• kirkko
• Taide

Yhteistyö kirkon ja nykytaiteen välillä voisi olla monipuolisempaa, mutta näiden kahden maailman välille tarvitaan tulkkeja, tiedollista opetusta ja keskinäistä kunnioitusta. Institutionaalisen tradition ja luovan ajattelun välillä ei kuitenkaan koskaan voi olla konsensusta.

Luterilaisen kirkon ja kuvataiteen välisen yhteyden voimakas heikentyminen alkoi uskonpuhdistuksen aikoina 1500-luvulla, kun luterilaisesta kirkosta tuli sanakeskeinen kirkko ja kuvien merkitys väheni. Modernismin myötä kirkon ja taiteen tiet näyttivät erkaantuvan lopullisesti. Sekä kirkon että taiteilijoiden joukossa on näistä lähtökohdista johtuen epäilyksiä siitä, kannattaako varsinaista sillanrakennusta aloittaa. Tänä päivän haasteet näyttäytyvät keskinäisinä ennakkoluuloina. Suhde kirkkoon on monella taiteilijalla etäinen. Toisaalta kielteinen suhtautuminen uskontoon ja henkisyyteen ylipäätään leimaa erityisesti taidekoulumaailmaa (White 2018, 47).

Tietynlaista painetta asennemuutokselle luo tämänhetkinen maailmanlaajuisesti noussut kiinnostus hengellisyyden ja henkisyyden harjoittamista kohtaan. Joitakin vuosia sitten vielä ennustettiin uskonnon kuolemaa, mutta kehityskulku on ollut päinvastainen. Näyttäisi pikemminkin siltä, että erilaiset hengelliset perinteet ja niistä nousevat arvot ohjaisivat suuressa mittakaavassa ihmisten valintoja ja toimintaa. (White 2018, 13.)

Taideobjektin funktio on ihmiskunnan historiassa ympäri maailmaa ollut toimia osana rituaaleja. Se on ollut symbolina tai välikappale tuonpuoleisen ja tämänpuoleisen välillä (Elkins 2004, 5). Taide-esine on tänäkin päivänä pyhiinvaelluksen kohde ja hartauden harjoittamisen välikappale, ikkuna toiseen todellisuuteen. Katolisessa kirkossa, ortodoksikirkossa ja monissa protestanttisissa kirkoissa Euroopassa kirkon suhde kuvaan on myönteinen ja vahva (Sokolova 2018, 1). Visuaalisilla elementeillä on tällaisissa seurakunnissa tärkeä paikka hartauselämässä.  Suomen evankelis-luterilainen kirkko on verrattain vähän hyödyntänyt nykytaiteen potentiaalia virittää arvokasta moniaistillista ja elämyksellistä vuorovaikutusta sakraalitiloissa (Paavilainen n.d.). Tästä on seurannut, että taiteilijoille ei ole kovin selkeitä tai merkityksellisiä rooleja seurakunnan elämässä. Tilanne voisi olla toisenlainen.  

Voisiko Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja nykytaiteen välinen yhteys syntyä uudelleen ja uusista lähtökohdista, vuosisatoja jatkuneen etääntymisen jälkeen?

Tällä hetkellä merkittävimmät rajoitteet yhteyden syntymisen välillä on kirkon ihmisten etäinen suhde nykytaiteeseen ja sitä kautta puutteellinen nykytaiteen lukutaito. Nykytaiteen puolella vuosisatainen kristillinen kuvasto tai kristilliset kertomukset eivät keskimäärin ole taiteilijoille siinä määrin tuttuja, että he voisivat niitä soveltaa teoksissaan. Tämä ongelma olisi ratkaistavissa tarjoamalla esimerkiksi taideopiskelijoille opetusta uskonnollisista symboleista ja kuvatraditioista. (White 2018, 49.)

Myös kirkon puolella tarvittaisiin opetusta ja tukea kohdata nykytaideteoksia. Jos kirkossa esillä oleva teos on ihmiselle käsittämätön eikä hän kykene tulkitsemaan teosta, voi välitön reaktio olla torjunta ja jopa raivostuminen. Vihaisia reaktioita on nähty, kun kirkossa esillä ollut taideteos ei ole noudatellut totuttua visuaalista kieltä (Koivuranta, 2018). Kirkon ja nykytaiteen välille tarvittaisiin kummankin kontekstin tuntevia tulkkeja ja välittäjiä (Roosa 2017, 17–18). Kirkossa kävijöille he voisivat tarjota vaihtoehtoisia tapoja katsoa taidetta ja käsitellä omaa taidekokemusta.  

