Varaosanimikkeiden kriittisyysluokittelu
Kunnossapidon varastoinnin kiinteät kulut koostuvat aina yksittäisestä mutterista, kalliisiin pitkän toimitusajan vaihtoyksiköihin. Hankintaa voidaan ohjata kunnossapidon varaosastrategialla, mutta mikä ohjaa varaosastrategiaa?
Varaosastrategiaa ohjaa kunnossapitostrategia, joka huomioi ennakoivan ja kuntoon perustuvan kunnossapidon, aikaperusteisen ja korjaavan kunnossapidon. Varaosastrategiaa ohjaa myös varaosien kustannukset sekä turvallisuus ja viranomaisvaatimukset. Varaosahankintaa toteutetaan varaosastrategian mukaisesti, mutta miten varaosahankintaa voidaan tehostaa siten että varasto ei täyty varaosanimikkeistä joilla ei olekkaan kulutusta tai pahimmassa tapauksessa miten voidaan välttyä siltä että tarvittava varaosa puuttuu kriittisestä laitteesta aiheuttaen prosessilaitoksen seisokin? Kriittisyysluokittelemalla varaosanimikkeet, voidaan kehittää kunnossapidon varaosastrategian tehokkuutta ja täten optimoida varaston arvoa, vähentäen yhtiön kiinteitä kuluja.
Aiempi tutkimus varaosien kriittisyysluokittelusta
Criticality classification of spare parts: A case study – tutkimuksessa Molenaers ym. (2012) toteaa BASF Antwerp-petrokemian tehtaalla varaosahallinnan ongelmana oli, että yli 54 % varaosista oli ”non-moving”. Non-moving-varaosat ovat varastosaldoilla olevia varaosia, joilla ei ole ollut lainkaan kulutusta. Tehtaan varaosahankinta ja varastointipäätökset perustuivat vahvasti henkilökohtaisiin kokemuksiin, eikä kvantitatiivisiin tietoihin. Tämä johti varaosien ylivarastointiin, kustannustehottomuuteen sekä riskiin varaosien puutteista kriittisissä vikatilanteissa. Tutkimushetkellä organisaation varastossa oli yli 100 000 nimikettä, joiden yhteenlaskettu arvo oli noin 100 miljoonaa euroa. Kriittisyysluokittelemalla varaosanimikkeet, tutkimuksen kohdeyrityksessä voitaisiin saavuttaa siis lähes 50 miljoonan euron säästöt.
Kriittisyysluokittelun soveltaminen suomalaisella jalostamolla
Varaosanimikkeiden kriittisyysluokittelu toteutettiin suomalaiselle jalostamolle, jonka ”non-moving”-varaosien kappalemäärällinen osuus oli tutkimushetkellä 20,8 %. Tämä kappalemäärä kattaa arvoltaan varaston yhteen lasketusta kokonaisarvosta 37,8 %.
Varaosien kriittisyysluokittelussa hyödynnettiin sekä kvalitatiivisia että kvantitatiivisa arviointimenetelmiä . Luokittelussa otettiin huomioon eri painoarvokertoimilla laitepaikan kriittisyysluokan, varaosan kulutushistorian, varaosan arvioidun toimitusajan ja tärkeimpänä, varaosan vikaantuessa vaikutuksen laitteen toiminnalle.
Kriittisyysluokittelun tulokset
Kriittisyysluokittelussa käsiteltiin yhteensä 458 varaosanimikettä, seitsemästä eri tutkimukseen rajatusta laitteesta. Aiemmin jalostamon varaosanimikkeiden kriittisyys määräytyi laitepaikan kriittisyysluokan mukaan. Mikäli laite on A-kriittinen, on sen varaosanimike myös A-kriittinen.
Muutokset alkuperäiseen menetelmään verraten, A-kriittisten laitteiden varaosista 136 varaosan kriittisyys laski A:sta B:hen. A-kriittisinä varaosina pysyi 289 kappaletta. B-kriittisistä varaosista kaksi nousi A-kriittisiksi ja loput 19 varaosaa pysyi kriittisyysluokassaan. Yksikään varaosa ei laskenut B-kriittisestä C-kriittiseen. Seitsemän varaosanimikettä pysyi C-kriittisenä ja neljä nousi B-kriittiseksi.
Johtopäätökset ja kehitysnäkymät
Kriittisyysluokittelua voidaan tulosten perusteella käyttää tehokkaana työkaluna jalostamon varaosastrategian tukena. Kriittisyysluokittelemalla kaikki varaosanimikkeet, voidaan välttää ylivarastointi ja varaosien liikkumattomuus. Menetelmällä voidaan myös pitää huoli siitä, että kriittisten laitteiden kriittiset varaosat on saatavilla, silloin kun niitä tarvitaan. Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää välittömästi jalostamon varaosahallinnan kehittämisessä sekä kunnossapidon päätöksenteossa. Jatkossa varaosatutkimusta olisi tarkoituksenmukaista syventää esimerkiksi analysoimalla kriittisyysluokituksen vaikutusta varaston kiertonopeuteen, suhteuttamalla kulutus lyhemmälle aikavälille uuden ERP-järjestelmän, eli yrityksen toiminnanohjausjärjestelmän kerätessä enemmän tietoa. Näin voidaan edelleen vahvistaa dataohjautuvaa varaosahallintaa ja tukea kunnossapidon strategisia tavoitteita.
Opinnäytetyön tulosten johtopäätöksenä voidaan todeta, että varaosien kriittisyysluokittelu on keskeinen ja tehokas keino kehittää kunnossapidon varaosastrategiaa, vähentää ylivarastointia ja alentaa varaston sitomia kustannuksia ilman, että prosessilaitoksen toimintavarmuus vaarantuu. Tutkimus osoittaa, että perinteinen, kokemukseen perustuva varaosahallinta johtaa helposti liikkumattomiin varaosiin ja tehottomuuteen, kun taas systemaattinen ja dataan pohjautuva kriittisyysluokittelu auttaa kohdentamaan resurssit oikein. Menetelmä tukee kunnossapidon päätöksentekoa, varmistaa kriittisten varaosien saatavuuden ja luo perustan entistä dataohjautuvammalle ja kustannustehokkaammalle varaosahallinnalle.
Lähde
Molenaers, A., Baets, H., Pintelon, L., & Waeyenbergh, G. (2012). Criticality classification of spare parts: A case study. International Journal of Production Economics, 140, 570–578.
https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0925527311003549?via%3Dihub