollisimman tehokasta ja hyödyllistä, on kuvien oltava tarkkoja sekä ennen hoidon aloittamista otetuissa kuvissa että hoidon jälkeen otetuissa kuvissa. (Ahmad 2012, 27; Chu ym. 2017, 116-118.)
Hammashoidossa käytettävillä kameroilla tulee pystyä ottaa kahdenlaisia kuvia: Toistuvia potretteja eli henkilökuvia sekä toistuvia tarkkoja lähikuvia, joissa väri saadaan vangittua kuvaan tarkasti. Kaikista monipuolisin ja paras vaihtoehto tähän tarkoitukseen on DSLR-kamera eli yksilinssinen digitaalinen peiliheijastuskamera. (Ahmad 2012, 27; Chu ym. 2017, 116-118.)
Hammasalan valokuvaukset voidaan jakaa kahteen eri ryhmään: suun ulkopuolisiin eli ekstraoraaleihin sekä suun sisäpuolisiin eli intraoraaleihin kuvauksiin. Suun ulkopuolisiin kuvauksiin kuuluvat kasvokuvat edestä ja sivuprofiilista, kasvojen edestäpäin otetut kuvat huulista ja hampaista sekä kuvat kipsimalleista ja hammasproteeseista. Suun sisäpuolisiin kuvauksiin kuuluvat sen sijaan koko hammaskaaren kuvat edestäpäin ja okklusaalisesti ja osittaisten tai yksittäisien tarkkojen alueiden okklusaaliset, linguaaliset, palatinaaliset sekä lateraaliset kuvaukset hampaistosta. (Ahmad 2012, 27.)
Paitsi hammastekniikka myös värinmääritys on muuttunut digitaalisemmaksi. Käyttöön on otettu erilaisia apuvälineitä ja ohjelmistoja, joita opinnäytetyön oppaassa käsitellään. Tekniikan avulla värinmääritystä pystytään varmasti nopeuttamaan, ja lisäksi se toimii hyvänä apuna värinmäärityksessä. Nähtäväksi jää, pystyvätkö laitteet lopulta koskaan korvaamaan ihmissilmää.
Lähteet:
Ahmad, I. 2012. Prosthodontics at a Glance. John Wiley & Sons, Inc.
Bajaj, M., Jha, P & Nikhil, V. 2023. Shade Selection in Esthetic Dentistry. Viitattu 30.3.2024 https://www.ijce.in/journal-article-file/18903
Brix, O. 2003. Fundamentals of Esthetics. Teamwork media GmbH.
Chu, S., Paravina, R., Sailer, I & Mieleszko, A. 2017. Color in Dentistry: A Clinical Guide to Predictable Esthetics. Hanover Park, IL: International Quintessence Publishing Group.
Geissberger, M. 2010. Estetic Dentistry In Clinical Practice. John Wiley & Sons, Inc. Ebook Central. Viitattu 19.4.2024 https://ebookcentral.proquest.com/lib/turkuamk-ebooks/detail.action?docID=484872
Khalid, M & Chughtai, M. 2020. Art and Science of Shade Matching. Dental Update. Viitattu 3.3.2024. https://www.dental-update.co.uk/content/prosthodontics/art-and-science-of-shade-matching/
Sikri, V. 2010. Color: Implications In Dentistry. J Conserv Dent. Viitattu 30.1.2024 https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3010031/
Artikkelikuva: Hammaslaboratorio Ceratech/Kruunuhammas. 2024.