Meriliikenteen ympäristövaikutukset planktonista valaisiin
Ympäristö- ja vastuullisuusnäkökulmat ovat arkipäivää. Meriliikennettä on kuitenkin mahdotonta toteuttaa ilman siitä aiheutuvia negatiivisia vaikutuksia ympäristölle. Monesti tullaan ajatelleeksi vain sitä, miten pakokaasupäästöt tuhoavat ilmakehää. Tällainen ajattelu jättää kuitenkin lukuisat muut ympäristölle aiheutuvat vaikutukset taka-alalle. Asian syvempi tarkastelu osoittaa meriliikenteen aiheuttavan ympäristölle laajan skaalan muitakin haittoja.
Meriliikenne
Meriliikenne on maailman yleisin rahdin kuljetusmuoto. Arviolta lähes 90 prosenttia kaikesta maailman kaupasta kulkee meritse jossain kohtaa kuljetusketjua. Tämä tarkoittaa sitä, että merillä on juuri nytkin valtavia määriä tavaraa. Alukset ovat liikkeessä jatkuvasti. Jatkuva meriliikenteen kasvu sekä tehokkuuden lisääntyminen ovat luoneet tarpeen myös ympäristövaikutusten tutkimukselle.
Meriliikenteestä johtuvia ympäristövaikutuksia on seurattu ja säädelty jo vuosikymmeniä. Ei siis ole sattumaa, että meriliikenne on tilastollisesti ympäristöystävällisin kuljetusmuoto. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei ympäristölle aiheutuisi ollenkaan haittoja sen toiminnasta. Näitä haittoja on kuitenkin onneksi mahdollista tehokkaasti vähentää jatkuvalla aiheen tutkimuksella ja uutta kehittämällä.
Päästöt minimiin
Kansainvälinen merenkulkujärjestö IMO on asettanut tavoitteeksi vuoteen 2030 mennessä vähentää meriliikenteen hiilidioksidipäästöjä 40 prosenttia vuoden 2008 tasosta, sekä puolittaa vuotuiset kokonaispäästöt 2050 mennessä. Meriliikenteen kokonaispakokaasupäästöjä on onnistuttu vähentämään ottamalla käyttöön puhtaampia polttoaineita tai suunnittelemalla kokonaan uusia voimanlähteitä. Esimerkiksi rikkipäästöjen säädeltyihin rajaarvoihin päästään tällä hetkellä helpoiten pakokaasupesureiden avulla. Pakokaasupesurin tarkoitus on pestä vaaralliset hiukkaset pois pakokaasusta, ennen sen johtamista ilmaan. Toiminta perustuu vesisumun kykyyn absorboida rikkihiukkasia pakokaasusta. Pesuriin jäävä jäte voidaan purkaa satamassa muiden jätteiden mukana.
Vedet sekaisin
Meriliikenteessä syntyy kiinteän jätteen lisäksi myös paljon jätevettä. Alukset ovat velvollisia jättämään jätevedet satamaan. Satamilla on myös vastaavasti velvollisuus ottaa niitä vastaan. Kaikissa satamissa ei vielä ole tarvittavia jätevettä vastaanottavia laitteita, joka antaa aluksille erityisluvan päästää esimerkiksi ruuman puhdistuksesta jäävän jäteveden sellaisenaan mereen.
Aluksiin lastataan myös painolastivettä. Painolastivettä käytetään tasapainottamaan alusta, kun se ei ole lastattuna täyteen. Painolastivetenä käytetään merivettä, jolloin sen mukana kulkee mahdollisesti myös pieniä mereneläviä. Painolastivesien suodattaminen tai sen vaihtaminen kesken matkan pienentää riskiä vapauttaa vieraslajeja alueille, joissa ne mahdollisesti syrjäyttäisivät alueen alkuperäislajeja.
Onnettomuuksien vaikutuksia merellä
Aika-ajoin rahtialuksille aiheutuu onnettomuuksia, joiden seurauksena ympäristölle saattaa aiheutua vakaviakin ongelmia. Yleisin onnettomuus aluksilla on tulipalo, joka päästessään leviämään luo mahdollisuudet suurellekin onnettomuudelle. Tulipalossa vapautuu ilmakehään myrkyllisiä yhdisteitä, jotka vaikuttavat negatiivisesti ilmanlaatuun. Öljyonnettomuuksien seurauksena taas kokonaisia merielinympäristöjä tuhoutuu. Öljyn joutuminen mereen aiheuttaa myös suuren riskin rannoilla eläville eläimille ja eliöille.
Rahtia yli laidan
Säännöllisen epäsäännöllisesti saamme uutisvirroista lukea, kuinka aluksilta on pudonnut rahtia mereen. Vuosittain aluksilta putoaa merikontteja vaikean merenkäynnin tai puutteellisen varmistamisen tai näiden yhteisvaikutuksen vuoksi. Yli laidan pudonneet kontit saattavat upota välittömästi tai jäädä kellumaan merivirtojen armoille, osa konteista myös tuhoutuu törmäyksessä, vapauttaen rahdin sellaisenaan mereen. Aluksilta pudonnutta rahtia huuhtoutuu rannoille tuhansien kilometrien päässä sieltä, jossa ne menetettiin. Menetettyä rahtia ei usein edes yritetä poistaa merestä siihen tarvittavien resurssien kustannusten vuoksi.
Navigaatio-ongelmia
Alusten liikkuminen tuo haasteita merieläimille. Etenkin niille, joiden luonnollisien elinympäristöjen läpi on vedetty laivaväyliä ja niille joiden elintärkeät perustoiminnot häiriintyvät alusliikenteen aiheuttamien vaikutusten vuoksi. Elinympäristöjen valtaamisen lisäksi alukset aikaansaavat tärinää, kaikua sekä suurta vedenalaista melua, joka häiritsee valaiden navigointia sekä kommunikointia. Kommunikaatio-ongelmat johtavat lisääntymisen ongelmiin, kun partneria ei onnistuta löytämään. Navigoinnin häiriintymisen vuoksi valaat sekä muut suuret merieläimet altistuvat suurelle riskille törmätä aluksiin. Törmäyksen seurauksena ne kuolevat tai jäävät haavoittuneena odottamaan varmaa, hidasta sekä tuskallista kuolemaa.
Virtanen, Miina (2022) Meriliikenteen aiheuttamat ympäristövaikutukset. Opinnäytetyö (AMK), Ajoneuvo- ja kuljetustekniikka, Turun ammattikorkeakoulu. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022053013262
Lähteet
Maritime New Zealand 2011. The starboard side of Rena’s deck is largely underwater at high tide. Viitattu 7.6.2022 https://www.maritimenz.govt.nz/public/environment/responding-to-spills/gallery.asp#
Wärtsilä 2019. Erittäin vähäpäästöinen meriliikenne on jo näköpiirissä. Viitattu 7.6.2022 http://www.wartsilareports.com/fi-FI/2019/ar/tarinat/erittain-vahapaastoinen-meriliikenne-on-jo-nakopiirissa/