Harmaa talous – noitajahtia vai välttämätöntä valvontaa
Harmaan talouden torjuntaan menee Suomessa mielettömiä resursseja, kuitenkin tulokset jäävät usein pelkiksi arvioiksi menetetyistä veroeuroista. Pelkät numerot eivät kuitenkaan paljasta ilmiön todellisia vaikutuksia tai syitä, jotka ajavat ihmiset toimimaan vastoin lakia. On aika kysyä, keskittyykö valvonta oireiden hoitoon todellisten juurisyiden sijaan.
Harmaa talous on Suomessa käsite, josta puhutaan paljon, mutta jota on äärimmäisen vaikea mitata täsmällisesti. Se muodostaa erikoisen tilanteen: pyrimme selittämään ilmiötä muuttujilla, joita emme itsekään täysin tunne. Julkisessa keskustelussa harmaa talous tiivistyy usein niin kutsuttuun verovajeeseen. Verovaje tarkoittaa sitä summaa, joka jää saamatta valtion kassaan, kun verot ja maksut jätetään ilmoittamatta tai maksamatta.
Vaikka menetettyjen verotulojen menetys on aivan kiistaton asia, harmaan talouden todelliset haitat ulottuvat sitäkin syvemmälle yhteiskunnallisiin rakenteisiin. Suurin konkreettinen ongelma on markkinoiden vääristyminen. Kun osa toimijoista jättää velvoitteensa hoitamatta, ne saavat tällä epäreilun etulyönnin rehellisiin toimijoihin nähden. Tämä ajaa lainkuuliaiset yrittäjät joko laskemaan hintojaan kestämättömälle tasolle tai lopettamaan toiminnan kokonaan.
Valvonnan painopisteet ja resurssien hukkaaminen
Suomessa harmaan talouden torjuntaan on valjastettu laajasti viranomaisvoimaa. Verohallinto on tämän keskiössä ja laajimpana toimijana tekee näin suurimman osan torjuntatyöstä. Tehokkain ase, mutta samalla eniten resursseja syövä tapa on yrityksiin tehtävä verotarkastus, jossa viranomainen käy läpi yrityksen kirjanpidon ja toiminnan paikan päällä.
Poliisi ja syyttäjälaitos astuvat kuvaan, kun kyse on vakavammasta talousrikollisuudesta. On kuitenkin tärkeää huomata, ettei poliisi tutki harmaata taloutta vain itsenäisenä ilmiönä, vaan talousrikoksia, joiden osana harmaa talous usein paljastuu. Valvontaan kohdennetut resurssit ovat merkittäviä, mutta herää kysymys niiden kohdentamisesta.
- Pientoimijoidenvalvonta: Pienpizzerioiden ja muiden pienyritysten jatkuva syynääminen vie paljon resursseja suhteessa saatavaan hyötyyn.
- Suuryritystenasema: Suuret yritykset kykenevät optimoimaan verotustaan huomattavasti tehokkaammin paremman asiantuntemuksen ja resurssien turvin.
- Torjunnankustannustehokkuus: Torjuntaan laitettavat summat ovat usein lähes samankokoisia kuin niillä suoraan takaisin saatavat veroeurot.
Miksi lakia rikotaan? Motiivit verojen välttelyn takana
Tarkasteltaessa harmaata taloutta mikrotasolla – eli yksittäisten ihmisten ja pienten toimijoiden tasolla, paljastuu usein moraalinen ristiriita. Moni toimija ei näe omaa toimintaa kunnon rikollisuutena, vaan enemmän tapana selviytyä tai vastalauseena järjestelmälle, jonka he kokevat epäoikeudenmukaiseksi.
Haastatteluaineisto osoittaa, että niin kauan kuin yhteiskunnassa vallitsee ajatus siitä, että järjestelmä suosii varakkaita, vähävaraisimmat saattavat kokea oikeudekseen tulkita sääntöjä omalla tavallaan. Kyse on usein ajatusmallista, jossa suuryritysten aggressiivinen verosuunnittelu antaa henkisen oikeutuksen pienimmille toimijoille ”väännellä lakia”.
Verosuunnittelulla tarkoitetaan laillista toimintaa, jossa verotus minimoidaan käyttämällä hyväksi lain tarjoamia mahdollisuuksia. Vaikka se on laillista, siitä voi syntyä moraalinen esimerkki, joka valuu yhteiskunnan alempiin kerroksiin. Heikoimmassa asemassa olevat kokevat usein, että joutuvat kantamaan järjestelmän kustannukset samalla, kun varakkaat suojelevat omia etuuksiaan.
Tulehtuneimmat toimialat
Tietyt toimialat, kuten rakennus- ja ravintola-ala, ovat erityisen alttiita harmaalle taloudelle niiden rakenteellisten ominaisuuksien vuoksi. Rakennusala on tästä kenties selkein esimerkki, ja siksi siihen kohdistuu eniten lainsäädöllisiä toimia.
Yksi merkittävimmistä työkaluista on tilaajavastuulaki. Se velvoittaa työn tilaajan varmistamaan, että hänen sopimuskumppaninsa hoitavat lakisääteiset velvoitteensa, kuten verot ja eläkemaksut. Tällä on siirretty vastuuta ketjussa ylöspäin ja hankaloitettu harmaata toimintaa.
Harmaan talouden kanssa käsikädessä kulkee rahanpesu. Termi tarkoittaa rikollisella toiminnalla hankitun varallisuuden alkuperän häivyttämistä, jotta se näyttäisi laillisin toimin hankitulta.
- Sijoittaminen: Käteistä rahaa syötetään lailliseen kiertoon, esimerkiksi rakennusprojektien palkkoina.
- Kerrostaminen: Rahoja siirrellään monimutkaisten yritysrakenteiden välillä alkuperän peittämiseksi.
- Integrointi: Puhdistettu raha palautetaan kirjanpitoon muina tuloerinä.
Oireiden hoidosta kohti juurisyiden hallintaa
Tuloksista voidaan todeta, että harmaan talouden poistaminen kokonaan on mahdotonta. Lainsäädännön kehittyessä aina jostain joku toimija löytää tavan kiertää säädöksiä. Siksi torjunnassa pitäisi siirtyä pelkästä seurauksien ja oireiden paikkaamisesta kohti syvempää yhteiskunnallista vaikuttamista.
Pelkästään kiinnijäämisriskin kasvattaminen ei ole tarpeeksi suuri pelote, jos saatava hyöty on edelleen suurempi kuin mahdolliset sanktiot. Pelotevaikutuksen on oltava todellisempi, jotta kynnys harmaaseen toimintaan kasvaisi. Samalla on annettava huomiota ajatuksella, voisiko verotuksen keventäminen joissakin kohdin jopa lisätä veronmaksuhalukkuutta ja siten vähentää tämän toiminnan viehättävyyttä.
Harmaan talouden torjunta vaatii kokonaisvaltaisia otteita, joissa myös huomioidaan sosiologiset ja eettiset syyt. Kun yhteiskunta koetaan reiluksi kaikille, tarve sääntöjen rikkomiselle vähenee luonnostaan. Pelkkä noitajahti pientoimijoita kohtaan ei tuo pysyviä ratkaisuja, vaan huomio tulisi kohdistaa suuriin rakenteisiin ja ennaltaehkäiseviin toimiin.