Pentimento – muistamisen, unohtamisen ja jälkien tutkimista maalauksen keinoin
Vanhaa valokuvaa katsoessa syntyy helposti tunne, että näkymä avautuu suoraan menneisyyteen. Kameran eteen pysähtynyt ihminen on todella ollut siinä, juuri tuossa asennossa ja juuri tuossa valossa. Mutta mitä tapahtuu, kun vanhat valokuvat, sukukronikka ja edesmenneen vuosikymmenten ajan säilyttämä tietokirja muuntuvat maalauksen kautta henkilökuvaukseksi?
Maalaustaiteessa pentimento tarkoittaa peittynyttä mutta edelleen olemassa olevaa jälkeä, joka voi tulla näkyviin väripigmenttien haalistumisen myötä. Opinnäytetyö Pentimento – mitä jälkiä jätän kuvaa taiteellisen sukututkimuksen vaiheita ja käyttää pentimento-käsitettä muistamisen ja unohtamisen allegoriana. Maalaamalla taiteilija rakentaa kuvaa äitinsä, Hiljan (1931–2017), elämästä. Historiantutkimuksellisella otteella hän etäännyttää lukijan tarkasta sukulaisuussuhteesta käyttämällä äidistään ainoastaan etunimeä. Tutkimuskysymystä ”Mitä jälkiä jätän?” lähestytään eettis-ekologisen pohdinnan, taiteellisen työskentelyn ja sukututkimuksellisen näkökulman kautta.
Maalaus muistamisen vertauskuvana
Opinnäytetyössä munatempera valikoitui työskentelymenetelmäksi sen ekologisten ominaisuuksien perusteella. Menetelmän valintaan vaikutti myös tekijän kiinnostus oppia uusi maalaustekniikka. Taiteellisen työskentelyn edetessä temperan materiaaliset ja ilmaisulliset ominaisuudet alkoivat ohjata teoksen sisällöllisiä ratkaisuja. Nopeasti kuivuva maalikerros rajoitti korjausmahdollisuuksia ja korosti sattumanvaraisuuden, keskeneräisyyden sekä osittaisen hallitsemattomuuden merkitystä työskentelyssä. Uudet värikerrokset eivät täysin peittäneet aiempia ratkaisuja, vaan jättivät näkyviin jälkiä aikaisemmista työvaiheista. Maalikerrosten läpikuultavuus alkoi näyttäytyä muistamisen prosessin vertauskuvana: menneisyyden jäljet eivät katoa kokonaan, vaan jäävät osaksi nykyhetkeä. Pentimento-käsite muodostui keskeiseksi välineeksi tarkastella historian, muistamisen ja nykyisyyden välistä suhdetta.
Muistin fragmentit kuvallisessa ilmaisussa
Taiteellisen työskentelyn tuloksena syntynyt maalausinstallaatio koostuu irrallisille kangaspaloille ja koivuvanerille toteutetuista teoksista, jotka muodostavat muuntuvan ja avoimen kokonaisuuden. Teoksen osat asettuvat suhteeseen toistensa kanssa kuin muistin sirpaleet, joiden avulla menneisyyttä pyritään rakentamaan uudelleen. Väritutkielmat ja niukkaeleiseen esittävyyteen pyrkivät työt kuvaavat menneisyyden hajanaisia jälkiä sekä pyrkimystä tavoittaa muistoja, joita aika ja muistisairaus ovat muuttaneet. Teoksen tietoinen keskeneräisyys korostaa muistojen jatkuvaa muovautumista ja jättää tilaa uusille tulkinnoille, merkityksille ja kertomuksille sekä taiteellisen sukututkimuksen jatkumiselle.
Ilman vihaa ja puolueellisuutta
Taiteellisen sukututkimuksen kautta tekijä rakentaa kuvaa Hiljan lapsuudesta ja peilaa sitä muistisairauteen, jonka aikana tuttu ihminen haalistuu ja katoaa elämästä. Lopputuloksena syntyi Hilja-teossarjaan kuuluva maalausinstallaatio Sine ira et studio – ilman vihaa ja puolueellisuutta. Temperamaalauksen opiskelu ja ekologisten kysymysten aktiivinen selvittely johdattivat pohtimaan myös omia valintoja taiteilijana ja ihmisenä. Työskentelyn aikana tutkimuskysymys ”Mitä jälkiä jätän?” muuttuu toteamukseksi. Emme voi elää jättämättä jälkiä. Merkityksellisimmät jäljet voivat löytyä henkisestä perinnöstä – siitä, mitä vaalimme ja välitämme eteenpäin.
Kuva: Leena Anttila
Artikkeli perustuu kirjoittajan opinnäytetyöhön Pentimento – mitä jälkiä jätän.