Suomella on tavoitteena olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. Ilmastotavoitteiden saavuttaminen edellyttää konkreettisia päästövähennyksiä kaikilla toimialoilla. Rakennusala on tässä erityisen tärkeässä roolissa, sillä sen osuus Suomen hiilidioksidipäästöistä on merkittävä. Samalla rakennusala tarjoaa myös potentiaalin vaikuttaa ilmastotavoitteiden saavuttamiseen.

Päästöjen selvittäminen on ensimmäinen askel kohti ratkaisuja. Kun päästölähteet tunnistetaan, toimenpiteet voidaan kohdistaa juuri sinne, missä niillä on suurin vaikutus.

Päästölaskenta käytännön tasolle

Perinteisesti rakennusalan päästöarviointi on keskittynyt uudisrakentamisen koko elinkaaren tarkasteluun. Korjausrakentamiseen sovellettuna päästölaskenta avaa kuitenkin uuden näkökulman: mitä päästöjä syntyy juuri urakan toteutuksen aikana? Tällöin tarkasteltavia osa-alueita ovat esimerkiksi:

• materiaalihankinnat
• työmaatoiminnot (kuten kuljetukset ja energiankulutus)
• purkutöiden päästöt

Sen sijaan rakennuksen käyttöiän aikaiset päästöt ja aiemmat elinkaarivaiheet jätetään pois tarkastelusta, jotta huomio pysyy itse korjaushankkeen ilmastovaikutuksissa.

Miten laskenta tehdään?

Päästölaskennan perusta on tieto urakassa käytettävistä materiaaleista ja niiden määristä. Laskenta perustuu ympäristöministeriön julkaisemaan Rakennuksen vähähiilisyyden arviointimenetelmään (Ympäristöministeriö 2019). Materiaalien päästöarvot eli päästökertoimet saadaan joko tuotekohtaisista ympäristöselosteista (EPD, Environmental Product Declaration) tai päästötietokannoista, kuten Suomen ympäristökeskuksen CO₂data -palvelusta (CO₂data 2025).

Näiden tietojen avulla voidaan laskea rakennusmateriaalien ja työmaan toimintojen aiheuttamat hiilidioksidipäästöt hankekohtaisesti.

Mitä tulokset kertovat?

Laskennan tulokset kertovat konkreettisesti, mistä korjaushankkeen päästöt muodostuvat. Tämä auttaa tunnistamaan ne osa-alueet, joihin kannattaa kohdistaa päästövähennystoimia.

Opinnäytetyössäni ”Urakkakohtainen hiilidioksidipäästöjen arviointi korjausrakentamisessa” testasin kehitettyä laskentamenetelmää käytännössä laajassa toimitilasaneerauksessa. Hankkeessa uusittiin sekä sisätilat että tekniset järjestelmät, kuten lämmitys ja ilmanvaihto.

Tulosten perusteella suurimmat päästöt syntyivät talotekniikan uusimisesta, erityisesti lämmitys- ja ilmanvaihtojärjestelmistä. Merkittäviä päästölähteitä olivat myös tietyt pintamateriaalit, kuten vinyylilankkulattiat ja kipsilevyt. Sen sijaan työmaan muut osa-alueet, kuten kuljetukset ja jätehuolto, muodostivat selvästi pienemmän osuuden hankkeen kokonaispäästöistä.

Kun laskennassa päästiin materiaalikohtaiseen tarkkuuteen, pystyttiin myös arvioimaan, mihin valintoihin olisi järkevää vaikuttaa tulevissa hankkeissa.

Miten päästöjä voisi vähentää?

Rakennushankkeen päästöihin voidaan vaikuttaa erityisesti materiaalivalinnoilla. Vähäpäästöisten tai paikallisesti tuotettujen materiaalien käyttö voi merkittävästi pienentää hankkeen hiilijalanjälkeä. Tuotteen valmistusmaa, valmistusprosessin energiankulutus ja kuljetusetäisyydet vaikuttavat kaikki siihen, kuinka suuri päästökuorma lopulta syntyy. Tuotantoprosessin ilmastovaikutukset näkyvät suoraan tuotekohtaisissa päästökertoimissa.

Myös työmaan toiminnoissa on mahdollisuuksia vähentää päästöjä. Esimerkiksi logistiikan suunnittelulla, vähäpäästöisten työkoneiden käytöllä ja jätehuollon tehostamisella voi olla huomattava vaikutus urakan kokonaispäästöihin. Päästökompensoinnilla voidaan mahdollisesti täydentää vähennystoimia, mutta ensisijaisesti päästöt tulisi kuitenkin minimoida jo rakentamisvaiheessa.

Tieto tuo mahdollisuuden vaikuttaa

Yksittäisestä hankkeesta saatu tieto voi kertoa paljon kyseisestä projektista, mutta todellinen vaikuttavuus syntyy vasta silloin, kun päästöarviointeja tehdään systemaattisesti useissa eri kohteissa. Näin syntyy vertailukelpoista dataa, jonka avulla voidaan miettiä päästövähennysratkaisuja ja asettaa realistisia ilmastotavoitteita.

Laskenta auttaa tunnistamaan ne rakennushankkeen osa-alueet, jotka tuottavat eniten päästöjä. Laskennan avulla pystytään selvittämään mitkä materiaalit ja työvaiheet tuottavat eniten hiilipäästöjä. Kun tämä tieto on käytettävissä, on mahdollista kehittää ja miettiä vähähiilisempiä ratkaisuja. Hyvä tietopohja luo edellytykset sille, että ilmastotavoitteet muuttuvat käytännön teoiksi.

Artikkeli perustuu Stella Suomen opinnäytetyöhön: Urakkakohtainen hiilidioksidipäästöjen arviointi korjausrakentamisessa (2025). https://www.theseus.fi/handle/10024/888743

Lähteet:

CO2Data. 2025. Rakentamisen CO2datatietokanta. https://co2data.fi

Laine, A. ym. 2024. Vähähiilinen rakennusteollisuus 2035 – Tiekartan päivitys. Gaia Consulting Oy.

Ympäristöministeriö. 2019. Rakennuksen vähähiilisyyden arviointimenetelmä.