• työturvallisuus

Kaikki hyvin työpaikalla, vai eikö sittenkään? Harmittaako tai ahdistaako sinua tai työkaveriasi mennä töihin? Onko työyhteisössä mielestäsi jotain pielessä?

Me elämme Suomessa suhteellisen suojattua elämää. Huolimatta puutteista, joita toki niitäkin yhteiskunnastamme löytyy, on Suomi kuitenkin arvioitu hyvinvointinsa puolesta maailman kärkikastiin useina vuosina. Maamme on siis tilastojen perusteella keskimääräisesti parempi muihin valtioihin verrattuna tasa-arvon, hyvinvoinnin ja perusturvallisuuden osalta. Tämän positiivisen tilanteen on mahdollistanut vakaa demokratiamme. Itsestäänselvyys tämä ei kuitenkaan ole – demokratian vuoksi pitää tehdä aktiivisesti töitä. Sama pätee myös työturvallisuuteen. Se ei synny itsestään, sitä pitää vaalia ja sen perusarvoja kunnioittaa. Ennen Covid-19-pandemiaa vuonna 2019 Suomessa tapahtui 137 000 työtapaturmaa. Tämä tilastotieto perustuu Eurostatin työtapaturmatilastoinnin (ESAW) määritelmään, johon luetaan kaikki vähintään 4 päivän työkyvyttömyyteen johtaneet työtapaturmat. Suomi sijoittui Kansainvälisen työjärjestö ILO:n tilastoissa vuonna 2005 kymmenenneksi työturvallisuuden osalta. Vaikka tilanne onkin parantunut vuosien saatossa, kaikissa muissa pohjoismaissa tapahtuu työtapaturmia vähemmän kuin Suomessa. Olemme tilastollisesti ehkä maailman onnellisin maa, mutta työturvallisuudessa meillä on vielä parannettavaa muihin Euroopan maihin verrattuna.

Päävastuu työturvallisuudesta kuuluu työnantajalle. Isommilla työmailla pääurakoitsija on velvollinen huolehtimaan työmaan turvallisuudesta. Työmailla työturvallisuudesta on vastuussa myös jokainen työmaalla työskentelevä. Meillä on siis velvollisuus huolehtia omasta ja työkaverin turvallisuudesta. Samoin velvoitteena on noudattaa työnantajan antamia määräyksiä ja ohjeita turvallisuuteen liittyen.

Jos työturvallisuuslakimme velvoittaa näin kattaviin turvallisuusvelvoitteisiin, niin miksi emme kuitenkaan loista tilastoissa ylempänä? Onko siis olemassa sellaisia työyhteisömme rakenteita ja toimintamalleja, jotka heikentävät työturvallisuutta?

Työpaikoilla on yleistä ajoittainen, ellei jopa jatkuva kiire. Asennusaikataulut ja valmiusasteiden toteutumisvelvoitteet ohjaavat toimintaa. Usein asennustyömaan organisaatiot on perustettu lyhyellä valmistelulla ja vain lyhytkestoista tarvetta varten. Tämä on otollinen maaperä huonoille johtamismalleille, jotka helposti aiheuttavat työsuojelullisia ongelmia. ”Management by Perkele” on ruotsalaisten antama nimi suomalaiselle johtamismallille, jossa huutaminen, toisten vähättely ja loukkaava käytös on keskeisessä roolissa. Henkinen väkivalta on usein vaikeasti tunnistettavaa ja valitettavan yleistä myös työelämässä. Henkinen väkivalta voi pahimmillaan johtaa vakaviin seuraamuksiin työntekijän terveyden ja henkisen hyvinvoinnin osalta. Psyykkinen kuormitus altistaa työn hallinnan kadottamiselle ja fyysisen suorituskyvyn laskulle. Se myös lisää riskiä työssä tapahtuville tapaturmille. Lisäksi se vaikuttaa heikentävästi vapaa-ajan toimintoihin. Työnantajalle kuuluu työturvallisuuden vaarojen tunnistaminen ja riskien arviointi. Myös perehdyttäminen, työnopastus ja huolehtimisvelvoite kuuluu näihin velvoitteisiin.

Huolehtimisvelvoite on laissa esitetty seuraavasti: ”Työnantaja on tarpeellisilla toimenpiteillä velvollinen huolehtimaan työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä työssä. Tässä tarkoituksessa työnantajan on otettava huomioon työhön, työolosuhteisiin ja muuhun työympäristöön samoin kuin työntekijän henkilökohtaisiin edellytyksiin liittyvät seikat. Työnantajan on erityisesti otettava huomioon, että työntekijän henkilökohtaiset edellytykset voivat edellyttää yksilöllisiä työsuojelutoimenpiteitä työntekijän turvallisuuden ja terveyden varmistamiseksi.” Lisäksi työturvallisuuslain pykälä 10 velvoittaa työn vaarojen selvittämiseen ja arviointiin seuraavasti: ”Työnantajan on työn ja toiminnan luonne huomioon ottaen riittävän järjestelmällisesti selvitettävä ja tunnistettava työstä, työajoista, työtilasta, muusta työympäristöstä ja työolosuhteista aiheutuvat haitta- ja vaaratekijät sekä, jos niitä ei voida poistaa, arvioitava niiden merkitys työntekijöiden turvallisuudelle ja terveydelle”

Nämä velvoitteet edellyttävät työnantajalta, tai työmaalla työnsuojelullista vastuuta kantavalta taholta, puuttua kaikkiin työturvallisuuden puutteisiin. Fyysiset turvallisuusongelmat ovat melko helposti havaittavia ja puututtavissa, esimerkiksi sopimaton työteline tai työkone ilman teräsuojainta. Jotkin työnsuojelullisista vaaratekijöistä ovat kuitenkin vaikeasti havaittavissa tai osoitettavissa, kuten psykososiaalinen kuormitus, johon henkinen väkivalta kuuluu. Tällöin työmaan vastuullisten valvojien on vaikea puuttua näihin epäkohtiin.

Parempi keino vaikeasti havaittaviin työturvallisuusriskeihin on paremmat johtamismallit sekä oikeat asenteet. Palveleva johtamistapa ja kannustava ilmapiiri luo otollisemmat olosuhteet positiiviselle työilmapiirille sekä vahvistaa tervettä asenneilmastoa. Hyvänä keinona muuttaa asenteita on keskustella asioista rakentavasti ja tuoda ongelmat avoimesti esille. Näin rakennamme parempia ja turvallisempia työyhteisöjä sekä parannamme kaikkien yleistä hyvinvointia.

Viitteet:
Työturvallisuuslaki 738/2002
ILO:n työtapaturmatilasto, 2005
Tilastokeskus, Työtapaturmia 137 000 Suomessa vuonna 2019, 2021
Lindholm, Tiina Tuulikki, Helsingin Yliopisto, Henkinen väkivalta ja johtaminen työyhteisössä: diskurssianalyyttinen tutkimus työpaikkakiusaamisesta, 2008
Taloussanomat, Tutkimus: ”Management by perkele” hyödyttää pomoa hetkellisesti, mutta kostautuu, 2017
Kotitapaturma.fi, työikäiset, 2023 https://www.kotitapaturma.fi/ikaryhmatietoa/tyoikaiset/#b3622b6e
Työturvallisuuskeskus, Psykososiaalinen kuormitus, Seija Moilanen, 2019