Suomen kriittisen infrastruktuurin kyberuhat – Modernin sodankäynnin hämärtyneet rajat
Elämme ajassa, jossa yhteiskuntaa ylläpitävät rakenteet yhdistyvät etenevässä määrin internetiin. Venäjälle se mahdollistaa uusia tapoja heikentää Suomen toimintaa yhteiskunnallisella tasolla. Uhka on vakava maailmassa, jossa yksilön merkitys osana isoa vaikutuskoneistoa korostuu.
Venäjältä tietoverkkoa pitkin Suomeen
Suomen digitalisaatioaste on yksi Euroopan korkeimpia, minkä takia yhteiskunnan toiminnan tukiranka, eli kriittinen infrastruktuuri on altis verkon yli tapahtuville kyberhyökkäyksille. Kriittisen infrastruktuurin häiriötön toiminta mahdollistaa kansalaisille jokapäiväisen arjen sujuvuuden asioissa, joita pidämme perusedellytyksinä. Näitä perusedellytyksiä voi olla esimerkiksi puhdas juomavesi, elintarvikkeiden saatavuus ja sähkön häiriötön saanti.
Kriittinen infrastruktuuri jakautuu seuraaviin toimialoihin:
- Energia
- Liikenne
- Pankkiala
- Rahoitusmarkkinoiden infrastruktuuri
- Terveys
- Juomavesi
- Jätevesi
- Digitaalinen infrastruktuuri
- Julkishallinto
- Avaruus
- Elintarvikkeiden tuotanto, jalostus ja jakelu
Venäjä on vakavasti otettava toimija digitaalisessa toimintaympäristössä ja sen vaikutusvalta ulottuu virtuaalisesti mihin vain. Sen kyberstrategia pohjautuu muihin maihin kohdistuviin kyberoperaatioihin samalla, kun se noudattaa tiukkaa kontrollia omasta internetistään. Se on onnistunut kyberhyökkäyksien sekä informaatiovaikuttamisen avulla ajamaan omia valtiollisia etujaan ei-sotilaallisin keinoin tehokkaasti. Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa osoittaa, että sen kybervaikuttaminen sulautuu perinteisten sotilaallisten keinojen kanssa yhteen muodostaen kriisitilanteissa kokonaisvaltaisen uhan.
Muiden maiden kriittisen infrastruktuurin häirintä kybervaikuttamisen keinoin on Venäjälle tärkeä osa hybridivaikuttamista myös kriisitilanteiden ulkopuolella. Suomi ei ole vaikutusalueella poikkeus, sillä Venäjän kybervaikuttamista tavataan Suomessa säännöllisesti. Keskustelu Venäjän kyberuhasta on voimistunut uutisoinnin, EU:n sääntelyn ja Nato-jäsenyyden myötä aiheeksi, joka tunnistetaan yhteiskunnallisesti merkittävällä tasolla.
Kuva: Matias Pasonen, 2025.
Kyberuhat Venäjältä tulevat monessa muodossa
Ukrainan sodan seurauksena Suomi nopeutti irtaantumistaan venäläisestä energiasta. Energia on ollut Venäjälle perinteinen poliittisen vaikuttamisen väline, mutta riippuvuuden väheneminen on pakottanut Venäjän etsimään uusia keinoja vaikuttaa Suomeen. Syntynyttä vaikutustyhjiötä on mahdollisesti pyritty paikkaamaan kybervaikuttamisella. Sähkö on yhteiskunnan toiminnan kannalta kriittinen resurssi, sillä sen saatavuus kytkeytyy lukuisiin muihin toimialoihin. Venäjän kyberhyökkäykset esimerkiksi sähkönjakeluverkkoa ohjaaviin laitteisiin voisivat laajasti häiritä sähkönsaantia ja siten vaikuttaa suoraan kansalaisten turvallisuuteen.
