Digituki hyvinvointialueilla – tavoittaako se kaikki sitä tarvitsevat?
Digitaaliset palvelut ja niiden käyttäminen ovat lisääntyneet sosiaali- ja terveydenhuollossa. Palveluntarjoajan lakisääteinen velvollisuus tarjota digitukea on monille tuntematon ja hyvinvointialueiden ratkaisut digituen järjestämiseksi eroavatkin toisistaan. Yleisiksi haasteiksi hyvinvointialueilla ovat osoittautuneet digituen löydettävyys ja saavutettavuus.
Digituen tavoitteena on ihmisten digiosaamisen kehittäminen ja vahvistaminen. Suomalaisten digiosaaminen on Euroopan kärkitasoa ja digituen asiakaskokemus on erinomainen. Näitä asioita ei kuitenkaan voi pitää itsestäänselvyyksinä etenevän digitalisaation ja sen vaatimien taitojen vuoksi. Digitukea tulisi kehittää jatkuvasti ja muistaa, että Suomessa on paljon myös digisyrjäytymisvaarassa olevia ihmisiä.
Hyvinvointialueiden tarjoaman digituen kartoittaminen
Hyvinvointialueiden tarjoamaa digitukea kartoitettiin osana opinnäytetyön toimeksiantoa Digi- ja väestötietovirastolle. Tutkimusaineisto kerättiin 18 hyvinvointialueelta haastattelemalla digituen parissa työskenteleviä ihmisiä.
Haastattelukysymykset liittyivät seuraaviin aihealueisiin:
- Digituen tarpeen tunnistaminen
- Asiointitilanteisiin liittyvän digituen ja yleisen digituen tarjoaminen
- Digituen organisointi ja rahoitus
- Mahdolliset yhteistyötahot digituen tarjoamisessa
Haastattelujen lisäksi toimeksiantoon kuului hyvinvointialueiden digituen mallien kirjoittaminen kerätyn aineiston pohjalta, raportin kokoaminen sekä tuloksien esittäminen toimeksiantajan järjestämässä Digi Ensin -tilaisuudessa.
Digituen ratkaisut hyvinvointialueilla
Digituen tarve on tunnistettu kaikilla hyvinvointialueilla. Digituen tarvetta on selvitetty sekä hyvinvointialueiden asiakkailta että ammattilaisilta. Hyvinvointialueiden ratkaisut digituen järjestämiseksi eroavat toisistaan. Eroavaisuudet selittyvät muun muassa hyvinvointialuekohtaisilla digituen tarpeilla, digitaalisten palvelujen tarjonnalla sekä digituen tarjoamiseen velvoittavien lakien tulkintaeroilla.
Yleisin tapa tarjota digitukea hyvinvointialueilla on sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten työn ohessa tarjoama digituki. Asiakasrajapinnassa työskentelevät ammattilaiset saavat asiakkailta väistämättä kysymyksiä digitaalisista palveluista. Lisäksi monet hyvinvointialueet ovat jalkautuneet esittelemään digitaalisia palveluja sekä tarjoamaan digitukea erilaisissa tapahtumissa.
Hyvinvointialueiden ratkaisut digituen tarjoamiseksi:
- Sote-ammattilaisen tarjoama digituki: Useilla hyvinvointialueilla ammattilaisilla on velvollisuus tarjota digitukea asiakkailleen, jonka myötä osaa ammattilaisista koskee vähimmäisvaatimus osata käyttää sekä neuvoa asiakkaille omassa yksikössä käytössä olevia digitaalisia palveluja.
- Jalkautuva digituki: Jalkautuva digituki tarjoaa digitukea kädestä pitäen erilaisissa tapahtumissa ja palvelupisteissä.
- Paperinen ohjemateriaali: Paperista ohjemateriaalia ovat esimerkiksi julisteet, esitteet ja sanomalehtiin painetut ohjeet. Paperista ohjemateriaalia voi hyödyntää esimerkiksi vastaanotolla ja jalkautuvassa digituessa.
- Sähköinen ohjemateriaali: Hyvinvointialueiden verkkosivuilta löytyy vaihtelevasti ohjevideoita tai ohjetekstejä digitaalisten palveluiden käyttöön.
- Erilaiset yhteydenottokanavat: Hyvinvointialueet tarjoavat digitukea muun muassa puhelimen, sähköpostin tai muiden viestipalvelujen välityksellä.
