Opinnäytetyö toiminnan kehittämisen työkaluna – vaihtoehto toimeksiannolle?
Perinteinen toimeksiantoon perustuva opinnäytetyö voi olla haastavaa sovittaa työssäkäyvän opiskelijan elämään. Päiväkirjamuotoinen opinnäytetyö voi olla silloin sopivampi vaihtoehto – ja tarjota myös erilaisen motivaation kirjoittamiseen.
Toimeksiantoon perustuva eli toiminnallinen opinnäytetyö on melko tyypillinen opinnäytetyön muoto; jokin toimeksiantaja antaa toimeksiannon, jonka pohjalta opinnäytetyötä lähdetään tekemään. Opinnäytetyön lopputuloksena on yleensä jokin tuotos ja toimeksiantaja on yleensä jokin yritys. Tällä tavalla moni opiskelija saa hyvin työuransa alkuun, oppii jotain konkreettista, ja pystyy todistamaan ammattitaitonsa opinnäytetyön kautta – joillekin tutkinto voi olla edellytys ammatille, esimerkiksi sairaanhoitajille. Tämä on erinomainen porkkana kirjoittamiseen; valmistuminen on toki kivaa, mutta vielä kivempaa on säännölliset kuukausitulot.
Porkkanaa etsimässä
Mutta entä jos opiskelija on jo päässyt työelämän makuun eikä tutkintoa enää sitä varten tarvitse? Tällöin porkkana on jo syöty. Ei ole tavatonta kuulla korkeakouluopiskelijoista, jotka työ vei mennessään ja joilla on jäänyt valmistuminen opinnäytetyön päähän. Toimeksiannon saaminenkaan työpaikan kautta ei ole itsestäänselvyys, sillä joidenkin työnkuva ei siihen sovi (esimerkiksi IT-tuki tai jokin ”jokapaikanhöylä”) tai työnantajalla ei vain yksinkertaisesti ole tarvetta antaa mitään toimeksiantoa.
Joillekin voi löytyä toimeksianto oman työn parista, esimerkiksi jokin projekti tai selkeä toteutettava kokonaisuus. Mutta entä se motivaatio – miksi kirjoittaa opinnäytetyötä? Opinnäytetyön kirjoittaminen on raskasta ja vaatii työtä, ja kokopäiväisen työn ohella se on vielä haastavampaa. Opinnäytetyöstä ei välttämättä saa mitään irtikään; työpaikka on jo saatu, toimeksiannossa vaadittu tietopohja voi olla hyvinkin tuttua jo eikä siitä kirjoittaminen ole ehkä kovinkaan mielekästä. Jos valmistuminen itsessään ei ole tarpeeksi motivoiva tavoite eikä opinnäytetyöstä tai valmistumisesta ole näennäisesti mitään hyötyä, niin kirjoittaminen, ja täten opintojen saattaminen loppuun, voi jäädä hyvinkin taka-alalle. Opinnäytetyöstä voi puuttua henkilökohtainen merkitys.
Opinnäytetyön ei tarvitse kuitenkaan olla toiminnallinen opinnäytetyö, vaan myös muita, mahdollisesti sopivampia, vaihtoehtoja on tarjolla. Yksi näistä vaihtoehdoista on oppimispäiväkirja, eli päiväkirjamuotoinen opinnäytetyö.
Määränpää – vaiko sittenkin matka?
Oppimispäiväkirjassa raportoidaan ja analysoidaan omaa toimintaa päivä- tai viikkotasolla seurantajakson aikana. Tavoitteiksi asetetaan jotkin osa-alueet, joihin seurantajakson aikana erityisesti keskitytään. Opinnäytetyön lopputuloksena ei ole välttämättä mikään konkreettinen tuotos, vaan voi olla enemmän itsereflektiota.
