• Lääketutkimus
• syöpähoito

Syöpä on yksi suurimmista terveysongelmista, jonka analysointi ja hoito vaatii paljon resursseja. Sen on myös todettu olevan toiseksi suurin kuolinsyy ihmisillä, ainoastaan sydänsairaudet aiheuttavat enemmän kuolemia. Vaikka syövän diagnosointiin ja hoitoon on löydetty jo monia eri keinoja, tarvitaan vielä lisää vaihtoehtoja ja olemassa olevia metodeja täytyy kehittää, jotta potilaiden selviytymismahdollisuuksia voidaan parantaa.

Syövän diagnosointiin ja hoitoon löytyy jo monia eri metodeja, jotka on monelle tuttuja. Osa syövistä on havaittavissa visuaalisesti, toiset taas aiheuttavat terveysongelmia paljastaen tietyn solutyypin epänormaalin jakautumisen ja joitakin syöpätyyppejä on mahdoton havaita ilman tarkempaa ja yksityiskohtaisempaa tutkimusta. Syöpätyypistä ja sijainnista riippuen käytetään erilaisia hoitomuotoja kuten leikkaus, sädehoito sekä solunsalpaajat. Ne on todettu toimiviksi hoitomenetelmiksi ja eri hoitomuotoja pystytään käyttämään useissa eri tilanteissa, mutta niiden parantavat vaikutukset eivät aina ole niin hyvät kuin haluttaisiin tai niiden haittavaikutukset potilaalle ovat liian suuret. Haasteet hoitovasteessa ja sivuvaikutuksissa osoittavat tarpeen uusien ja parempein hoitomenetelmien kehittämiselle.

Kohdennettu syöpähoito

Potilaan hoitovastetta voidaan parantaa valitsemalla hoitomenetelmät, jotka auttavat parhaiten kyseisessä tilanteessa. Esimerkiksi, jos syöpäkasvain on helposti leikattavissa eikä etäpesäkkeitä ole todettu, on leikkaus luultavasti paras vaihtoehto. Todellisuudessa saatetaan silti antaa lisähoitoa, jos epäillään kasvaimen uusituvan tai epäillään etäpesäkkeiden muodostuneen. Toisaalta taas syöpäkasvain saattaa olla paikassa, johon on vaikea päästä leikkauksen avulla. Tällöin joudutaan käyttämään muita hoitomenetelmiä, kuten sädehoitoa ja solusalpaajia eli sytostaattihoitoa.

Kohdennettu syöpähoito pyrkii tuhoamaan syöpäsoluja tarkasti minimoiden normaalien solujen vaurioita. Hoito voi pitää sisällään tarkemmin rajattua sädehoitoa tai täsmälääkkeiden, yleensä biologisten molekyylien, käyttöä. Kohdennettu syöpähoito on kuitenkin edelleen kallista verrattuna perinteisiin menetelmiin. Potilaalle kohdennettu syöpähoito antaa paremman hoitovasteen ja tuottaa suuremman todennäköisyyden potilaan paranemiseen. Hoito- ja diagnoosimenetelmiä kehitetään jatkuvasti, jotta toivottu hoitovaste olisi todennettavissa entistä paremmin. Mitä enemmän hoitomenetelmiä kehitetään, sitä paremmin voidaan toteuttaa kohdennettua syöpähoitoa.

Ex Vivo -mallit

Opinnäytetyössä hyödynnettiin ihmisen pään ja kaulan alueen syövästä eristettyä solulinjaa, jota oli kasvatettu hallitussa ympäristössä. Tätä kutsutaan Ex Vivo -analyysiksi, eli kehon ulkopuoliseksi analyysiksi. Toimintamalli on yleinen lääketestauksessa ja sitä käytetään tutkimuksiin, joissa pyritään löytämään tehokkain tapa rajoittaa syöpäsolujen kasvua tai jopa tappaa syöpäsolut kokonaan. Ex Vivo -anayyseillä vältetään potilastesteihin yleensä liittyvät haittavaikutukset, kuitenkin parantaen hoitomenetelmien hyötyvaikutuksia löytämällä pätevimmät lääkeyhdistelmät tutkittavaan tarkoitukseen.

Syöpälääkkeiden yhdistelyä

Opinnäytetyössä tutkittiin useamman lääkemolekyylin yhdistelmävaikutusta. Kuvassa 1 on esitetty esimerkkinä lääkeaineiden yhdistelmävaikutusta syöpäsolujen viabiliteettiin eli elinkelpoisuuteen, kun soluja oli altistettu kahdelle lääkeaineelle useamman päivän ajan. Kuvaan 1 on kerätty kolmen lääkkeen konsentraatiot (mmol/l), joiden yhdistelmät tuottivat lupaavia tuloksia dimetyylisulfoksidiin (DMSO) verrattuna.

Soluviabiliteetilla tarkoitetaan sitä, onko solu elossa ja pystyykö se jakautumaan. Alentunut soluviabiliteetti siis osoittaa lääkeaineen tehokkuuden syöpäsoluja vastaan. Kuvassa 1 lääkeaineet on koodattu nimillä B ja X. Kuvasta voidaan nähdä, että lääke B:n esitetyt konsentraatiot vähentävät soluviabiliteettiä noin 10 %, joka on verrannollisesti pieni määrä. Lääke X:n konsentraatio taas vähentää soluviabiliteettiä noin 30 %, joka on parempi tulos. Vaikka nämä lääkkeet yksin eivät vaikuta suuresti, niiden yhdistelmät vaikuttavat huomattavasti enemmän. Molemmat lääkeyhdistelmät vähentävät soluviabiliteettiä n. 60 %, joka on huoattavasti enemmän kuin yksittäiset lääkekonsentraatiot yhteensä. Yhteisvaikutusta kutsutaan synergistiseksi vaikutukseksi, mikä tarkoittaa yhdistelmän olevan tehokkaampi kuin sen komponentien vaikutusten summa.

Opinnäytetyössä pystyttiin osoittamaan kahden eri lääkeyhdistelmän tehokas synergistinen vaikutus pään ja kaulan alueen syöpäsoluihin. Lääkeyhdistelmien vaikutus vähensi analyyseissä käytettyjen elävien syöpäsolujen määrää huomattavasti. Kyseiset lääkeyhdistelmät ovat siten potentiaalisia hyödynnettäväksi kohdennettuun syöpähoitoon. Kuitenkin on hyvä muistaa tulosten olevan alustavia ja ennen kuin kyseiset lääkeyhdistelmät ovat markkinoilla, tarvitaan vielä monia varmistavia testejä ja analyysejä. Kuitenkin tehdyt havainnot ovat lupaavia ja voivat kehittää kohdennettua syöpähoitoa mahdollistaen potilaiden paremman hoitovasteen ja elämänlaadun.

Artikkeli on osa Uudet materiaalit ja prosessit – tutkimusryhmän julkaisuja.

Opinnäytetyö johon artikkeli perustuu: Rand, Miro-Petteri, (2025), Uusien syöpälääkeyhdistelmien tehokkuuden testaus