Tutkimus rottien näytteenottotavoista – Voiko sydänverinäyte korvata häntälaskimonäytteen?
Turun yliopiston koe-eläinkeskuksessa tutkittiin voisiko eläimen lopetuksen yhteydessä otettu sydänverinäyte korvata toksisuustutkimuksissa käytettävän häntälaskimonäytteen. Tulokset osoittavat, että näytteenottotapa vaikuttaa useisiin hematologisiin ja kliinisen kemian näyteparametreihin merkittävästi, joten eri näytteenottotavoilla saatuja kokoverituloksia ei voida suoraan verrata keskenään. Kaikkien mittausparametrien kohdalla eroja ei kuintenkaan havaittu, mikä viittaa siihen, että osa yksittäisistä analyyseistä voi olla vertailukelpoisia näytteenottoreitistä riippumatta.
Koe-eläinten hyvinvointi on keskeinen osa nykyaikaista biolääketieteellistä tutkimusta. Vaikka eläinkokeita pyritään korvaamaan aina kun mahdollista, toksisuustutkimuksissa eläinmalleja tarvitaan edelleen lääkeaineiden turvallisuuden arviointiin. Tämän vuoksi myös itse tutkimusmeneltemien kehittäminen eläimille vähemmän kuormittaviksi on tärkeää. Turun yliopiston koe-eläinkeskuksessa tutkimusmenetelmiä pyritäänkin jatkuvasti kehittämään eläimille mahdollisimman vähän kuormittaviksi osana 3R-periaatteiden mukaista toimintaa.
3R-periaatteet ohjaavat koe-eläintyötä
Koe-eläinkeskus on kemikaalilain mukaisesti valtuutettu testauslaboratorio, jonka Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) viranomaiset ovat hyväksyneet ja jossa noudatetaan hyvä laboratoriokäytäntö (GLP) -laatujärjestelmää. Eläimillä tehtävät tutkimukset suoritetaan 3R:n periaatteita noudattaen. 3R on kansainvälisesti käytettävä koe-eläintoiminnan toimintamalli, jonka tavoitteena on vähentää eläinkokeista aiheutuvaa haittaa.
3R-periaatteet:
- Refinement: mahdollisimman vähän haittaa aiheuttaen
- Reduction: mahdollisimman pienellä määrällä
- Replacement: eläimen käyttö korvataan aina kun se on mahdollista
Miksi verinäytteitä tarvitaan toksisuustutkimuksissa?
Toksisuustutkimuksissa verrataan verinäytteissä olevia muuttujia. Koe-eläinkeskuksessa nämä parametrit ovat yleensä hematologisia, kliinisen kemian ja hyytymistekijöitä. Näiden parametrien muutosten perusteella voidaan päätellä tutkimuksissa havaittavia lääkeaineista johtuvia muutoksia. Vertailu tehdään noin viiden vuoden välein kerättyyn tausta-ainestoon, joka sitten arkistoidaan historialliseksi aineistoksi, jonka avulla voidaan havaita kontrollirymissä esiintyvät poikkeamat. Tavanomaisessa käytänössä rotista otetaan häntälaskimonäyte, josta veren parametrit analysoidaan.
Mitä rottien verinäytteistä havaittiin?
Tutkimuksessa havaittiin, että verinäytteen ottotapa vaikutti sekä hematologisiin että kliinisen kemian parametreihin. Suurimassa osassa analysoiduista näytteistä arvot olivat korkeampia hännästä otetuissa näytteissä verrattuna sydämestä otettuihin näytteisiin. Erot eivät kuitenkaan olleet yhteneviä kaikissa analyyseissä, vaan vaikutus vaihteli parametrikohtaisesti.
Tulosten perusteella eri näytteenottotavalla saatuja analyysituloksia ei voida pitää vertailukelpoisina. Tämä on tärkeää erityisesti toksisuustutkimuksissa, joissa pienetkin muutokset veriarvoissa voivat vaikuttaa tutkimustulosten tulkintaan. Tulokset korostavatkin näytteenoton standardoinnin merkitystä tutkimuksissa. Kaikissa näytteissä ei kuitenkaan havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja, ja osa parametreistä poikkesi yleisestä trendistä. Monissa tapauksissa erot olivat myös suhteellisen pieniä ja sijoittuivat lajille määritetyjen viitearvojen sisälle, jolloin niiden biologinen merkitys on vähäinen.
Tulokset olivat pääosin samanlaisia sekä uroksilla että naarailla, mikä viittaa siihen että näytteenottoreitin vaikutus ei ole merkitsevästi sukupuolesta riippuvainen.
Aiemmissa tutkimuksissa näytteenottotapojen välisiä eroja on selitetty muun muassa verisuonten fysiologisilla eroilla sekä näytteenottoon liittyvällä stressillä. Myös tässä tutkimuksessa havaitut erot voivat olla osittain liittyä näihin tekijöihin.
Mitä tulokset tarkoittavat käytännössä?
Sydämestä otettua verinäytettä ei voida pitää suorana korvikkeena häntälaskimosta otetulle verelle kaikissa analyyseissä. Tulokset kuitenkin viittaavat siihen, että joidenkin parametrien kohdalla sydänveri voisi toimia vaihtoehtoisena näytteenottoreittinä, mikä voisi vähentää eläimille tehtävien toimenpiteiden määrää. Tämä arviointi edellyttää kuitenkin vielä lisätutkimuksia.
Lähteet
Artikkelikuva: https://unsplash.com/photos/green-pink-and-purple-plastic-bottles-0jE8ynV4mis
Juntura, I. 2026. Verinäytteenottoreitin vaikutukset rottien (Sprague-Dawley) verinäyteparametrien tuloksiin – Theseus. Theseus, Opinnäytetyö.