Tieto musiikkikirjaston kuolemasta on ennenaikainen
Levykaupan hyytymisen seurauksena myös musiikkikirjaston tulevaisuuteen on suhtauduttu epäilevästi. Huhut musiikkikirjaston kuolemasta ovat kuitenkin vahvasti liioiteltuja. Levylainojen lasku on taittunut ja musiikkikirjasto koetaan edelleen tarpeelliseksi, kertoo Jukka Laakso opinnäytetyössään Muuttuvat laulut. Rohkealla otteella ja uskolla tulevaisuuteen musiikkikirjastot osoittavat tarpeellisuutensa nyt ja tulevaisuudessa.
Muuttuvat laulut vuosien mennen
Ajatus yleisistä musiikkikirjastoista tuli Suomeen 1950-luvulla. Toiminnan varsinainen käynnistäjä oli säveltäjä Seppo Nummi. Hän ihmetteli, miksi kirjastosta ei löydy ollenkaan nuotteja. Hänestä kirjasto ei ole sivistyslaitos, jos siellä ei ole musiikkia. Nummi ryhtyi ajamaan musiikkikirjastojen perustamista esitelmin ja kirjastokonsertein. Hanke sai kannatusta sekä muusikoilta että poliitikoilta. Tämän seurauksena musiikkikirjaston esteitä ryhdyttiin purkamaan. Ratkaisevaa oli vuonna 1962 voimaan tullut laki, jossa AV-aineisto tuli valtionavun piiriin ja musiikkikirjastojen määrä alkoi kasvaa.
Ensimmäinen musiikkikirjasto avattiin kuitenkin jo 1958 Tammelaan. Sinne hankittiin ensiluokkainen konserttilevysoitin, äänilevyjä ja partituureja. Kirjasto tarjosi ”parempaa musiikkia asian harrastajille”. Myöhemmin kirjastoon hankittiin vielä piano.
Alkuun musiikkikirjastot pyrkivät kasvattamaan ja sivistämään asiakkaitaan. Siellä tarjottiin lainaksi kirjoja ja nuotteja. Levyt, jotka sisälsivät etupäässä konserttimusiikkia, piti kuunnella kirjastossa. Lisäksi kirjastossa pidettiin musiikkikerhoja ja levykonsertteja.
Aika pois paljonkin vie
Musiikkikirjaston toimintaan ovat vaikuttaneet teknologia ja lainsäädäntö. Toiminnan painopiste on vaihdellut eri aikoina. 1960-luvulla panostettiin tapahtumiin ja musiikkia kuunneltiin kirjastossa. Levyjen lainaamista ei pidetty tärkeänä, järkevänä tai edes mahdollisena. Sitä paitsi laki kielsi sen. Reilut kolmekymmentä vuotta myöhemmin asiat olivat toisin. Levyjen lainaus oli musiikkikirjaston ydintehtävä ja tapahtumien määrä oli vähentynyt. Nykyään lainausmäärät ovat pienempiä ja tapahtumat ovat palanneet keskiöön. Sen sijaan musiikkikirjastojen alkuaikojen perustoiminta, levyjen kuuntelu kirjastossa, on kadonnut lähes kokonaan. Teknologia kehittyy jatkuvasti ja se vaikuttaa kirjaston palveluihin, joten on luonnollista, että palveluita katoaa ja toisia tulee tilalle. Myös käsitys kirjaston roolista on muuttunut. Esimerkiksi kirjasto ei enää vanhaan tapaan arvota aineistoaan. Se pyrkii opettamisen sijaan palvelemaan asiakkaitaan.
Muuttuuko kirjasto ja mihin suuntaan?
Kahdessakymmenessä vuodessa avokokoelmien tarve on vähentynyt samalla kun musiikin lainaus on verkkokauppaistunut. Tulevaisuudessa levyjä voi olla kirjastoissa vieläkin vähemmän. Ajat muuttuvat, mutta niin kauan kuin levyjä tehdään ja kuunnellaan, niitä saa kirjastosta lainaksi.
Tapahtumat ovat nousseet musiikkikirjastoissa tärkeään asemaan ja niihin on alettu panostaa. Ne ovat maksuttomia, joten varallisuus ei ole este osallistujille. Musiikkitapahtumat ovatkin erittäin suosittuja, eikä niiden jatkolle ole esteitä.
Kokoelmaa ei tule museoida, vaan sitä pitää hoitaa aktiivisesti
Opinnäytetyössä haastateltujen musiikkikirjastonhoitajien mielestä kokoelmaa ei tule museoida, vaan sitä pitää hoitaa aktiivisesti. Asiakkaat ovat kiinnostuneita uutuuksista ja niitä pitää hankkia. Vanhemmat levyt ja nuotit eivät kierrä samalla tavoin. Ne voi tarpeen vaatiessa siirtää varastoon odottamaan lainausvuoroaan. Nykyään voidaankin ajatella, että Helsingin musiikkikirjasto on Helmet.fi. Näin myös musiikkivarastolla on oma roolinsa musiikkikirjaston palveluissa.
Helsingissä kirjastot tarjoavat asiakkailleen eräänlaisen asioimispolun. Sieltä saa lainaksi levyjä, nuotteja ja soittimia, voi varata harjoitustilan tai studion ja lopuksi vielä kirjastoon on mahdollista päästä esiintymään.
Jos luottaa uskaltaa, niin myöskin voittaa
Aikojen saatossa kaikki eivät ole hyväksyneet musiikkia osaksi kirjastoa. Sitä on pidetty välttämättömänä pahana, eikä toimintaa ole pidetty tärkeänä. Levyjen lainauksen lasku on saanut kuvittelemaan, että musiikkikirjastojen aika on ohitse, mutta musiikkikirjasto on paljon muutakin kuin lainattavia levyjä. Sen ydintoimintaa on musiikki kaikissa muodoissa, eikä musiikki ole katoamassa mihinkään.
Kirjaston henkeen ei kuulu tarjonnan lopettaminen ennen kysynnän lakkaamista. Kirjaston arvoihin kuuluu tasa-arvo ja sen tulee palvella kaikkia asiakaitaan tasa-arvoisesti. Vaikka formaatit vaihtuvat, ei musiikki itsessään häviä. Musiikki kuuluu kirjastoon myös tulevaisuudessa formaatista riippumatta. Tämän päivän uutuus on huomisen normaali. Laulut muuttuvat ja musiikkikirjastot muuttuvat mukana.
Lähde:
Laakso, J. 2024. Muuttuvat laulut : onko musiikkikirjastoilla tulevaisuutta? – Theseus, Turun ammattikorkeakoulun opinnäytetyö.
Kuva:
Jukka Laakso