Keskinäisiä riippuvuussuhteita syntyy kaikkien toimialojen välille, joten kyberhyökkäyksistä syntyneet häiriöt yhdellä alalla näkyvät usein myös toisessa. Suomalaisen satamaoperaattorin tietokoneesta levinnyt haittaohjelma voi nopeasti lamaannuttaa koko sataman toiminnan, vaikuttaen Suomen tuontiin ja vientiin. Venäjälle nämä ovat strategisia kohteita, sillä verrattain pienellä panostuksella voidaan aiheuttaa suurta haittaa.
Kybervaikuttaminen ei myöskään rajoitu pelkkiin teknisiin kyberhyökkäyksiin. Venäjälle oleellinen tapa vaikuttaa Suomen julkishallinnon päätöksentekoon ja kansalaisten luottamukseen on informaatiovaikuttaminen. Sosiaalinen media on luonut puitteet, jossa yhteiskuntaa pyritään jakamaan kahtia tekaistujen trolli- ja bottikäyttäjien avulla. Esimerkiksi maahanmuuttovastaiset mielipiteet luovat Venäjälle tarttumapintaa lisätä mukaan EU- ja Nato-vastaista propagandaa. Venäjä pyrkii näin välineellistämään Suomen kansalaisia ajaakseen omia etujaan verkon välityksellä.
Kuva: Matias Pasonen, 2025
Kokonaiskuva elää ajan hermoilla
Voidaan olettaa, että Venäjä reagoi Suomen päätöksentekoon, joka on sille epäedullista. Sen kyberoperaatiot tähtäävät pidemmällä aikajanalla yhteiskunnan kokonaisvaltaiseen häirintään sitä tukevia mekanismeja lamauttamalla. Vaikka Venäjän kyberhyökkäysten vaikutukset ovat Suomessa olleet tilapäisiä ja paikallisia, on uhka massiivisempaan, useita toimialoja samanaikaisesti kattavaan kyberoperaatioon olemassa.
Suomi on joutunut osaksi hämärtyneiden rajojen sodankäyntiä, jossa perinteiset aseet ovat vaihtuneet hakkereiden tietokoneiksi. Tässä sodankäynnin muodossa syyllisen tavoittaminen vastuuseen on lähes mahdotonta, sillä Venäjä toimii epäsuorasti myös useiden ei-valtiollisten toimijoiden avulla. Venäjä -mieliset haktivistiryhmät ,kuten Noname057(16), on tuttu nimi palvelunestohyökkäyksistä kertovissa artikkeleissa. Valtiollisten toimijoiden yhteyksiä on usein vaikea osoittaa, mutta niiden kautta voi päätyä erittäin kehittyneitä kybervaikuttamisen työkaluja näiden ryhmien käyttöön.
Kokonaistilanne elää ja kehittyy ajan mukana. Ukrainan hyökkäyssodan päättyminen voi vapauttaa Venäjän resursseja, jolloin sillä on entistä enemmän mahdollisuuksia kohdistaa kybervaikuttamista muihin maihin. Teknologisen kehityksen merkitys on oleellinen, sillä esimerkiksi tekoäly sekä kvanttiteknologia tuovat mukanaan kyberturvallisuuteen liittyviä huolia.
Voimme pyrkiä suojaamaan kriittistä infrastruktuuria kybervaikuttamiselta ajan parhaimmalla teknologialla. Ihminen muodostaa kriittisen osan kokonaisuutta, jonka merkitystä ei tule sivuuttaa. Mikäli keskustelu kriittisen infrastruktuurin suojaamisesta ja Venäjän kyberuhista jää muiden asioiden varjoon päätöksenteossa, voidaan tulkita, että Venäjän vaikuttamistoimet ovat olleet tehokkaita.
Lähteet:
Pasonen, M. (2025). Venäjän kohdistamat kyberuhat Suomen kriittiselle infrastruktuurille: Uhkakuvat, hyökkäysmallit ja vaikutukset [Opinnäytetyö, Turun Ammattikorkeakoulu]. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025120432672
Artikkelin kuvittanut Matias Pasonen.