• hammastekniikka
• irtoproteesit
• korjaukset
• suunterveys

Uudet materiaalit ja kehittyvä 3D-teknologia valtaavat hammastekniikan alaa. Perinteisten työtapojen hallitsemista tai opettamista ei kuitenkaan voi väheksyä. Käsin tekemisen taito ja materiaalin tuntemus korostuvat akryylista valmistettujen irtoproteesien korjaamisessa. Korjausprosessissa tarvittavaa käsityötä ei voi korvata tulostimilla tai jyrsimillä vaan korjaus tehdään käsin akryloimalla.

Hammasteknikko-opiskelijat harjoittelevat koulutuksensa aikana irrotettavien akryyliproteesien korjaustöitä. Perinteisin menetelmin kylmäakryylillä tehtäviä korjauksia ovat esimerkiksi on hampaan, kuidun ja pinteen lisäykset akryyliproteesiin.

Hammasproteesit eli irtoproteesit – arkikielessä tekohampaat

Irtoproteesien tarkoituksena on korvata henkilön omat menetetyt hampaat ja ympäröivät kudokset, kuten ikenet. Proteettisen hoidon tavoitteena on terveyden ylläpidon lisäksi palauttaa suun toiminta ja ulkonäkö. (Hujanen 2023.) Yksinkertaistettuna irtoproteesit koostuvat pohjalevystä ja siihen kiinnitetyistä hampaista. Vajaahampaiseen suuhun valmistettuun osaproteesiin lisätään hampaiden lisäksi metallilangasta taivutettuja pinteitä helpottamaan proteesin pysymistä suussa.

Irtoproteesit luokitellaan yksilölliseen käyttöön valmistetuiksi lääkinnällisiksi laitteiksi, joiden valmistusta on säädelty EU:n erilaisilla asetuksilla ja standardeilla. Näin pyritään varmistamaan laitteiden laatu, turvallisuus ja potilas ystävällisyys. Laitteista ei saa koitua haittaa potilaan terveydelle. (SFS 2023.)

Proteesitkin väsyvät kuormituksen alla

Ihmisen purentaelimistö on monimutkainen kokonaisuus, mutta voidaan ajatella, että henkilö pureskelee ruokaillessaan vuorokauden aikana yli tuhat kertaa. Terve nuori ihminen käyttää pureskeluun keskimäärin noin 220 N suuruista voimaa (Kozlovsky ym. 2007). Takahammasalueella purentavoimat voivat nousta hetkittäin jopa 847 N:iin (Waltimo & Könönen 1993). Irtoproteesien käyttäjillä purentavoima on alhaisempi, n. 100-150N (Narva ym. 2005).

Proteesit joutuvatkin päivittäin kuormittavien voimien kohteeksi. Niiden kestävyyttä pyritään vahvistamaan lisäämällä proteesiin rungon sisään lujitteeksi joko metallilanka- tai lasikuituvahvike. Proteesien valmistukseen ja korjauksiin käytettävien akryylien kanssa suositellaan käytettävän ensisijaisesti kuitulujitteita (Vallittu 2023). Kuitulujitteella saadaan parannettua korjattujen akryyliproteesien kestävyyttä merkittävästi verrattaessa vahvistamattomaan proteesiin (Narva 2005).

Mistä syistä proteeseja korjataan?

Kokoproteesien korjaukselle on useita syitä, esimerkiksi purentakorkeuden madaltuminen, värinmuutokset proteesin ienosissa ja erilaiset rikkoutumiset (Hujanen 2023). Kuormitukselle altistuminen väsyttää proteesia ja voi johtaa akryyliproteesin murtumiseen ja pinteen katkeamiseen (Narva 2005).  Yleisimpiä irtoproteesien korjauksen syitä ovat proteesihampaan irtoaminen ja vahvistamattoman proteesin rungon halkeaminen (Kozlovsky ym. 2007).

Hampaita lisätään proteeseihin potilaan oman hampaan menetyksen vuoksi, jolloin menetetyn hampaan kohdalle proteesinpohjalevyyn kiinnitetään proteesihammas. Proteeseja korjataan myös, jos proteesihampaasta lohkeaa pala, tai hammas irtoaa kokonaan. Metallilangasta taivutetut pinteet voivat puolestaan väsyä ja menettää muotonsa, jolloin niiden proteesia paikallaan pitävä voima häviää. Jos pinne katkeaa kokonaan, sen tilalle vaihdetaan uusi pinne.

Yhteistyöllä kiitettävään lopputulokseen

Hammasproteesien korjaukset tehdään hammaslaboratorioissa. Pienet hammastekniset korjaukset on mahdollista toteuttaa nopeasti ja proteesi saadaan takaisin potilaan suuhun jopa saman päivän aikana. Oikein tehtynä korjaukset pidentävät proteesin käyttöikää ja -mukavuutta.