Kirkon ja nykytaiteen todellisuudet ovat lähtökohdiltaan hyvin erilaisia. Taiteilijan integriteetti ja uskottavuus perustuu hänen vapauteensa. Kirkon uskottavuus perustuu kirkon opetukseen sitoutumiseen. Taide ja kirkko tutkivat kuitenkin osin samoja alueita, ja molemmat pyrkivät kohti totuudellisuutta. Profeetallisuus Raamatun kertomuksissa saattoi merkitä sitä, että ihminen toimi yhteiskunnan omantunnon äänenä ja veti shokeeraavillakin performatiivisilla tavoilla huomion eettisiin ongelmiin. Profeetat paljastivat niin hallitsijoiden kuin uskonnollisten auktoriteettien korruptoituneisuuden. Samanlaisia piirteitä voi löytää modernin taiteen avantgardistisesta perinnöstä. (Roosa 2017, 15–16, 26.)

Miten nykytaide on tänä päivänä läsnä kirkkotiloissa?  

Nykytaiteen interventiot ovat usein haastaneet kirkkotilan karaktääriä, asettuneet tarvittaessa sen kanssa konfliktiin ja avanneet merkityksellistä dialogia (Koestlé-Cate 2011, 8). Kirkon ja taiteilijan välinen yhteistyö on kirkolle myös riski, sillä taiteen täytyy olla vapaata säilyttääkseen integriteettinsä. Muuten siitä tulee hajutonta, mautonta ja kitschiä (Quashi 2017, 61). Yhteistyön tulee perustua keskinäiseen kunnioitukseen ja luottamukseen. Kirkon osalta se tarkoittaa vallasta luopumista, tietoista päätöstä rakentaa pitkäjänteisesti suhdetta taiteilijaan ja valmiutta kohdata ja käsitellä kaikki se, mitä päätöksestä seuraa. On hyväksyttävä, että lopputulos voi olla turhauttava ja aiheuttaa raskaita ristiriitoja. Mutta on myös mahdollista, että näiden kahden maailman välinen kohtaamispinta tuottaa odottamattoman murroksen ja repeämän, uudenlaisen tilan. (Badiou 2006, 3; Koestlé-Cate 2011, 341.)

Artikkelikuva: Katja-Maaria Kaskinen 2018. ”Valon kohtaaminen”. 100 x 100 cm. Sekatekniikka kankaalle.

Katja-Maaria Kaskinen 2024. Nykytaiteen ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon välinen suhde – Se, mikä on mahdollista, ei vielä ole todellisuutta. Opinnäytetyö (YAMK).

Lähteet

Elkins, J. 2004. On the Strange Place of Religion in Contemporary Art. New York and London: Routledge.

Koestlé-Cate, J. 2011. A Fractious Embrace: Rethinking Ecclesiastical Encounters with Contemporary Art. Väitöskirja. Lontoo: University of London.

Koivuranta, R. 2018. Loviisan kirkon alastomuutta ja eritteitä tihkuva ”toisenlainen jouluseimi” suututti yleisön –”Yllätti tämä raivo, lynkkaus on meneillään”, kertoo järjestäjä. Helsingin Sanomat 1.1.2018. Viitattu 1.3.2024. https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005509419.html

Paavilainen, M. n.d. Finnish Church Art and Architecture. ArtWay.eu. Viitattu 14.4.2024. https://artway.eu/content.php?id=586&lang=en&action=show

Quash, B. 2017. Can Contemporary Art Be Devotional Art? Teoksessa Taylor, W.D.O. & Worley, T. (toim.) Contemporary Art and the Church. A Conversation Between Two Worlds. Illinois: InterVarsity Press, 58–78. 

Roosa, W. 2017. A Conversation Between Contemporary Art and the Church. Teoksessa Taylor, W.D.O. & Worley, T. (toim.) Contemporary Art and the Church. A Conversation Between Two Worlds. Illinois: InterVarsity Press,11–31.

White, G. 2018. In a Space between Spirituality and Religion: Art and Artists in These Times. Teoksessa Brümmel, F. & White, G. (toim.) Imaging the Spiritual Quest. Explorations in Art, Religion and Spirituality. Writings from the Academy of Fine Arts. Helsinki: Uniarts Helsinki, 41–51.