• hengitys
• keuhkot
• Potilasohjaus
• uniapnea
• unitutkimus

Unitutkimuksien suoritus ja toteutus vuodeosasto-olosuhteissa on huomattavasti polikliinista toteutusta raskaampi prosessi. Unipotilaan hoito vuodenosastolla vastaa potilaalle sairaalavuorokautta. Hoitohenkilökunnalle se vastaavasti näyttäytyy yhtä kuormittavana, kuin tavallisen vuodeosastopotilaan hoito. Osasto-olosuhteet vaativan potilaan hoidon tarve on myös erityisen suuri, joten onnistuneen tutkimuksen myötä potilaan asianmukainen hoito voidaan aloittaa mahdollisimman pian. Opinnäytetyönä syntyneellä ohjeistuksella pyritään vastaamaan hoitajien tarpeeseen saada tutkimuksien suorittamiseen selkeä ja toimiva ohjeistus.

Nykypäivänä suurin osa unitutkimuksista ja hoidon aloituksista pyritään suorittamaan Hyvinkään sairaalassa polikliinisesti ja erilaisin ryhmäohjauksin. Tietyn tyyppiset potilasryhmät ja löydökset uniapnean diagnosointiin käytettävässä yöpolygrafia-tutkimuksessa ovat osastoaloituksen indikaatioita. Näitä voivat olla:

• Vaikea hypoksia eli happisaturaatio on keskimäärin alle 90% yöpolygrafian aikana.
• Hypoventilaatio eli veren hiilidioksidiarvo nousee nukkuessa. Kutsutaan myös hyperkapniseksi hengitysvajaukseksi.
• Obesiteettihypoventilaatio eli hiilidioksidin määrä veressä kasvaa ja hapen määrä vähenee, koska hengitys on ahdasta ja pinnallista.
• Krooninen hengitysvajausepäily.
• Epäily kaksoispaineventilaattorihoidon tarpeesta.
• Toimintakyvyn vaje kuten muistisairaus, kehityshäiriö tai avustajan tarve.

Unitutkimuksen suorittaa asiaan perehtynyt lähi- tai sairaanhoitaja. Kyseessä voi olla hoidon aloitus tai hoidon kontrollointi käynti. Haasteet ovat olleet vuosia samat; hoitajat arastelevat tutkimusten tekemistä, koska ne koetaan vaikeiksi. Jopa perehdytyksen saaneet hoitajat arkailevat suorittaa nk. ”uniöitä”. Ongelmalliseksi koetaan mm. seuraavat seikat:

• Perehdytyksen puute
• Ohjeiden puute/epäselvyys
• Rutiinin puute

On selvää, että hyvän tutkimusrutiinin muodostuminen vie aikaa ja vaatii toistoja. Toistot vaatisivat useita peräkkäisiä tai lyhyellä välillä toteutuneita yövuoroja. Näissä jokaisessa tulisi olla tarjolla mahdollisuus tehdä tutkimus. Lisäksi tulisi olla unitutkimuksiin rutinoitunut hoitaja perehdyttämässä. Työvuoroteknisesti tämä on lähes mahdotonta. Kiireellisten tilanteiden vuoksi aina ei ole myöskään mahdollista alkaa perehdyttämään tutkimuksien suorittamiseen. Helposti ajaudutaan tilanteeseen, jossa tutkimuksen suorittaa nopeimmin se jolla osaaminen jo on.

Opinnäytetyönä tehdyllä ohjeistuksella on pyritty vastaamaan kaikkiin yllämainittuihin ongelmiin. Ohjeen avulla perehdytyksen tarpeen pitäisi laskea huomattavasti, tai kadota jopa kokonaan. Ohjeen tarkoitus on oikeastaan tehdä itsensä tarpeettomaksi jossakin vaiheessa. Ohje sisältää kaikki vaiheet tutkimuksen alusta loppuun saakka. Lisäksi eriteltynä on myös erilaiset ongelmatilanteet, ja niiden ratkaisut. Oikeastaan voisikin sanoa, että syntynyt ohje on unitutkimuksien suoritukseen perehdyttävä ohjeistus, sillä se on niin yksityiskohtainen. Sitä voisi helposti käyttää uusien työntekijöiden tai opiskelijoiden perehdytykseen.