- Yhteistyötahojen hyödyntäminen: Hyvinvointialueet tekevät yhteistyötä järjestöjen, kuntien, oppilaitosten ja seurakuntien kanssa. Yhteistyöt painottuvat digitaalisten palvelujen esittelytilaisuuksiin ja digituen tarjoamiseen. Hyvinvointialueet tekevät sekä sisäistä että hyvinvointialueiden välistä yhteistyötä digituen järjestämiseksi.
Haasteena digituen löydettävyys ja saavutettavuus
Yleisiksi haasteiksi hyvinvointialueilla osoittautuivat digituen löydettävyys ja saavutettavuus. Kaikki digitukea tarvitsevat eivät välttämättä tiedä digituen saatavuudesta tai löydä sitä. Digitukea on haastavaa mainostaa ja tarjota ihmisille, jotka eivät osaa käyttää digitaalisia laitteita tai palveluita. Digituen ulkopuolelle jäävät helposti myös ihmiset, jotka eivät puhu äidinkielenään suomea tai toista kotimaista kieltä ruotsia.
Digituki tulisi tehdä helposti löydettäväksi, jolloin ihmiset voivat löytää digituen myös vahingossa. Esimerkiksi Kainuun hyvinvointialueella on julkaistu digivinkkejä paikallisissa sanomalehdissä sekä jalkauduttu tarjoamaan digitukea ihmisten tavallisimpiin asiointipaikkoihin. Hyvinvointialueella yllätyttiin positiivisesti, kun jalkautuminen paikallisen hypermarketin kahvioon keräsi yleisöryntäyksen. Hyvinvointialueet ovat pyrkineet parantamaan digituen löydettävyyttä arkiympäristöön tuomisen lisäksi myös omilla verkkosivuillaan.
Samanlainen digituen malli ei välttämättä palvele kaikkia hyvinvointialueita. Hyvinvointialueiden digitaalisten palvelujen tarjonta sekä alueiden maantieteelliset ominaisuudet vaikuttavat asiakkaiden digituen tarpeisiin. Haastatteluissa nousi esiin hyvinvointialueiden yksittäisiä erilaisia ratkaisuja digituen järjestämiseksi ja hyvinvointialueet voisivat saada yhteisestä ajatustenvaihdosta uusia ideoita digituen kehittämiseen.
Digituen asiakaskokemus erinomainen tulevaisuudessakin
Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten digiosaaminen ja tieto hyvinvointialueella käytössä olevista digitaalisista palveluista ovat perusta asiakkaille tarjottavalle digituelle. Asiakasrajapinnassa työskentelevät ammattilaiset saavat väistämättä asiakkailta kysymyksiä digitaalisista palveluista, joten ammattilaisten tulisi vähintään osata ohjata asiakas digitukea tarjoavan tahon pariin. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten pääasiallinen työtehtävä vastaanottokäynnillä ei ole digituen tarjoaminen, joten hyvinvointialueilla tulisi olla muitakin tapoja tarjota digitukea asiakkailleen.
Uusien ja erilaisten digituen ratkaisujen kokeileminen voisi parantaa digituen saavutettavuutta ja löydettävyyttä, mutta vaatii resurssien kohdentamista digitukeen. Digituen resursointi on käännekohdassa vuonna 2025 päättyneiden hankerahoitusten lisäksi myös järjestöihin kohdistuvien jatkuvien valtion tukirahaleikkausten vuoksi. Järjestöjen rooli digitukea tarjoavana tahona on todettu merkittäväksi hyvinvointialueilla ja avustusten vähentäminen heijastuu mahdollisesti myös digitukeen. Digituen resursointi voi siis olla jatkossa entistä haastavampaa.
Opinnäytetyön toivotaan herättävän digituen parissa työskenteleviä pohtimaan oman hyvinvointialueen tarjoamaa digitukea. Opinnäytetyön tekijät kannustavat hyvinvointialueita tekemään yhteistyötä paikallisten toimijoiden kanssa sekä rohkaisevat kokeilemaan erilaisia ratkaisuja digituen tarjoamiseen, jotta tulevaisuudessakin digituen asiakaskokemus olisi erinomainen.
Lähteet
Erfors, J. & Kunnas, A. (2026). Hyvinvointialueiden digituen mallien kuvaus. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2026050810586
Artikkelikuva: Pexels. https://www.pexels.com