Omakuvilla kohti lempeämpää katsetta
Elämme selfieiden aikaa, jossa jokainen haluaa nähdä ja näyttää itsensä parhaasta mahdollisesta kuvakulmasta. Valokuvien kautta meillä on kuitenkin mahdollisuus paljon syvempään itsetutkiskeluun ja itseemme tutustumiseen. Omakuvia ottamalla ja tutkimalla voimme oppia hahmottamaan kehoamme ja vahvistamaan mielen ja kehon yhteyttä.
Oman kehon hyväksyminen on tänä päivänä monelle haastavaa. Kauneusihanteet ja ulkonäköpaineet saavat meidät katsomaan itseämme kriittisesti. Peiliin katsoessa huomaamme vain omat epäkohtamme, ja kehon hyväksyminen ja arvostaminen sellaisenaan on vaikeaa. Toisaalta samaan aikaan kehopositiivisuus on mediassa laajasti esillä, ja näemme enemmän erilaisia vartaloita kuin vielä muutamia vuosia sitten.
Opinnäytetyössä (YAMK) Kehoyhteyden vahvistaminen omakuvan keinoin – haptinen visuaalisuus kuvatulkinnassa, on perehdytty valokuvan mahdollisuuksiin oman kehon hyväksymisessä ja minäkuvan rakentamisessa. Asiaa on lähestytty erityisesti omakuvallisuuden ja valokuvan terapeuttisen näkökulman kautta. Haptinen visuaalisuus, eli kuvan kokeminen kehollisesti, nähdään mahdollisuutena oman kuvan hyväksyvämpään kohtaamiseen.
Valokuvattavaksi ei ole helppoa heittäytyä. Itsensä kohtaaminen voi olla pelottavaa ja herättää monenlaisia tunteita. Kuvattavan ja kuvaajan välinen valta-asetelma asettaa kuvattavan pohtimaan, tuleeko hän nähdyksi ja kuvatuksi sellaisena kuin itse toivoo ja tarvitsee. Omakuvausprosessi mahdollistaa turvallisen tilan itsensä kohtaamiseen ilman toisen tulkintaa. Kun kuvaa itse itseään, valta-asetelma poistuu, ja voi antautua prosessiin haavoittuvana omana itsenään.
Opinnäytetyössä toteutettiin omakuvaprojekteja, joissa tutkittiin kuvauksen ja kuvien katsomisen herättämiä ajatuksia ja tunteita. Havaittiin, että haptisen visuaalisuuden keinojen, kuten liikkeen, epäterävyyden ja alivalottamisen, hyödyntäminen omakuvauksessa voi merkittävästi helpottaa oman kuvan katsomista ja hyväksymistä. Kun kuvan kokee kehollisesti, vähentää se samaistumista omakuvaan ja kritiikkiä itseään kohtaan.
Omakuvauksen hyötyjä ja vaikutuksia:
- luo etäisyyttä itsensä tarkasteluun
- mahdollistaa objektiivisemman katseen kuin peilikuva
- auttaa kehon ääriviivojen hahmottamisessa
- parantaa kehonkuvan realismia
- antaa tilaisuuden pysähtyä itsensä äärelle
- tarjoaa konkreettisen keinon itsen tutkiskeluun
Digitaalisuus mahdollistaa sen, että valokuvia voi ottaa rajattomasti. Kuvia voi hylätä ja ottaa uusia, voi keskittyä itselle merkitystä tuoviin kuviin. Toiston myötä omaan kuvaan ikään kuin turtuu ja hyväksyminen muuttuu helpommaksi. Sarjalliset omakuvat antavat mahdollisuuden kiinnittää huomion toistosta nouseviin asioihin, jolloin yksi kuva ei ole niin suuressa roolissa. Haptisen visuaalisuuden keinot auttavat etäännyttämään katsetta kehon yksityiskohdista ja keskittymään kokonaisuuteen, tunnelmaan ja läsnäoloon.
Nykyajan teknologian myötä lähes jokaisella on mahdollisuus ottaa omakuvia. Omakuvat on hyvä erottaa selfieistä, jotka keskittyvät ulkoiseen olemukseen ja kuvataan useimmiten muita varten. Omakuvat kuvataan enemmän itseä varten, ja niillä tavoitellaan oman sisäisen maailman näkyväksi tulemista. Heittäytymällä omakuvaprosessiin voi nimenomaan tulla näkyväksi itse itselleen. Aikakaudellamme, jossa kuvat ovat kaikkialla ja kauneusihanteet usein saavuttamattomia, tarvitsemme keinoja katsoa itseämme myötätuntoisemmin. Valokuva ei ole vain todellisuuden tallenne vaan keino itsensä kohtaamiseen, hyväksymiseen ja kasvuun.
Teksti perustuu opinnäytetyöhön Kehoyhteyden vahvistaminen omakuvan keinoin – haptinen visuaalisuus kuvatulkinnassa. Kirjoittaja on valokuvataiteilija Jenni Höök, joka työskentelee ihmisten minäkuvan kanssa itsetuntoa vahvistavien kuvauselämysten kautta.
Kuvat Jenni Höök.
Artikkeli perustuu opinnäytetyön (YAMK): Jenni Höök (2025), Kehoyhteyden vahvistaminen omakuvan keinoin – haptinen visuaalisuus kuvatulkinnassa.