Monet ohjeen kohdat, kuten potilaan ohjauksen tietyt yksityiskohdat, ovat sinänsä itsestäänselvyyksiä. Niitä ei kuitenkaan tule välttämättä ajatelleeksi ennen kuin kohtaa asiaan liittyvän ongelman. Esimerkkinä tilanne, jossa potilas on poistanut C-PAP maskin yön aikana nenän tukkoisuuden vuoksi, ja jatkanut uniaan ilmoittamatta hoitajalle. Tilanne oli käynyt ilmi vasta kahden tunnin päästä, koska hoitaja ei kiireiltään ollut ehtinyt unipotilaan luona käydä. Potilas ei ollut ymmärtänyt, kuinka tärkeää olisi hoitaa nenän tukkoisuus, ja jatkaa tutkimusta läpi yön. Tässä tapauksessa menetettiin kaksi tuntia hyvää monitorointi aikaa. Ongelmalta olisi vältytty, mikäli potilasta olisi informoitu selkeästi soittamaan kelloa ongelmatilanteessa, ja painotettu yön monitoroinnin yhtenäisyyden tärkeyttä.

Potilaan ohjaus tutkimustilanteessa on vähintään yhtä tärkeää, kuin laitteen tekninen käyttö. Vastaavan tyyppistä tilannetta ei pitäisi enää tulla, sillä potilaan ohjaus on ohjeessa mukana ja sen merkitys korostuu sen myötä. Ohje ei pysty vastaamaan kaikkien potilaiden yksilöllisiin tarpeisiin. Tietyt potilasryhmät, kuten muistisairaat tai kehitysvammaiset potilaat, vaativat hoitajan luovuutta tutkimuksen toteuttamisessa. Tässä tulee kuitenkin luottaa hoitajan luontaiseen ammattitaitoon ja soveltamiskykyyn haastavassa tilanteessa. Ohje antaa vain puitteet, joiden sisällä hoitajan tulee toimia, jotta tutkimus olisi onnistunut.

Ohjeen sisällössä ja muotoilussa on pyritty huomioimaan myös se, että niin hoitaja, kuin potilaskin tietäisivät, miksi tutkimus suoritetaan. Se ei ole aina itsestäänselvyys. Potilaat tulevat hyvin erilaisista tilanteista tutkimukseen, joten ohjeessa ei ole voitu huomioida aivan kaikkea. Yleisimmät syyt on kuitenkin pyritty tuomaan ohjeessa esille. Ohjeen kattavuudella on pyritty myös siihen, että täysin asiaan perehtymätön hoitaja pystyisi suorittamaan tutkimuksen. Lisäksi henkilökunta voi perehtyä laitteiden teknisiin yksityiskohtiin opinnäytetyön teoriaosuuden avulla.

Syntynyt ohje todennäköisesti minimoi suurimman osan unitutkimuksien suorittamisiin liittyvistä yleisimmistä haasteista. Suurimpia parannuksia aiempiin ohjeisiin ovat potilaan ohjauksen sisällyttäminen ohjeeseen sekä se, että koko ohjeistus löytyy nyt yhdestä paikasta. Kuvat on valittu niin, että niiden avulla virheellisten kytkentöjen mahdollisuus pienenee. Näin ollen myös mahdollisuus kytkennän irtoamiseen kesken tutkimuksen pienenee. Lisäksi ongelmatilanteiden nimeäminen ja niiden ratkaisujen esiintuominen ohjeessa ovat tärkeä lisäys aiempaan. Näin ollen suurin osa ongelmista, jotka voidaan kohdata kesken tutkimuksen, on selätettävissä ohjeistuksen avulla.

Lähde:

Talvisto-Baricevic, M. Unitutkimuksien suoritusohjeistus : ResMed Autoset ja Sentec – Theseus, Turun ammattikorkeakoulun opinnäytetyö.

Kuva: Sentec käyttöopas. 2022. https://docplayer.fi/162463418-Kayttoopas-sentec-digital-monitoring-system-ohjelmistoversio-smb-sw-v08-03.html