Hammasteknikko ja hammaslääkäri selvittävät yhdessä syyn rikkoutuneelle proteesille ennen korjausta. Näin ehkäistään korjattavan proteesin uudelleen hajoaminen. Hammaslääkäri lähettää proteesin laboratorioon, jossa hammasteknikko suorittaa korjauksen teknisen osuuden. Joissain tapauksissa potilas voi itse tuoda rikkoutuneen proteesin suoraan hammaslaboratorioon.

Proteesien materiaalien kehitys

Hammaslaboratorion töissä käytettävät laitteet ja tekniikat kehittyvät jatkuvasti. Digitaalisuus lisääntyy ja sitä myötä markkinoille tulee kiihtyvällä tahdilla materiaaleja, joiden käsittelytavat eroavat perinteisesti hammasproteesien valmistuksessa käytetyistä akryyleistä. Hammasteknikon ammattitaitoon kuuluu tuntea materiaalit, niiden ominaisuudet ja käyttäytyminen.

Suomessa valmistettavat irtoproteesit ovat pääsääntöisesti keittoakryylia ja niiden korjauksessa käytetään kylmäakryylia. Keittoakryylit kovetetaan kutsumanimensä mukaisesti keittämällä kiehuvassa vedessä, kun taas kylmäakryylit kovettuvat jo huoneen lämpötilassa. Akryylit poikkeavat ominaisuuksiltaan toisistaan. Keittoakryyli kestää taivutusta enemmän kuin kylmäakryyli, mutta sen iskulujuus sitä vasten on hieman pienempi kuin kylmäakryylilla. (Vallittu 2023.)

Tarvitaanko korjaustaitoja tulevaisuudessa?

Jos irtoproteesien valmistus digitaalisesti tulostamalla tai jyrsimällä yleistyy, myös niiden korjaamiseen tulee muutoksia. Digitaalinen tiedosto proteesista tallennetaan ja proteesin rikkoontuessa on helppo jyrsiä tai tulostaa uusi samanlainen. Tähän kuitenkin vaadittaisiin se, että uuden proteesin valmistaminen on halvempaa kuin vanhan korjaaminen.

Markkinoille on tulossa 3D-tulostukseen käytettävää resiiniä, joka täyttää hammasteknisen materiaalin vaatimukset ja jonka sidostus kylmäakryylin kanssa on riittävän hyvä korjauksia varten (Ulma 2023). On siis mahdollista, että uuden proteesin tulostamisen sijaan myös digitaalisten menetelmien avulla valmistettuja proteeseja voidaan tulevaisuudessa korjata perinteisin menetelmin.

Artikkeli on kirjoitettu opinnäytetyöhön pohjautuen: https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023121136107

Lähteet:

Hujanen, E. 2023. Hampaattoman suun protetiikka. Therapia Odontologica. Kustannus Oy Duodecim. Viitattu 11.12.2023. www.terveysportti.fi

Hujanen, E. 2023. Kokoproteesien korjaukset. Therapia Odontologica. Kustannus Oy Duodecim. Viitattu 9.11.2023. www.terveysportti.fi.

Kozlovsky, V.; Näpänkangas, R. & Raustia, A. 2007. Hammasprotetiikassa käytettävien materiaalien ominaisuudet ja kestävyys. Suomen Hammaslääkärilehti. Vol. 14, No 10–11, 572–578.

Narva, K. 2005. Akryyliproteesin vahvistaminen kuitulujitteilla – Kliininen soveltuvuus ja mekaaniset ominaisuudet. Suomen Hammaslääkärilehti. Vol. 12, No 6, 362–364.

Suomen standardisoimisliitto SFS ry. Asetukset ja niitä täydentävät standardit lisäävät potilasturvallisuutta. Viitattu 20.11.2023. https://sfs.fi/standardeista/tutustu-standardeihin/suositut-standardit/laakinnalliset-laitteet/

Ulma, J. 2023. Tulostettavat polymeerit – hyödyt ja haasteet hammasteknisessä laboratoriossa. Luento Hammaslääkäripäivillä 2023.

Vallittu, P. 2021 Proteesien pohjalevypolymeerit. Hammaslääketieteen peruskoulutus, biomateriaalit D5. Hammasteknikko (AMK) -koulutus. Luentodiat.

Vallittu, P. 2023. Proteesin pohjalevypolymeerit. Therapia Odontologica. Kustannus Oy Duodecim. Viitattu 9.11.2023. www.terveysportti.fi.

Waltimo, A. & Könönen, M. 1993. A novel bite force recorder and maximal isometric bite force values for healthy young adults. Scandinavian Journal of Dental Research. Vol. 101, 171–175.

Artikkelikuva: jannoon028, Freepik.com