Oppimispäiväkirjan ja toiminnallisen opinnäytetyön suurin ero on niiden fokuksessa. Toiminnallisessa opinnäytetyössä fokus on suurelti sen lopputuloksessa – koko opinnäytetyö on valjastettu siihen, kuinka jokin tuotos on saatu valmiiksi tai jokin määränpää on saavutettu. Oppimispäiväkirjassa määränpää ei aina ole selvä. Seurantajakson aikana voi tapahtua kaikenlaista ja lopussa käyty pohdinta voi olla hyvin vaatimatonta verrattuna siihen, mitkä matkan aikana on tapahtunut ja analysoitu.
Oppimispäiväkirjassa siis määränpää ei olekkaan välttämättä se olennainen asia, vaan itse matka sinne, kun taas toiminnallisessa opinnäytetyössä se määränpää on nimenomaan opinnäytetyön tarkoitus. Joillekin motivaatio voi löytyä itse matkasta eikä niinkään sieltä määränpäästä.
Opinnäytetyö toiminnan kehittämisen työkaluna
Missä muodossa tämä motivaatio voi sitten käytännössä esiintyä? Esimerkkinä on allekirjoittaneen oma opinnäytetyö. Taustalla oli epäonnistuneita yrityksiä saada opinnäytetyö valmiiksi töiden ohella, pitkälti motivaatiovaikeuksien vuoksi.
Tämä Turun AMK:n tietotekniikan koulutusohjelmassa kirjoitettu opinnäytetyö tehtiin päiväkirjamuotoisena. Opinnäytetyö seuraa kirjoittajan toimintaa Helsingin kaupungin ratkaisutoimistossa, jossa kirjoittaja työskentelee isossa tiimissä ja pitkässä hankkeessa useamman projektin parissa vaihtelevissa tehtävissä.
Oppimispäiväkirja oli sopivin muoto opinnäytetyölle. Se sopi työnkuvaan paremmin, oli helpommin lähestyttävä ja myös mielekkäämpi tapa kirjoittaa aiheesta. Tavoitteena oli löytää uusia oivalluksia ja kehityskohteita omalle ja tiimin toiminnalle. Tavoitteet olivat ympäripyöreitä eivätkä kovinkaan selkeitä, mutta seurannan aikana näitä löytyi lopulta paljonkin.
Opinnäytetyön lopussa päiväkirjan kirjoitus itsessään koettiin hyödylliseksi, sillä se pisti ajattelemaan työhön liittyviä asioita eri tasolla kuin normaalisti. Tämän itsereflektion kautta sai uusia oivalluksia ja näkökulmia, joista oli käytännön hyötyä. Osasta tuli konkreettisia jatkotoimenpiteitä jo opinnäytetyön kirjoituksen aikana. Tämä kaikki antoi opinnäytetyölle ja sen kirjoittamiselle jotain merkitystä ja se toimi lopulta oikein pätevänä kehittämisen työkaluna eikä opinnäytetyö tuntunut turhalta.
Kadonneen porkkanan metsästäjät
Työssäkäyvän opiskelija voisikin pohtia, soveltuuko oppimispäiväkirja paremmin hänelle; porkkana voikin olla itse opinnäytetyön kirjoittamisprosessissa eikä opinnäytetyön tarvitse olla pelkästään väline valmistumiseen. Opinnäytetyötä ja sen kirjoittamista voi käyttää työkaluna, kuten edellä mainitussa opinnäytetyössä.
Yksi ikävä fakta silti on ja pysyy, löytyipä se porkkana sitten matkasta taikka määränpäästä; opinnäytetyö vaatii työtä. Siitä voi tehdä kuitenkin itselleen mielekkäämmän antamalla sille jonkin merkityksen. Jos toiminnallisen opinnäytetyön kirjoittaminen tuntuu tökkivän, niin muille muodoille, kuten oppimispäiväkirjalle, kannattaa antaa mahdollisuus.
Lähde
Prange, D. 2023. IT-konsultin päiväkirja Helsingin kaupunginkanslian ratkaisutoimistossa – Theseus, Turun ammattikorkeakoulun opinnäytetyö.